Etsikkoaikoja

Piispa Seppo Häkkisen saarna piispantarkastuksen viikkomessussa 12.8.2021 Heinolan pitäjänkirkossa.

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
    Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
    Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä. (Luuk. 19:41–48).

Elokuun lopulla 34 vuotta sitten, tarkasti sanoen 23.8.1987, nousin ensimmäistä kertaa elämässäni Heinolan maaseurakunnan kirkon saarnatuoliin, tälle samalle paikalle kuin nyt. Tilanne jännitti, sillä kyse oli vaalisaarnastani. Olin hakenut seurakunnasta kappalaisen virkaa. Tuolloin myös kappalaisen vaalissa oli vaalinäytteet, ja valinnan tekivät seurakuntalaiset suoralla kansanvaalilla.

Marraskuun alusta 1987 sitten aloitin kappalaisena ja toimin siinä virassa yli 14 vuoden ajan. Tämä kirkko ja saarnatuoli tulivat tutuiksi ja rakkaiksi.

Tuolloin 34 vuotta sitten vaalisaarnani osui kirkkovuodessa samaan ajankohtaan, jota nyt vietämme. Saarnatekstinä oli juuri kuulemamme katkelma Luukkaan evankeliumin 19. luvusta. Etsin vanhan saarnani. Kyselin siinä evankeliumitekstin pohjalta, mitä Heinolan rauhaan kuuluu. Mitä kuuluu seurakuntaan? Tätä samaa voi kysyä tänä iltana.

”Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!” Jeesus itki Jerusalemin kaupungin ja sen asukkaiden tähden. Yleensä pyhiinvaeltajat alkoivat laulaa ylistyslauluja, kun pyhä kaupunki tuli näkyviin. Jeesus alkoi sen sijaan itkeä nähdessään Jerusalemin. Hän tiesi, että kerran vielä kaupunki kukistetaan maan tasalle ja kaikki sen asukkaat surmataan. Kaikki tapahtuu, ”koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”

Jerusalemilaiset saivat aikanaan kuulla Jeesuksen kutsun. Vapahtaja kävi kaupungissa monta kertaa. He eivät ottaneet häntä vastaan vaan jäivät epäuskoonsa. Etsikkoaika meni ohi. Roomalainen sotapäällikkö Titus tuli joukkoineen vuonna 70 ja hävitti kaupungin. Hän rakennutti kivisen vallin Jerusalemin ympärille. Kaupunki piiritettiin ja lopulta nälkä nujersi puolustajat. Kaupunki ja sen asukkaat tuhottiin. Temppelistä ei jäänyt kiveä kiven päälle. Hävitys täydellistyi vuosien 132–135 kapinan yhteydessä. Keisari Hadrianus käski kyntää koko temppelivuoren tasaiseksi. Mahtavan Jerusalemin temppelin paikalle rakennettiin pakanallinen temppeli. Jeesuksen sanat täyttyivät kirjaimellisesti.

Jerusalemin tuhon syy oli pohjimmiltaan hengellinen. Jeesus ei kelvannut kansan Vapahtajaksi. Juuri vähää ennen Jeesuksen itkua kansa oli huutanut: ”Hoosianna Daavidin Pojalle”. Muutaman päivän kuluttua sama kansanjoukko huusi: ”Ristiinnaulitse!” Jeesus ei kelvannut turvaksi ja pelastajaksi. Etsikkoaika meni ohi. Parannusta ja kääntymistä Jumalan puoleen ei tullut, sen sijaan tuli paatumus. Sen äärimmäisenä merkkinä kansa vaati Jumalan Poikaa ristille.

Luen vanhasta saarnastani: ”Pahin vaara, joka meitä kirkkona ja kansana voi kohdata, eivät ole taloudelliset, yhteiskunnalliset tai valtiolliset vastoinkäymiset. Pahinta ei Heinolan seudulla ole työttömyys, katovuosi tai jokin suuronnettomuus. Pahinta on kansan luopumus Jumalasta. Pahinta on välinpitämättömyys Jumalaa ja hänen käskyjään ja evankeliumiaan kohtaan. ’Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii!’ Raamatunkäännöskomitea on suomentanut sanat näin: ’Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!’ Nämä sanat ovat tarkoitettu meille. Ne on tarkoitettu pysäyttämään ja herättämään meidät. Jeesus tietää, mitä kansamme ja kirkkomme elämään kuuluu. Hän tietää seurakuntiemme tilan, myös tämän seurakunnan. Hän tietää, millä tolalla uskomme on. Itkeekö Jeesus tänään meidän takiamme, koska emme ole tunteneet etsikkoaikaamme? Käykö meille samoin kuin Jerusalemille ja sen asukkaille? Kaupunki oli Jeesukselle rakas, siksi hän itki. Jokainen meistä on hänelle niin rakas, että se on maksanut Hänen henkensä. Joutuuko Hän itkemään meidän tähtemme? Jeesuksen sanat ovat vakavia: ’Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!’”

Näin saarnasin 34 vuotta sitten. Rakkaat seurakuntalaiset, Jumala on ollut ja on meitä kohtaan armollinen. Vielä ei ole liian myöhäistä nöyrtyä parannukseen. Nyt on etsikkoaika, nyt on pelastuksen päivä. Tänään Kristus kutsuu meitä yksityisinä ihmisinä, seurakuntana ja koko kirkkona parannukseen, katumaan syntejämme ja turvautumaan häneen. Hänessä meillä on turva!

Kutsu parannukseen asettaa meidät kaikki samalle lähtöviivalle. Siinä ei erotella piispaa tai pappia maallikosta, syntistä hurskaasta, tosikristittyä nimikristitystä. Jokaiselle meistä ainoa mahdollisuus on Jumalan armo. Vain Jumalan käsittämätön armo. Se riittää. Tämä armo on tänään tarjolla syntejään katuvalle. Aamen.