”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te Käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi”.  (Matt 12:33 - 37) 

Vastaako edellä oleva evankeliumin katkelma otsikon sanomaan, että Jeesus on parantaja?

Näiden jakeiden edellä kerrotaan, kuinka fariseusten lahkoon kuuluvat ihmiset torjuivat Jeesuksen. Jeesus yritti opettaa heidät irti Mooseksen lain noudattamiseen perustuvasta elämästä ja taivaspaikan ansaitsemisesta.  Jeesuksen opetus aiheutti vihaa hänen kuulijoissaan. Jeesus nimittää näitä ihmisiä kyykäärmeen sikiöiksi. Hän herättelee heitä ymmärtämään, että sydämessä asuva pelko ja viha on sielunvihollisen työkalu ja se vaikuttaa niin, että ihminen tuo sydämestään esille pahaa ja vahingollista. Tässä ei ole kyse ”vain turhista puheista ja jaarituksista”, vaan syntiturmeluksen tehtävästä pitää kaikin keinoin esillä Jeesusta vastustavia voimia. Siksi myös Jeesuksen opetus tässäkin kohdassa vei silloin ja vie vieläkin ajatukset pelastussanoman ytimeen. 

”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono.  Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” 

Jeesus ajatteli meitäkin, kun hän otti vertauksen puista ja hedelmistä. Jeesus tiesi, että luonto on vielä voimassaan meidän aikanamme. Mutta erityisesti Hän tiesi ja tietää, että ihminen tarvitsee Jeesuksen pelastusteon. On vain yksi mahdollisuus parantua syntisairaudesta ja päästä vapaaksi.

Evankeliumin kertomus jatkuu tämän esillä olevan kohdan jälkeen niin, että fariseukset ja lainopettajat pyytävät Jeesukselta uutta merkkiä tai ihmettä, jonka he voisivat nähdä. 

Jeesuksen vastaus on: ” Tämä uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” 

Fariseukset ja kirjanoppineet tunsivat kirjoitukset. Joonan pelastuminen meripedon vatsasta kolmantena päivänä puhutteli heitä varmasti. Niille, jotka saivat kuulla Jeesuksen opetuksia ja seurata Hänen elämäänsä oli kyllä mahdollisuus vakuuttua hänen tehtävästään viimeistään ylösnousemusuutisen kuullessaan. Joonan merkki oli ennakkokuva, mutta Jeesus teki siitä totta suostuessaan kärsimään, kuolemaan ja viimein voittamaan.

Uskallammeko tänään ajatella, että Jeesus on tullut ja näin parantanut kuolemansairaan synnin orjan. Sinut ja minut. Usko se omalle kohdallesi. Saamme jäädä Jumalan rauhaan. 

Juuso Ahonen 

Tässä rukouksessa on jotakin hyvin pysäyttävää, mutta samalla myös turvallista. Daavid ei sano: "Herra, minä tutkin itseni ja kerron sinulle, mitä löydän”, vaan hän pyytää Jumalalta: "Tutki sinä minut."

Daavid ymmärtää, ettei ihminen tunne omaa sydäntään niin hyvin kuin me helposti kuvittelemme.

Meillä on taipumus nähdä toisten puutteet paljon selvemmin kuin omamme. Huomaamme toisen kärsimättömyyden, kovuuden tai väärän asenteen. Löytäessämme saman asian omasta sydämestämme, löydämme sille nopeasti hyvän selityksen. Toinen ehkä ymmärsi väärin. Olosuhteet olivat hankalat. Olin väsynyt. Näin voi käydä, että tutkimme kaikkien muiden sydämiä, mutta oma sydän jää tutkimatta.

Siksi apostoli Paavali sanoo: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne." Tämä on vakava kehotus, mutta itsensä tutkimisen ei tarvitse merkitä jatkuvaa pelokasta oman uskon ja hengellisen tilan tarkkailua. Tarkoitus ei se ole, että alamme etsiä itsestämme merkkejä siitä, olemmeko varmasti riittävän hyviä kristittyjä. Meidän tulee pysähtyä Jumalan sanan eteen ja kysyä: Mihin minun sydämeni turvaa? Mihin minä viime kädessä luotan? Rakennanko minä turvani omaan hyvyyteeni vai Kristuksen armoon?

Tässä yhteydessä Jumalan sanaa voidaan verrata peiliin. Kun katsomme peiliin ja huomaamme kasvoillamme tahran, emme yleensä syytä peiliä siitä, että se näyttää meille jotakin, mitä emme olisi halunneet nähdä. Peili näyttää todellisuuden sellaisena kuin se on. Samalla tavalla Jumalan sana näyttää meille meidän sydämemme todellisuutta. Jumalan laki paljastaa itsekkyyttämme, ylpeyttämme, kateuttamme, katkeruuttamme, kovuuttamme ja sitä, kuinka helposti sydämemme alkaa luottaa enemmän itseensä kuin Jumalaan.

Joskus Jumalan sanan edessä voi tulla näkyviin sellaistakin, jonka olemme halunneet jättää näkemättä. Saatamme huomata kantavamme katkeruutta. Saatamme huomata puhuneemme toisesta tavalla, jota emme itse haluaisi kuulla itsestämme. Saatamme huomata, kuinka tärkeäksi oma kunnia, oma oikeassa oleminen tai oma hyvä elämä on tullut. Mutta juuri siinä, missä laki näyttää meille syntimme, saa evankeliumi tulla kaikkein kirkkaimmin esiin.

Peili näyttää tahran, mutta se ei pese kasvojamme. Samalla tavoin Jumalan laki näyttää synnin, mutta laki ei anna syntiä anteeksi. Anteeksiantamus tulee Kristukselta. Kristillinen itsensä tutkiminen ei siis tarkoita sitä, että meidän pitäisi ensin tulla paremmiksi, jotta voisimme kelvata Jeesukselle. Päinvastoin: mitä rehellisemmin Jumalan sana meitä tutkii, sitä selvemmäksi tulee, ettemme voi rakentaa pelastustamme oman hyvyytemme varaan.

Silloin evankeliumi sanoo: katso Kristukseen. Kun huomaan sydämessäni kylmyyttä, saan mennä hänen luokseen, joka rakastaa syntistä. Kun löydän epäuskoa, saan turvautua häneen, joka on uskon alkaja ja täyttäjä. Kun huomaan rikkoneeni Jumalaa tai lähimmäistäni vastaan, saan tunnustaa syntini ja uskoa Jeesuksen tähden syntini anteeksi. Siksi Daavidin rukouksen loppu on niin kaunis: "Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle." Ehkä meidänkin olisi hyvä aloittaa itsemme tutkiminen juuri tästä rukouksesta:

Herra, tutki minua. Älä anna minun nähdä vain sitä, minkä haluan nähdä, vaan näytä minulle totuus minusta itsestäni. Näytä syntini, mutta älä jätä minua syntini alle, vaan johdata minut Kristuksen luo.

Jos itsensä tutkiminen päättyy vain omaan itseemme, se voi johtaa meidät joko ylpeyteen tai epätoivoon. Saatamme ajatella olevamme parempia kuin muut, tai sitten huomaamme syntimme ja ajattelemme, ettei meillä ole mitään toivoa.

Mutta kun itsensä tutkiminen saa johtaa meidät Kristuksen luo, siitä tulee siunattu matka.

Siksi kaikkein tärkein kysymys ei lopulta ole: "Olenko minä onnistunut?" Vaan: "Mihin minä turvaan silloin, kun huomaan, etten ole onnistunut?" Kun vastauksemme on Jeesus Kristus, saamme nostaa katseemme pois itsestämme ja katsoa häneen, jonka armo riittää myös tänään.

Kun Jumalan sana on tutkinut meitä, ei meidän tarvitse jäädä loputtomasti tutkimaan itseämme. Saamme tulla syntisinä Kristuksen luo ja turvautua hänen armoonsa. Siksi meidän on turvallista rukoilla yhdessä Daavidin kanssa:

"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle."

Jos Jumalan sanan peili on näyttänyt sydämissämme syntiä ja puutteita, rohkaisen meitä nostamaan katseemme Kristukseen ja uskomaan kaikki syntimme anteeksi annetuiksi, Jeesuksen nimessä ja hänen sovintoverensä tähden.

Jukka Vitikainen

Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Luukkaan evankeliumin luvussa 19 Jeesus ennustaa Jerusalemin tuhon ja sanoo jakeessa 44 sen tapahtuvan siksi, ”ettet etsikkoaikaasi tuntenut”. Jeesus itkee, koska näkee kansansa sokeuden. Vaikka Jeesus oli todella se luvattu ja odotettu Messias, juutalaiset eivät ottaneet Häntä vastaan, vaan ylipapit, kirjanoppineet ja kansan johtomiehet miettivät miten saisivat Hänet surmatuksi.

Voisi ajatella, että aika, jona Jeesus eli, vaikutti ja opetti maan päällä, oli todellista etsikkoaikaa juutalaisille. Sen he kuitenkin hylkäsivät ja torjuivat. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta Hänen kutsuaan. Tämä oli syy, miksi myös juutalaiset torjuivat Jeesuksen. Etsikkoaikaan pätee Raamatun sana: ”Jos te tänään kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.” (Hepr. 3:15).

Etsikkoaikana Jumala etsii meitä, jolloin Hän puhuttelee ja vetää puoleensa Hänestä eroon joutunutta ihmistä monin tavoin.

On erityisiä aikoja, jolloin Jumala tapahtumilla, elämänkohtaloilla tai omalla sanallaan puhuttelee yksittäistä ihmistä tai myös kansoja. Suomenkin kansan kohdalla on tällaisia aikoja ollut. Sota-aikana ihmiset ovat eritysesti rukoilleet ja pyytäneet apua ja johdatusta Jumalalta. Kansamme keskuudessa on vaikuttanut myös voimakkaita herätyksen aikoja. Tällaisia Pyhän Hengen vaikuttamia tuulia suokoon Jumala vieläkin kansallemme, joka yhä enenevässä määrin etääntyy Jumalan sanasta.

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että Hän on antanut ainoan poikansa meidän syntiemme sovittajaksi. Ottamalla uskolla tämän lahjan vastaan saamme tulla Jumalan lapsiksi ja periä iankaikkisen elämän. Tähän Jumala tahtoo meitä kaikkia kutsua sanallaan ja sakramenteillaan.

Lasse Tamsi

Uskollinenkin avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan. Sen sijaan uskollisuus Raamatun sanan totuuteen kantaa yli kuoleman rajan ikuisuuteen asti. Tämä muuttumaton sanoma, joka sisältää sekä totuuden että Jumalan äärettömän rakkauden, ei avaudu järjen avulla, vaan Pyhän Hengen ääntä kuunnellen.

Me kaikki olemme saaneet omat talenttimme, jokaiselle meille Jumala on antanut ikuisen Sanansa ja kutsunut meitä hyvän Paimenen äänellä seuraajakseen ja työtoverikseen. Kuitenkin Kristuksesta on tullut useimmille ’kompastuskivi ja kallio, johon langetaan’. Näin tapahtuu, kun Jumalan kutsuva omantunnon ääni vaiennetaan ja kätketään maahan. Tilalle valitaan vain ihmismieltä ja sen lihallisia taipumuksia miellyttävät asiat ohjaamaan elämäämme. Sen sijaan Pyhä Henki ohjaa Jumalan lain herättämän syntisen ihmisen armoa kirkastavan Kristuksen luokse omistamaan hyvinä ja pahoina päivinä hänen nimessään ja veressään anteeksiantamuksen ihanaa sanomaa. Tänäänkin saamme turvata tähän lupaukseen.

Tämä ansaitsematon armo opettaa meitä hoitamaan uskollisesti Jumalan meille elämämme ajaksi antamia lahjoja hänen kunniakseen lähimmäistemme hyväksi, kuten Pietari kehottaa meitä ”kasvamaan Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa”. Tämä uskollisuus Pyhän Hengen äänelle tuo esille myös Paavalin mainitsemat hedelmät, joita ovat ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki”.

Rovasti Laestadius kehottaa saarnassaan: ”Kantakaa tekin niin kuin muurahaiset hedelmäänne suussa ja muistakaa, että laiskalta otetaan pois Kuninkaan antama talentti. Hoitakaa talenttianne niin, että Kuningas saisi omansa takaisin voiton kanssa ja että voisitte sanoa: ’Herra, sinun talenttisi on voittanut kymmenen talenttia.” Rukoillaan, että Jumala antaisi armossaan meille kaikille uskollisuutta käyttää saamamme talentit hänen nimensä kunniaksi valtakuntansa työhön.

’Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän’ (Ilm. 2:10)

Sakari Siltala

Nykyinen aika jota elämme, tuottaa ja levittää tietoa enemmän kuin koskaan. Maailma on täynnä erilaisia ideologioita, jotka houkuttelevat seuraamaan. On erilaisia arvovaikuttajia, elämäntapaoppaita ja auktoriteetteja, jotka väittävät tietävänsä totuuden. Tietotulvassa on vaikea tunnistaa, mikä on totta ja mikä harhaa. Ihminen kaipaa elämäänsä jotain pysyvää, johon voi luottaa. Meillä on taipumus uskoa sellaista, joka on meidän itsekkyydellemme sopivaa ja hivelee itsetuntoamme. Harha ei aina ole suoraa valhetta, se voi olla vääristeltyä totuutta, joka näyttää hyvältä ja kauniilta. Eksytys on vaarallista silloin, kun se näyttää oikealta ja totuudelta.

Kuinka voimme tunnistaa, mikä on totuutta ja mikä harhaa? Raamattu antaa tähän vastauksen. Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Hän myös varoittaa ja sanoo: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” Raamatun mukaan hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, joten vääriä profeettoja voimme tunnistaa Jeesuksen opetuksella: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Hyviä hedelmiä eli hengen hedelmiä ovat Paavalin mukaan muun muassa rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys ja hyvyys.

Oppeja tai aatteita arvioidessamme voimme katsoa niiden hedelmiä eli vievätkö ne minua lähemmäksi Jumalaa ja lähimmäisiämme vai kenties kauemmaksi? Jumala tahtoo, että elämme yhteydessä Häneen. Jumalan sana on ikuisesti pysyvä ja usko Jumalaan on kestävä elämämme perusta. Totuuden puolustaja opettaa, että ihminen ei voi itse pelastaa itseään. Pelastus tulee siitä, että uskomme, että Jeesus on kärsinyt ja kuollut meidän puolestamme ja näin avannut taivaan meille ja kaikille uskoville ilman omaa ansiotamme. Pitäkäämme kiinni tästä ilosanomasta.

Esko Rytkönen

Ikääntyvien, eläkeläisten ja varttuneiden valtakunnallinen leiri 17.-18.8. Särsjärven leirikeskuksessa, Padasjoella. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan: Varttuneiden valtakunnallinen leiri

Jumalan Moosekselle antamat ’Kymmenen käskyä’ ohjaa edelleen kristittyäkin ihmistä. Sekin on pohjimmiltaan ’Rakkauden laki’. Käskyt ilmaisevat, mikä on syntiä ja neuvoo meitä kristillisessä elämässä. Myös ’Rakkauden lain’ seuraajina joudumme viallisiksi päivittäin, mutta Jeesus myös armahtaa päivittäin. Kun iltarukouksessa uskovalla sydämellä sanomme: ”Anna meille anteeksi meidän syntimme, niin kuin mekin annamme anteeksi meitä vastaan rikkoneille”, me saamme uskoa päivän virheet ja erheet anteeksi ja käydä rauhallisella mielellä nukkumaan. Jumala on katuvalle armollinen. Rakkauden lain suoma anteeksiantamuksen lahja on suuri ja arvokas. Luther sanoo siitä, että uskon rippi on niin välttämätön, että se ei saa lakata elämässämme silmänräpäykseksikään.

Rakkauden laki on Kristuksen laki. Jeesus rakastaa omiaan ja kehottaa meitä rakastamaan lähimmäisiämme. Siinä Paavali neuvoo meitä: ”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain”. Eli Kristuksen rakkaus meissä heijastuu rakkauden tekoina lähimmäisiämme kohtaan. Mitkä näitä rakkauden tekoja sitten voivat olla? Esimerkiksi tervehtiminen, ystävällisyyden osoitus, hädässä auttaminen, lähimmäisten huolien kuuntelu, lohdutus, anteeksiantaminen ja rukous lähimmäisen puolesta. Koko kristillisen uskon perustus lepää rakkauden lain pohjalla. Se ohjaa aina parannukseen, anteeksiantamukseen, lähimmäisen rakkauteen ja ristin sovitukseen.

Kristuksen rakkauden laki ohjaa meitä elämään kahdeksannen käskyn selityksen mukaisesti, jossa sanotaan: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme valehtele lähimmäisestämme emmekä petä tai panettele häntä tai tahraa hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, ajattelemme ja puhumme hänestä hyvää ja selitämme kaikki parhain päin.”

Rakkauden laki tulee käytäntöön myös kultaisen säännön sisällössä.

”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat”.

Jääkäämme nyt kiitollisina kilvoittelemaan rakkauden lain ohjauksessa ja uskomaan, että kaikki syntimme annetaan meille anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen armossa on varaa ja veressä voimaa!

Jääkää Jumalan rauhaan

Eero Nieminen

Autuaaksi julistetaan jokainen, joka tunnustaa Kristuksen Jumalan Pojaksi. Eikä voi parempaa tehtävää meillä olla täällä, kun saamme olla Herran palveluksessa. Uskovalle se ei ole mikään tietty aika viikosta tai päivästä, vaan palvelustehtävä on meillä kokoaikaista. Jotkut ajattelevat, että uskossa eläminen on valtava taakka ja raskasta sääntöjen noudattamista. Mutta, eikö meillä ole sellainen kokemus, että kun saamme toimia Herran työssä, niin se palkitsee meidän mieltä, omaatuntoa.

Ajattelemeko me sitten toisinaan, että enemmän pitäisi tehdä tai, kun olen niin vähän palvellut Herraa. Tällaiset ajatukset ei ole ollenkaan väärin, vaan on hyvä, että saamme tällaisia muistutuksia. Ne ovat hyödyksi meille. Älkää tehkö tästä kuitenkaan taakkaa itsellenne. Kukin meistä tekee ja palvelee vain niillä lahjoilla ja voimilla mitä on annettu. Tärkeintä on, että havaitsemme itsestämme sen, että meillä on palvelumieli.

Jeesus jatkoi vielä kertomalle Simonille näin:

”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa” (Matt.16:19)

Nämä avaimet ovat jokaisen käytettävissä, joka tunnustaa Kristuksen Jumalan Pojaksi. Tällaisen uskon varaan, tällaiselle kalliolle Jeesus on perustanut seurakuntansa ja siellä saa nämä avaimet olla käytössä.

Olemme varmasti jokainen huomanneet, että toisinaan esiin nousee henkilöitä, jotka rohkeasti nousevat julistamaan syntiä synniksi. Ja miten paljon he saavat moitetta. Mutta ei se tule yllätyksenä, koska tästäkin on Raamatussa kerrottu - tie elämään ole helppo. Pitäydytään kuitenkin vaikeuksista ja syytöksistä huolimatta tällä kalliolla, jonka Jeesus itse on perustanut. Turvataan siihen mitä Raamatussa lukee.

Päästöavaimilla saamme taas lohduttaa armoa kaipaavia synnin taakasta ja saadaan hetkittäin maistaa edessä olevaa taivaan ihanuutta. Tälläkin hetkellä sinä ystävä siellä saat olla varma, että sinunkin edestäsi on Vapahtajan veri vuotanut. Sinun syntiesi sovitukseksi.

Joni Leppälä

Armahtaa tarkoittaa synnin, rangaistuksen tai velan anteeksiantamista. Se on armeliaisuuden osoittamista ja rangaistuksesta tai sen osasta vapauttamista. 

Me pyydämme Jumalalta anteeksiantoa Isä meidän-rukouksessa eli että hän olisi meille armollinen eli armahtaisi meitä meidän syntivelastamme ja samassa rukouksessa lupaamme samoin armahtaa eli anteeksiantaa niille ihmisille, jotka ovat tehneet väärin meitä kohtaan.

Pyyntömme Isälle rukouksessa siis velvoittaa meitä olemaan armollisia, armahtamaan toinen toisemme.

Armahtavaisuus tuo myös mieleen Jeesuksen sanat: Armahtavaisuutta minä halusin enkä uhria. Lause on lainaus Jumalan sanoista Hoosean kirjan 6. luvusta, jae 6: Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria. Sama paikka Bibliassa kuuluu: Sillä minulle kelpaa armo ja ei uhri.

Tämä kohta myös osoittaa meille kuinka vajavaisia me olemme ja tarvitsemme Jumalan armahdusta jatkuvasti. Hitaita olemme läheisiämme armahtamaan aivan mitättömistäkin asioista. Älkäämme kuitenkaan käykö velallisen kurkkuun kiinni vaan rukoilkaamme kärsivällisesti armahtavaa sydäntä itsellemme. Jumala, meidän Isämme, on luvannut sen meille antaa, kun sitä pyydämme Hänen poikansa, meidän Vapahtajamme, Lunastajamme ja Pyhittäjämme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Reino Kuoppala

Osa kristityistä voi oman elämänsä kokemustensa kautta samaistua hyvinkin selvästi vertauksen nuoremman pojan polkuun. Silti aivan jokainen ihminen on syntiinlankeemuksen tähden tämän kaltainen: luonnostamme rikomme Taivaallisen Isän tahdon, tahdomme pois hänen yhteydestään ja haluamme tehdä oman itsekkään luontomme halujen mukaan, olla oma jumalamme. Jumala kuitenkin kutsuu kaikkia takaisin yhteyteensä Sanansa ja Pyhän Henkensä kautta. Hän kutsuu luokseen yhtä lailla myös vanhemman veljen kaltaisia, sellaisia, jotka omalla työllään raataen haluavat ansaita perintöosansa taivaassa. Johtakoon Jumalan Pyhä Henki kaikkia tätäkin syntiä sairastavaa huomaamaan, että se on iloton ja mahdoton tehtävä, sillä syntinen ei voi itse itseänsä parantaa. Ja huomaamaan, että kaikki on jo valmiina, Karitsa on jo teurastettu ja maksu on suoritettu!

Ehkä nytkin joku tuhlaajapoika tai -tyttö on tämän Jeesuksen vertauksen johdolla löytänyt itsensä syntisen paikalta. Isä kutsuu sinua yhteyteensä ja riemuiten juoksee vastaan jo kaukaa. Kun on vain huokaus Isän kotiin, hän pukee päällesi Kristuksen vanhurskauden vaatteen, antaa sormuksen käteesi eli Pyhän Hengen sinetin sen merkiksi, että olet Hänen lapsensa ja perillisensä. Hän osoittaa sinulle rakkautensa niin, että on antanut teurastaa korvaamattoman kalliin ja täydellisen syöttövasikan, Poikansa Jeesuksen Kristuksen, sinun syntiesi täydelliseksi maksuksi. Ja niin on oleva suuri ilo Taivaassa jokaisesta syntisestä, joka itsensä parantaa eli kuulee Isän kutsua ja kääntyy takaisin ja ottaa syntisenä armosta vastaan Jeesuksen ansiot omakseen. Aamen.

Sami Kantoluoto

• Tulkkaus seuroissa: lauantain seuroissa klo 15 tulkkaus ruotsiksi, sunnuntaina seuroissa klo 12 tulkkaus englanniksi.

• På lördagen tolkas predikan i bönemötet kl. 15 till svenska.

• On Sunday, the sermon in the 12 p.m. service will be translated into English.

Lauantaina 20.6.2026:

Messu klo 10.00 Ristinkirkossa, Kirkkokatu 4, Lahti

Väliajalla ruokailu Liipolan seurakuntakeskuksessa.

Kirkolta on  kaksi bussikuljetusta Liipolaan ja takaisin. Menoaikataulu: N. 10 min. ja n. 40 min. messun loppumisesta. Paluu Liipolasta: klo 13.45 ja klo 14.15. Bussin pysäkit ovat kirkon portaiden alapäässä ja Liipolassa Salen pihassa.

Seurat klo 15.00 Ristinkirkossa

Kahvitarjoilu kirkon alakerrassa.

Nuortenilta n. klo 17.00.

Yhteinen illanvietto Luomaniemen leirikeskuksessa (Luomaniementie 1, 15560 Nastola) alkaen n. klo 18. Myös nuorille on oma kokoontumismahdollisuus Luomaniemessä nuortenillan jälkeen. 

Ensiapupiste sijaitsee kirkkosalin takaosassa

Ristinkirkolla pysäköinti hoituu kirkon parkkitalossa, kadun varsilla, Lyseon parkkipaikalla ja torin alla Toriparkissa.

Liipolan seurakuntakeskuksessa pysäköidään pihassa, ostoskadun varressa, ostokadun viereisellä hiekkakentällä ja viereisen monitoimitalon pihassa. Myös Salen pihassa on paikkoja mutta huomioidaanhan myös kaupassa käyvät asiakkaat.

Luomaniemessä parkkipaikka on myös vapaasti yöpymiskäytössä asunto-autolla liikenteessä oleville. 

Sunnuntaina 21.6.2026

Seurat klo 12.00 ja 17.00 Liipolan seurakuntakeskuksessa

Väliajalla ruokatarjoilu ja seurojen jälkeen on kahvitarjoilu

Väliajalla on myös yhteinen laulutilaisuus kirkkosalissa. Tilaisuus alkaa n. 15.30

Ensiapupiste sijaitsee ruokasalin takaosassa.

Pysäköinti tapahtuu pihassa, ostoskadun varressa, ostokadun viereisellä hiekkakentällä ja viereisen monitoimitalon pihassa. Myös Salen pihassa on paikkoja mutta huomioidaanhan myös kaupassa käyvät asiakkaat.

Maanantaina 23.6.2025

Keskustelutilaisuus klo 12.00 Liipolan seurakuntakeskuksessa

Esikoiset Ry:n vuosikokous klo 14.30

Ruokatarjoilu

Seurat klo 17.00

Evankelista Markus yllä kirjoitetussa jakeessaan ilmoittaa edelleenkin koko maailmalle tiedon Jumalan valtakunnasta ja aivan kuin kehottaa jokaista maailman ihmistä tavoittelemaan pääsyä sen asukkaaksi. Itse kutsu on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, eli kirjoitettu pyhä sana ja siihen aukottomasti perustuva julistus. Ihminen itse ei voi tehdä päätöstä parannuksesta tai uskosta, vaan kaiken vaikuttaa Pyhä Henki. Niin synnin tunnon, kuin armonkin tuntemisen. 

Uskommehan me jokainen, että olemme jo sisällä tuossa ihanassa valtakunnassa. Mehän päivittäin olemme sitä Jumalalta pyytäneetkin lukiessamme Isä meidän – rukousta. ”Tulkoon sinun valtakuntasi”. Jumalan valtakunta on jo tullut, mutta tuossa rukouksessa pyydämme sen tulevan minulle henkilökohtaisesti. Mitenkä me olemme tulleet sisälle tuohon valtakuntaan tai miten sinne pääsee?  

Monet meistä olemme kasvaneet uskovaisessa perheessä ja emme oikein löydä elämästämme sitä ”muuttohetkeä”, jolloin tuo kaikki tapahtui minun kohdallani. Toisilla taas on hyvinkin vahvat kokemukset siitä hetkestä. Kaikki kuitenkin menevät sisälle Taivaan valtakuntaan samalla tavalla. Jumala vaikuttaa meissä synnin tunnon, eli kirkastaa meille Hänen vanhurskaan lakinsa hengellisesti ja olemme tulleet tuntemaan täydellisen syntisyytemme ja usein suuren pelonkin ”jos nyt kuolen, niin joudun pahojen tekojeni vuoksi kadotukseen”. Meitä ei kuitenkaan ole jätetty pelkäämään, vaan Herran henki on synnyttänyt meihin halun kuulla Jumalan sanaa ja meidät on lopulta kuljetettu katuvina syntisinä katselemaan Kristuksen kärsimyksiä ja koettelemuksia aina Golgatalle ja Getsemaneen saakka. Kun olemme katselleet kärsivää Vapahtajaamme ja kuulleet siellä ristin juurelle vielä Hänen sanansa ”Isä anne heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”, niin Isän rakkaus on särkenyt sydämemme ja olemme tunteneet osallisuutemme Kristuksen kärsimyksiin.  

Mutta niin kuin meitä ei ole jätetty ahdistuneena ristin juurelle, vaan meidät on kuljetettu ylösnousemuksen aamuun ja opetuslasten keskelle näkemään ylösnoussut Kristus, niin ei myöskään Vapahtajamme jäänyt ristille, vaan Hän antoi henkensä, meni tuonelaan, kärsi synnin rangaistuksen puolestamme ja Jumala herätti hänet elämään. Nyt Hän elää uskon kautta sydämissämme Herranamme ja pelastajanamme. Ottamalla tämän kaiken uskolla vastaan olemme siirtyneet asumaan Jumalan valtakuntaan. 

Jumalan valtakunta on meille turvapaikka. Siellä voimme eläessämme levätä sekä henkisesti että hengellisesti. Jumala haluaa meidän kantavan maalliset murheemmekin Hänen eteensä ja Hän auttaa meitä niin, ettei kuormamme kasva liian painavaksi kantaa. Tärkeintä ja ihaninta on kuitenkin se, että tässä valtakunnassa meiltä ei vaadita täydellisyyttä, eikä meidän syntejämme tuomita kadotuksella. Jumalan valtakunnassa meitä syntisiä tuomitaan armolla ja laupeudella. Syntinsä tunteva saa aina uskoa armon vakuutukset ja elää armahdettuna odottaen Jumalan lupauksen mukaisesti siirtymistä iankaikkisesti pysyvään Kunnian Taivaaseen. Täyttäköön Pyhä Henki sydämemme tänään ja joka päivä vanhurskauden, ilon ja rauhan tuntemisella.  

Petri Honkala 

Sunnuntain 2. vuosikerran evankeliumiteksti on kirjoitettuna Luuk. 12:13-21: 

”Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: "Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon."  "Mitä?" kysyi Jeesus. "Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?"  Hän sanoi heille kaikille: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa." Ja hän esitti heille vertauksen: "Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?' "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."

Jumalansana varoittaa meitä turvaamasta rahaan ja omaisuuteen ja kiintymästä siihen. Saakoon Sana olla turvanamme, elävä Jumalan sana ja sen kautta syttynyt usko Kristukseen. Taistelkaamme ahneuden vaikutusta vastaan, ja käyttäkäämme omaisuuttamme oikein lähimmäistemme ja Herran seurakunnan tarpeisiin niin, että Jumalan sana saisi kaikua elävänä kansojen keskuudessa.

Apostoli Paavali kirjoittaa 1. Timoteus kirjeessään (1. Tim. 6:6-10): ”Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.”

Jorma Halme

Viinipuun vertauksessa (Joh.15:1-10) Jeesus vertaa itseään puuksi, jonka oksia me saamme olla. Eli olemme oksia. Oksa taas saa kaiken tarvitsemansa voiman mahlan välityksellä juurista ja rungosta. Jos oksa katkeaa myrskyn voimasta ja putoaa maahan tai jos sen joku sahaa poikki, oksa kuolee. Oksiin voi myös iskeä monia tauteja, jotka näivettävät sen pois. Kun ajattelemme Jeesusta viinipuuna, ei yksittäiselle oksalle kasvuun riitä, että tietää jossain olevan puun rungon. Kasvuun ei riitä, että on kuullut puhetta voimaa tuottavasta rungosta jossakin tai ei riitä, että viereinen oksa on kiinni rungossa, sitä kautta ei toiselle riitä ravintoa.

Meille on tärkeää tulla Jeesuksen yhteyteen ja kasvaa osaksi tuota puuta, päivittäin saada olla yhteydessä Jeesukseen Kristukseen. Jeesus kertoo myös, että Isä Jumala on viinitarhuri, joka “leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.” Usein tulee tutkittua itseä, olenko tuottanut hedelmää, vai joudunko pois leikatuksi? Meistä ei ole tässä asiassa tuomareiksi. Se on Jumalalle eli viinitarhurille jätetty tehtävä. Ennemmin kiinnitä huomiota kahteen seuraavaan Jeesuksen lupaukseen kuullussa tekstissä. “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää “ eli Jeesuksen yhteys tuottaa hedelmää meissä. Älä siis murehdi tätä! Ja loppuosassa Jeesus sanoo: “Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.”

Tämä on se ilouutinen eli evankeliumi: Jeesus rakastaa meitä, myös sinua ja minua! Hän ei tullut maan päälle, etsiäkseen vain suuria ja voimakkaita oksia, vaan etsimään heikkoja ja murtumaisillaan olevia oksia! Viinitarhuri haluaa hoitaa ja lääkitä erityisesti sellaisia oksia. Isä Jumala eli tuo mainittu viinitarhuri, lähetti poikansa sovittamaan jokaisen luotunsa epäonnistumiset. Myös sinä saat uskoa, joka päivä, kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimen ja veren kautta! Sen toteutuminen pitää meitä vahvasti kiinni viinipuussa ja se tuo elävää vettä oksien kasvulle. Se on se yhteys Jeesukseen viinipuuna!

Kiinnitetään katseemme Golgatan keskimmäiselle ristille ja jäädään Jumalan kämmenelle!

Timo Aaltonen 

Esikoiset ry:n jäsenistö ja oma toiminta tekee varaukset Timo Marttiselta (timo.marttinen(at)pp.phnet.fi, p. 040 761 1047). Jäsenistö näkee varaustilanteen jäsensivuilla olevan kalenterin kautta. Muut varaavat leirikeskuksen toistaiseksi Hollolan seurakunnan kautta. 

Voit tutustua leirikeskuksen tiloihin täältä: https://leirikeskukset.fi/sarsjarvi/, Sieltä löytyy myös varausyhteystiedot muille kuin Esikoiset ry:n jäsenistölle ja toiminnalle. 

Lisätietoja asiasta antaa Timo Marttinen.

Näihin sanoihin päättyy ensimmäinen Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen pidetty saarna. Ensimmäisenä helluntaina tapahtui valtava ihme. Pyhä Henki laskeutui näkyvässä muodossa kalastajien ja tullimiesten päälle. Profeetta Joel oli tästä ennustanut ja nyt apostolit sekä paikalla oleva kansa sai todistaa profetian toteutumisen. 

Pietari, joka oli livistänyt pakoon ja kieltänyt Herransa kolmesti oli nyt muuttunut mies. Jumala valmisti Pietaria tähän hetkeen jo silloin kun Jeesus vielä oli maan päällä. 

Jeesus kysyy häneltä että “Kenenkä te sanotte minun olevat? Simon Pietari vastasi ja sanoi “Sinä olet Kristus elävän Jumalan Poika”. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan Isäni, joka on taivaissa”. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” (Matt.16:15-18) 

Nyt oli hänen aikansa toimia. Ei siksi että kalenterissa oli tehtävä odottamassa, vaan siksi, kun hän tunsi ja ymmärsi että on saanut lahjan ylhäältä.  Pietarin puheen kärki on julistus Kristuksesta. Ja kuulemaan tullut kansa sai siitä piston sydämeensä. Kansa alkoi kysyä että “...mitä meidän pitää tekemän?” Niin Pietari sanoi heille: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” (Apt 2:37-38) 

Vietettiin alkuseurakunnan syntymäpäivää. Sen aikaiset ihmiset tekivät osansa. Miten me toimimme lahjojemme kanssa? Lahjat ovat erilaiset mutta niiden lähde on sama. Antakoon Jumala meille kiitollisuutta lahjojen antajaa, Luojaamme kohtaan. Ja kiitollisuudesta kumpuavaa halua laittaa ne käyttöön hänen valtakuntansa työssä. Rakas Taivaallinen isä, anna meille voimaa laittaa pois itsekkyyttä ja näkemään sinun valtakuntasi työsi tärkeänä. 

Auta meitä muistamaan, mikä elämässä on tärkeintä. Anna meille rakkautta toisia kohtaan, rohkeutta käyttää lahjojasi ja Pyhän Hengen rauhaa sydämeen kiireen keskelle. Kiitos siitä, että saamme jättää elämämme sinun käsiisi. Tänäänkin saadaan uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

Sameli

Kirkkovuoden aiheena on Pyhän Hengen odotus. Tällä viikolla vietämme myös suurta kristikunnan lunastustyöhön kuuluvaa tapahtumaa; Kristuksen taivaaseenastumista. Helatorstaina muistamme sitä hetkeä, kun Kristus otettiin taivaaseen opetuslasten nähden. Se oli varmasti opetuslapsille hyvin mieleenpainuva hetki.

Jeesuksen noustessa opetuslapset jäivät ihmettelemään ja katselemaan taivaalle.  Niin kuin Apostolien teoissa mainitaan (1:10-11), että hän tulee kerran takaisin samalla tavalla kuin lähti. Mutta ennen sitä hän antoi opetuslapsilleen lupauksen: Puolustaja, Pyhä Henki, tulee heidän avukseen, tuekseen ja opettajakseen muistuttamaan kaikesta siitä, mitä Jeesus oli heille puhunut. (Joh.16:7-8)

Pyhä Henki on Jumala itse, yksi Pyhän Kolminaisuuden persoonista. Hän on meidän kanssamme, kristittyjen seurassa, ja myös meissä jokaisessa — sinussa ja minussa. Pyhä Henki tukee, ohjaa, muistuttaa ja tuo sen voiman, jonka saamme Kristuksen kautta. Eikö olekin turvallista tehdä matkaa tällaisen varjeluksen alla?

Usein ajatukset voivat kuitenkin harhailla. Saatamme pohtia: kuinka näin heikko ja syntinen ihminen voisi olla Pyhän Hengen asuinsija? Mutta usko pois — juuri sinussa Pyhä Henki tahtoo asua ja vaikuttaa. Maailma ei tätä ymmärrä eikä tahdo vastaanottaa.

Onko kristityllä taistelua? Kyllä on. Mutta juuri siinä taistelussa Pyhä Henki auttaa ja vahvistaa, kun sydän tahtoo pysyä Jumalan puolella. Synti tarttuu meihin jokaiseen, ja lankeamme monin tavoin. Mutta synti ei voi vahingoittaa meitä, kun turvaamme Kristukseen. Hänessä meillä on anteeksianto, turva ja voima. Silloin synti ja maailma eivät voi lopulta meitä voittaa. Pysykäämme totuudessa.

Kaikki rakkaat matkaystävät olkaamme luottavaisella mielellä ja turvatkaamme kaikessa Kristukseen. Uskokaa kaikki synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ja olkaa nyt hyvässä turvassa ja lohdutettuna.

Reino Syrjä

Johanneksen evankeliumissa Jeesus valmistaa opetuslapsiaan hetkenä, jolloin heidän maailmansa on järkkymässä. Pian on aika, jolloin Hän ei enää ole näkyvästi heidän kanssaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen (Joh.16:23-24).

Jeesus kehottaa opetuslapsia rukoukseen tulevien ahdistusten keskellä: rukous ei ole vain lisävaruste kristityn elämässä vaan elinehto ja siihen myös liittyy valtava lupaus. Se on syntisen ihmisen ja armollisen Jumalan välinen yhteys, jonka Kristus on avannut meille. Isä kirkastettiin Pojassa Golgatan ristillä, siinä Isän rakkaus oli suurimmillaan. Tähän rakkauteen Jeesus viittaa sitoessaan rukouksen nimeensä ja antaessaan rukousvastauksia: Että Isä kirkastettaisiin pojassa ja ilomme olisi täydellinen (Joh.14:13).

Jeesus opettaa vuorisaarnassa: Ja kun rukoilette, älkää olko niin kuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät (Matt. 6:5). Rukoillessamme me emme tule Jumalan eteen omalla hurskaudellamme, hyvyydellämme tai rukoustaidoillamme. Rukous ei ole näyttämistä toisille, eikä hengellisen elämän suoritus, jossa uskoamme mitataan, miten hyvin olemme onnistuneet. Jeesus jatkaa: kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. On lohdullista, että Jumala ei kuule meitä siksi, että rukoilisimme mielestämme oikein. Hän näkee, tietää ja tuntee meidät ja tarpeemme, hänelle meidän ei tarvitse esittää. Saamme olla syntinen, köyhä ja avuton hänen edessään, Jumala kuulee huutomme. Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!

Juha Siltala

Jumalan armosta olen saanut syntyä ja kasvaa kristittyyn perheeseen. Saanut osakseni rakkautta ja huolenpitoa niin omalta perheeltäni kuin läheisiltä ihmisiltä. Olen saanut kokea, että Jumala on Pyhän Henkensä kautta ohjannut nuoruuden valintojani. Minun kanssani moni muukin teistä varmaan kokee, että erehdyksiäkin on ollut, samoin lankeamisia Jeesuksen viitoittamalta tieltä. Uneliaisuus ja lihan vaikutukset ottavat toisinaan meissä valtaa. Kun Pyhä Henki saa ohjata ja johdattaa, omatunto alkaa kolkuttaa.  Silloin on hyvä pysähtyä, kuunnella, avata silmät sille suurelle työlle, minkä Jumala on järjestänyt meille jokaiselle. Sovituksen Jeesuksessa Kristuksessa.

 Saamme olla vapaita taivaankansalaisia tässä maailmassa uskomalla synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen tähden. Matkan kiusaukset ja vaivat eivät lopu nuoruuteen, kuten tiedämme, vaan ovat joka päivä jokaista meitä lähellä. Mutta Jumalan lapsina ja taivaan kansalaisina meillä on Puolustaja, joka on uhrannut itsensä sinun ja minun edestä. Jääkämme tänään siihen rauhaan, minkä saamme Herralta Jeesukselta Kristukselta. 

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö. (Johannes 14:27)

Anssi Rintala 

Jumalan kansan sydämessä elää kaipaus, jota mikään tässä maailmassa ei voi täyttää.

Se on koti–ikävä taivaalliseen kotiin; sinne missä Isä odottaa lapsiaan. Tämä kaipaus on merkki siitä, että kuulun johonkin suurempaan. Kuulun Jumalan valtakuntaan, joka ei ole tästä maailmasta. Raamattu kuvaa uskovia niin, että he ovat vieraita ja muukalaisia tämän maan päällä.

Kun kuljemme tämän elämän matkan läpi, koemme usein iloja ja suruja. Mutta sydämissämme tiedämme, että tämä elämä ei ole lopullinen päämäärä.

Tämä elämä ei ole päämäärä, vaan valmistautuminen tulevaa varten. Me olemme luodut tulemaan onnellisiksi, omistamaan iankaikkinen kirkkaus Jeesuksessa Kristuksessa. Me olemme luodut tulemaan autuaiksi ja omistamaan tämän Isän kodin. Me saamme kerran nähdä Jumalan ja Vapahtajan kirkastettuna Isän kodissa. Tämä on päämäärä.

Tämä koti-ikävä herää usein niinä hiljaisina hetkinä rukouksina ja huokauksina, kun elämä tuntuu raskaalta. Usein näillä vaikeilla hetkillä saa tuntea, että on Isän koti, jossa kaikki on kerran hyvin. Tämä kaipaus ajaa meitä lähemmäksi Jumalaa. Silloin saamme tuntea hänen läsnäoloa sydämissämme. Tämä kaipaus saa meidät turvautumaan hänen Pyhän sanansa armolupauksiin. 

Jumalan kansa on kautta aikojen ollut matkalla. He eivät ole kiinnittäneet katsettaan pelkästään siihen mikä näkyy, vaan siihen mikä on luvattu. Niin kuin heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa: 

”Sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme”. (Hepr.13:14)

Koti-ikävä luo meille toivoa. Se muistuttaa meille sitä, että eräänä päivänä matka päättyy ja pääsemme perille. Se muistuttaa myös meitä siitä, että olemme matkalla kohti iankaikkista iloa ja silloin kaikki murheet ja kyyneleet pyyhitään pois. Silloin saamme tuntea täydellisen ilon ja rauhan sekä Jumalan läsnäolon taivaan kodissa.

Siksi saamme kulkea eteenpäin luottavaisin mielin. Emme kulje yksin vaan Jumala kulkee kanssamme jo nyt. Jokainen askel vie lähemmäksi taivaan kotia. Tänäänkin saamme jatkaa matkaa oikeaa kotimaata kohden.

Pyydetään kiitollisina rukouksin, että Jumala säilyttäisi meissä oikean koti-ikävän. 

Timo Rantala

Huhtikuun lopulla on tarkoitus tehdä seuramatka bussilla kevään Saarenmaan seuroihin ja torstaina illalla ja perjantaina päivällä pidetään seuratilaisuus myös Haapsalussa.  

Bussi lähtee Lahdesta Helsingin satamaan varhain torstaiaamuna, Helsingistä Tallinnaan ja Tallinnasta edelleen Haapsaluun. 

Perjantai-illaksi matkustamme Saarenmaalle, jossa seuroja ja kanssapuheita perjantaina ja lauantaina, sunnuntaina messut Kuressaaren kirkossa ja Puhan leirikeskuksessa. 

Yöpymiset kylpylähotelleissa sekä Haapsalussa että Kuressaaressa.  

Maanantaina matkustetaan kotiin, laiva on Helsingissä noin kello 19:30. 

Lähetysmiehinä ovat Timo Aaltonen ja Pekka Lahtinen. 

Matkan järjestäjänä toimii Esikoiset ry Helsingin lähetysjaos. 

Lisätietoja Sirpa Hyttiseltä tai Pekka Kemppaiselta 

Ilmoittautumiset 22.3.2026 mennessä 

sirpa.hyttine@gmail.com, puhelin 040-731 3650 

pekka@kempiiri.fi, puhelin 0400-538 900 

Yksityiskohtaisempi aikataulu, matkan hinta ym. selviävät kun tiedämme osallistujien lukumäärän.  

Voimme kukin tutkia omaa elämäämme ja sitä millä tavoin minä olen toiminut ja toimin pienenä paimenena Jumalan valtakunnan työssä. Jokaisella meillä on oma tehtävämme, niiden lahjojen ja voimavarojen mukaan mitä Jumala on meille itse kullekin antanut. 

Monta kertaa tässä tehtävässä kokee itsensä heikoksi ja kykenemättömäksi. Jumalan Sanassa on kuitenkin lohduttavat sanat, että Hän on heikoissa väkevä. Raamatussa on myös esimerkkejä ihmisistä, jotka kokivat itsensä heikoiksi, mutta Jumala vahvisti heitä, kun he ottivat tehtävän vastaan ja halusivat sitä uskollisesti tehdä. Ei omaksi kunniaksi, vaan pyrkien pitämään laumaa koossa Jumalan kunniaksi.

Yhtenä esimerkkinä on Mooses. Jumala kutsui häntä tehtävään. Mooses vastusteli. ”Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi, sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli. Ja Herra sanoi hänelle. Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä Herra? Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava”. (2.Moos.4:10-12)

Paavali antoi ohjeen Timoteukselle kirjeessään. Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Saamme kukin pyytää Jumalalta oikeanlaista mieltä ja voimaa evankeliumin eteenpäin viemisessä. On kyse sananpalvelijoista, edellä veisaajista, pyhäkoulun opettajista, nuorten kanssa toimivista, perheen äideistä ja isistä, myös iäkkäistä ystävistä. Jokainen olemme Jumalalle tärkeitä. Tehdään ilolla Jumalan valtakunnan työtä pieninä paimenina lahjojemme ja Jumalan antamien voimien mukaan. Rukouksen lahjan on Jumala meille kullekin antanut. Taivaallinen Isä työtämme siunatkoon. Aamen. 

Timo Marttinen

Pääsiäisen ilo ei jää vain tyhjälle haudalle – se kulkee myös arkeen, sinne missä opetuslapset ovat. Järven rannalla he palaavat tuttuun työhönsä, kalastamaan. Yö oli kuitenkin vaikea, saalis jäi saamatta. Vasta aamun sarastaessa rannalla seisova Jeesus kutsuu heitä heittämään verkot vielä kerran. Ja silloin verkot täyttyvät.

Tämä tapahtuma kertoo meille siitä, että ylösnoussut Jeesus kohtaa meidät aivan tavallisessa elämässä. Hän ei odota meitä vain juhlahetkissä tai kirkon pyhyydessä, vaan arjen keskellä – työn, väsymyksen ja epävarmuudenkin keskellä. Jos yritämme selvitä omilla voimillamme verkkomme jäävät tyhjiksi, kuten opetuslapsilla kävi. Silloin Jeesus tulee luoksemme ja auttaa. Hän ei aina tule suuruudessa ja mahtavuudessa, vaan hiljaisena kutsuna armonvälineissään Sanassa ja sakramenteissa. Niissä Hän kohtaa meidät keskeneräisinä, tyhjien verkkojen äärellä.

Opetuslapset tunnistavat Jeesuksen vasta saatuaan merkin - runsaan saaliin. Näin usein meidänkin silmämme avautuvat vasta vähitellen. Kuitenkin Jeesus on läsnä, vaikka emme heti häntä huomaa. Hän kutsuu meitä tänäänkin luottamaan Sanaansa, vaikka meidän oma mielemme ja ajatuksemme usein ailahteleekin.

Ylösnousseen todistajina emme puhu vain menneestä ihmeestä, vaan elävästä Herrasta, joka toimii yhä. Hän täyttää tyhjyytemme, antaa merkityksen elämäämme ja kutsuu yhteyteensä. Häneltä me saamme ravinnon, joka kantaa iankaikkiseen elämään.

Tämän viikon sunnuntain latinankielinen nimi Quasimodogeneti – “kuin vastasyntyneet lapset” – muistuttaa meitä luottamuksesta. Niin kuin lapsi turvautuu vanhempaansa, mekin saamme turvautua ylösnousseeseen Jeesukseen. Hän tuntee meidät, kutsuu jokaista nimeltä ja lähettää todistajikseen maailmaan.

Ylösnoussut Jeesus seisoo tänäänkin rannalla. Hänen Sanansa kantaa. Saamme tänäänkin uskoa kaikki synnit anteeksi Hänen pyhässä nimessä ja kalliissa ja viattomassa sovintoveressään. 

Herra, meidän Jumalamme.
Sinä herätit Poikasi kuolleista
ja annoit monen todistajan julistaa
hänen ylösnousemistaan.
Auta meitä ottamaan uskossa vastaan
heidän todistuksensa.
Avaa silmämme näkemään,
kuinka Vapahtaja vieläkin tulee luoksemme
Sanassa ja sakramenteissa
ja julistaa rauhansa.
Karkota epäilyksemme ja vahvista uskomme,
niin että tunnustamme hänet Herraksemme
ja Jumalaksemme.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden. Aamen. 

Timo Laine

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.

Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet. Tämä oli minun sanomani teille.”

Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. (Matt.28:1-8)

Varhain sunnuntaiaamuna Jeesuksen haudalle tulleet naiset kokivat hämmentäviä hetkiä. Ei ollut kuin vähän aikaa siitä, kun he joutuivat katselemaan kuinka heille niin rakas Jeesus oli raakalaismaisesti pahoinpideltynä ja häväistynä teloitettu tuskallisesti ristillä. Keihäänpistolla oli varmistettu että hän oli varmasti kuollut, ja he näkivät kuinka monin tavoin runneltu ruumis vietiin kalliohautaan. Hauta suljettiin isolla kivellä, sinetöitiin ja asetettiin vartijat haudan eteen. Jeesus oli lopullisesti menetetty.   

Matteus kertoo evankelistoista tarkimmin naisten kohtaamisesta enkelin kanssa. 

Taivaasta tuli suuri kirkkaus, kuin hohtava salama ja puhtaan valkoinen lumi. Maa vapisi ja järisi. Vartijatkin alkoivat vapista ja kaatuivat niin kuin kuolleina maahan.  Suuri kivi vieritettiin pois haudan suulta ja naiset saivat katsella hautaan.

Enkelit ovat usein sanoman tuojia, heillä on sanoma heidän suussaan. Samoin oli tälläkin pääsiäisaamun enkelillä. Hän toi sanoman hämmentyneille, epätoivoisille ja kovin murheellisille ihmisille: Älkää te pelätkö. Minä tiedän että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin hän sanoi. Katsokaa itse, tuossa hän oli, enää ei ole kuin tyhjät käärinliinat. Menkää kiireesti ja kertokaa muillekin: Hän on noussut kuolleista.

Tämä sanoma on sama vielä tänäänkin. Se kuuluu erityisesti kaikille murheellisille ja epätoivoisille. Se kuuluu niille pelästyneille joita taivaasta tullut valo on valaissut niin että maa jalkojen alla on alkanut järistä. Enkelin sanoma kuuluu niille, jotka etsivät ristiinnaulittua Jeesusta.

Kun Sanan valo valaisee ihmistä, se näyttää synnin turmeleman ihmisen. Sellaisena ei voi kelvata Jumalalle, ja lähtöhetki elämästä tulee lähemmäksi joka päivä. Maa alkaa järistä ja pelko saavuttaa. Olisi löydettävä apua, mutta Jeesuskin on kuolleena suuren ja raskaan oman itsensä parantamisen ja vaatimusten kivipaaden takana. 

Enkelin sanoma on ihana: Älä sinä pelkää, minä tiedän että sinä etsit ristiinnaulittua Jeesusta. Sinun on pakko etsiä apua itsesi ulkopuolelta, ristiinnaulitusta ja kaiken täyttäneestä Mestaristasi. Oman onnistumisesi raskas taakka siirretään sivuun, ja katso nyt itse; ristiinnaulittu, kaikki sinunkin syntisi sovittanut Jeesus Kristus on noussut kuolleista ja hän elää. Sinäkin saat nähdä elävän ja ylösnousseen Vapahtajasi. Usko tämä itse ja mene kertomaan siitä muille.

Pääsiäisaamun sanoma on kuittaus siitä, että työ on nyt tehty. Tehtävä, johon Isä lähetti Poikansa, on loppuun suoritettu. Pojan tehtävänä oli sovittaa koko maailman synti ja avata tie Taivaan kotiin jokaiselle häneen uskovalle.

Kaikki on nyt valmista meitä syntisiä varten. 

Kiitetään siitä Isää Jumalaa ja Poikaa Jeesusta Kristusta. 

Aarno Konttinen

Hinta täysihoidolla 67,30€/hlö (omat lakanat ja pyyhe mukaan). Ilman yötä ja aamupalaa 29,30€/hlö. Ilmoittautumislomakkeella mahdollisuus ilmaista huojennustarve, niin olemme teihin yhteydessä. 

Aiheena avioliiton raamatulliset perusteet, suhdetarpeet sekä myötätunto ja hyväksyntä. Mukana luennoimassa Markku ja Maria Ihonen. Syvennymme aiheisiin pienryhmissä. 

Ilmoittautumiset ja ruoka-aineallergiat ilmoituslomakkeen kautta 14.4. mennessä. 

Avioliittotapahtumaan on ilmoittautunut tällä hetkellä tapahtuman täydeltä väkeä, kysy paikkatilannetta Aarolta tai Katilta, puhelinnumerot alla.

Lisätietoja: Aaro Hyttinen 0505528743 tai Kati Hyttinen 0505607473

Lämpimästi tervetuloa❤️

"Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niin kuin kirjoitettu on: "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä". Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.  (Joh:12:12-16).

Tuleva sunnuntai on palmusunnuntai. Palmusunnuntain ja 1. adventtisunnuntain evankeliumitekstit kertovat samasta tapahtumasta. Kristus saapui Jerusalemiin pääsiäisjuhlia varten alhaisena ratsastaen aasin selässä. Kansa meni Jeesusta vastaan ja he ottivat hänet vastaan Israelin kuninkaana kuten evankeliumiteksti sen kertoo. Palmusunnuntaista alkoi kunnian kuninkaan alennustie. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystään ja kuolemaansa. Hän meni toteuttamaan lunastustyön puolestamme, sovittamaan syntimme Jumalan kanssa; kärsimällä, kuolemalla ja voitollisella ylösnousemuksella. Me saamme ottaa uskolla vastaan tuon Jeesuksen suorittaman sovituksen. Jeesus on omalla verellään lunastanut meidät iankaikkiseen elämään. Saamme elää vapaina Jumalan lapsina ja Jeesuksen seuraajina sen ajan, joka meille on suotu elämän matkaksi. 

”Käykäämme siis Jerusalemiin, on ikuinen kirkkaus siellä. Ja luoksensa kerran hän kokoaa ne, jotka hän tunsi tiellä.” (Virsi 54:4)

Aaro Hyttinen

Maria, Herran äiti,

ei nähnyt eteenpäin,

Jumalan suuren kutsun

hän otti vastaan näin:

Sinua palvelen,

ja vaikken tiestä tiedä,

saat minne tahdot viedä,

ääntäsi kuuntelen. 

Enkeli Gabrielin ilmestyminen Marialle ja se ihmeellinen viesti, jonka hän toi, oli valtava muutos nuoren juutalaistytön elämässä. Maria varmasti tiesi kuinka jyrkästi hänen ympärillänsä olevat ihmiset, ehkä läheisetkin, suhtautuisivat kun saisivat tietää hänen olevan raskaana ennen avioliittoa. Varmaan Maria pelkäsi erityisesti Joosefin ja vanhempiensa reaktiota. Virren sanoin, Maria ei voinut nähdä eteenpäin, hän ei voinut tietää mitä elämä, tämä valtavan enkelin viestin jälkeen, toisi tullessaan. Kuitenkin Maria oli valmis siihen, että Herra saisi viedä häntä sinne, minne tahtoi.

Meillä ei ole Marian kutsumusta, mutta kaikilla meillä on oma kutsumuksemme. Herra tahtoo viedä armahtamiaan valtakuntansa työhön ja kutsuu meitä erilaisiin tehtäviin ja erilaisiin kohtaamisiin. Olemmeko me uskollisia Pyhän Hengen ehkä hiljaisellekin äänelle ja voimmeko me kaikista vaikeuksista, peloista ja uhkakuvista huolimatta vastata Marian tavoin: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”.

Viidennessä säkeistössä laulamme:

Ja niin kuin Herran äiti,

myös kirkko Kristuksen

voimaa ja valtaa vailla

on kehto laupeuden.

Se tehdään köyhäksi.

Kun siltä kaikki puuttuu,

sen voimattomuus muuttuu

ylistysvirreksi.

Nuori, ilmeisesti köyhissä oloissa kasvanut Maria, oli tosiaan voimaa ja valtaa vailla. Samalla tavalla Kristuksen kirkko on kaikkea ulkoista ja näkyvää voimaa ja valtaa vailla, mutta silti se on laupeuden kehto silloin kun se saa viedä armon evankeliumia syntisille ihmisille. Se täytyy tehdä omasta puolestaan niin köyhäksi, että siltä kaikki puuttuu. Itsessään tyhjänä se saa kuitenkin omistaa Kristuksen omaksi pyhyydeksensä ja täydelliseksi puhtaudeksensa. Silloin sen voimattomuus muuttuu ylistysvirreksi.

-Lauri Halme

Sunnuntai

10.00     Messu kirkossa

11.00     Kahvitarjoilu seurakuntatalolla

12.00     Seurat kirkossa

              Väliajalla ruoka- ja kahvitarjoilu seurakuntatalolla

              Sananpalvelijoiden kokous Riihikosken seurakuntatalolla

15.30     Virsilaulutilaisuus kirkossa

17.00     Seurat kirkossa

              Kahvitarjoilu seurakuntatalolla

19.00     Nuortenilta

Maanantai

11.00      Kahvitarjoilu seurakuntatalolla

12.00      Seurat kirkossa

               Väliajalla ruoka- ja kahvitarjoilu seurakuntatalolla

16.00      Seurat kirkossa

               Kahvitarjoilu seurakuntatalolla

Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita Pöytyälle valtakunnallisiin pääsiäisseuroihin. 

Ajalliseen elämäämme kuuluu paljon hyviä asioita ravinnon lisäksi. Tarvitsemme yhteyttä toisiin ihmisiin, huolenpitoa ja rakkauden tuomaa suojaa matkallamme. Jos näitä puuttuu elämästämme, me kaipaamme niitä. Ihmisen osa on tehdä työtä ja nähdä vaivaa toimeentulonsa eteen. Kiitämme Jumalaa, että kristillisen elämän ja opetuksen ansiosta ahkeruus on ollut ilomme. Näin on luotu pohja yhteiskunnalle, joka voi tukea ja auttaa myös niitä lähimmäisiämme, joilta edellytykset toimeentuloon ovat heikentyneet. 

Yhteiskunta ei ole joku ulkopuolinen toimija, me jokainen kannamme vastuumme omalta osaltamme. Toisen ihmisen huomioiminen on jokaiselle annettu tehtävä ja kaunista on, jos se kasvaa toiminnaksi lähimmäisen hyväksi. Voimanamme olkoon esimerkki, jonka Jeesus, laupias samarialainen, on meille jättänyt. Hyviä esimerkkejä meillä on myös meitä ennen eläneiden ihmisten asenteissa ja toimissa. Puhutelkoon meitä se juureva muisto, kun kodeissa leivottiin leipää ja taikinan päälle piirrettiin risti. Ruokaa arvostettiin ja kokoonnuttiin yhdessä syömään keittiön pöydän ääreen.  Arvostettiinko silloin enemmän Jumalan antamia lahjoja ja läheisten ihmisten tuomaa sisältöä ja siunausta. Ystävä, jos sinun taloudessasi on toinen ihminen, älä anna ainakaan puhelimesi viedä hänen paikkaansa ruokapöydässänne. 

Ajallinen elämä on lahja, ja se on matka kohti taivaan kotia. Taivasmatkalla meidän ruokamme ja Juomamme on Kristus, joka opettaa meitä niin, kuin hän aikanaan opetti Kapernaumin nälkäisiä ihmisiä. 

Jeesus sanoo: 

”Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä, Isä, Jumala itse, on merkinnyt Hänet sinetillään.” He kysyivät:” Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?” Jeesus vastasi: ”Uskokaa Häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.” ( Joh. 6; 27–29) 

Jeesus on elämän leipä. Hän riittää ravinnoksi meille. Raamatun viesti nostaa meitä kaikkia iloon ja kiitollisuuteen kaikesta siitä mitä Jumala on meille antanut. Ennen kaikkea tietysti iloitsemme siitä, että Hän tuli Kristuksessa pelastamaan meidät syntiset ihmiset Taivaan kansalaisiksi. Kotimatkallamme usein kompastumme ja koemme tappioita. Kaikki synnit anteeksi uskoen saamme jatkaa elämässä eteenpäin.

Juuso Ahonen

Tämä aihe laittaa meidät miettimään, kenen puolella me olemme. Tutkitaan sitä hetki Kolossalaiskirjeen toisen luvun 14. ja 15. jakeen pohjalta.

Sanat kuuluvat pyhästä Raamatusta:

"Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi, hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun." (Kol 2. 14-15)

Sanat johdattavat meidät tänään ristin salaisuuden äärelle ja avaa meille näkymän sellaiseen todellisuuteen, jota emme voi silmillämme nähdä.  Ristillä ei tapahtunut ainoastaan kärsimys ja kuolema, vaan siellä käytiin ratkaiseva taistelu.

Me kristityt tiedämme, miltä sisäinen taistelumme tuntuu.

Se tuntuu silloin, kun riita kotona jää selvittämättä ja sanat palaavat mieleen vielä nukkumaan käydessäkin.

Se tuntuu silloin, kun sama lankeemus toistuu, vaikka päätit, ettet sorru siihen enää.

Se tuntuu silloin, kun rukous on kuiva ja sydän kylmä.

Ja joskus se voi tuntua yllättävän arkisestikin. Kun puhelimesi piippaa viestin merkiksi ja sydämesi säpsähtää. Saatat ajatella: mitä nyt? Olenko unohtanut jotakin? Teinkö virheen? Onko joku pettynyt minuun? Syyttävä omatunto toimii samalla tavalla. Se on kuin jatkuva ilmoitusääni sisimmässämme.  Se muistuttaa ja hälyttää, eikä se anna rauhaa.

Juuri siihen vihollinen tarttuu ja sen vahvin ase on syytös, joka on ikään kuin oikeussali. Ihminen seisoo syytettynä, kun syyttäjä lukee ääneen rikkomukset: "Tässä väärät sanasi. Tässä väärät tekosi. Tässä laiminlyöntisi."

Yksikään ihminen ei pysty kiistämään syytöksiä, vaan jokainen meistä joutuu myöntämään syytteet oikeiksi.

Tai, se on kuin velkakirja, johon jokainen rikkomuksemme on merkitty. Mitä enemmän elettyjä vuosia on takanamme, sitä enemmän rivejä on velkakirjaan kertynyt. Ja vihollinen esittelee tuota kirjaa meille ja vaatii: "Maksa velkasi!"

Juuri tähän Jumala vastasi ristillä. Kun Jeesus riippui Golgatan ristillä, hän astui oikeussaliin meidän sijastamme.

Hän ei puolustellut syntiä, vaan hän otti tuomion kantaakseen. Hän otti velkakirjan ja antoi naulata sen ristinpuuhun.

Puuhun naulittiin jokainen merkintä ja jokainen syytös. Kun Jeesus sanoi: "Se on täytetty", se tarkoitti, että kaikki on maksettu.

Tässä syyttäjältä vietiin asiakirjat. Vihollisella ei ole enää pätevää vaatimusta Jumalan edessä, vaan velkasi on kokonaan maksettu. Ei osittain, ei ehdollisesti, vaan aivan kokonaan. Synti sitoo ihmistä kuin rautaketju nilkassa, mutta ristillä tuo ketju katkaistiin. Ristinkuolema näytti inhimillisesti ajatellen tappiolta, mutta näkymättömässä todellisuudessa se oli suuri voitonpäivä. Vihollinen riisuttiin aseista ja samalla sen suurin valta, syyttää ja sitoa, otettiin siltä pois. Ja tämä voitto on täydellinen. Siihen ei lisätä enää mitään.

Me emme voi maksaa tekemistämme synneistä osamaksua omilla parannuksillamme. Me emme myöskään pysty täydentämään sovitusta paremmalla hengellisyydellä. Armo ei perustu siihen, miltä meistä tuntuu, eikä siihen, kuinka hyvin olemme onnistuneet, vaan armo perustuu ainoastaan siihen, että Kristus on sanonut: se on täytetty.

Jos tunnet seisovasi aivan kuin syytettynä omantuntosi edessä. Jos kannat velkakirjaa, jota et pysty repimään, tai jos tunnet kahleiden kiristyvän helmasyntiesi tähden. Evankeliumi kutsuu sinua tänäänkin. Kun syntinen saa uskoa syntinsä anteeksi, se on kuin tuomari nousisi ja julistaisi: "Kaikki syytteet on hylätty." Se on kuin kahle putoaisi jalasta.

Se on kuin velkakirja revittäisi silmiesi edessä. Jos omatuntosi syyttää sinua tänään, älä jää seisomaan syytetyn paikalle,

vaan katso Kristukseen, joka astui siihen sinun sijastasi. Tämän valmiin, Jeesuksen suorittaman voiton perusteella saan julistaa meille tänäänkin, kaikki meidän syntimme ja rikkomuksemme anteeksi annetuiksi, Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Velkakirja on maksettu, syytteet on kumottu ja kahleet ovat katkaistu. Saamme uskoa lankeemuksemme, epäuskomme ja kylmyytemme anteeksi annetuiksi. Jeesus on voittanut pahan vallan ja Hänen armonsa on suurempi kuin synti.

Aamen.

Jukka Vitikainen

Sunnuntai

10.00     Messu kirkossa

11.00     Kahvitarjoilu seurakuntatalolla

12.00     Seurat kirkossa

              Väliajalla ruoka- ja kahvitarjoilu seurakuntatalolla

              Sananpalvelijoiden kokous Riihikosken seurakuntatalolla

15.30     Virsilaulutilaisuus kirkossa

17.00     Seurat kirkossa

              Kahvitarjoilu seurakuntatalolla

19.00     Nuortenilta

Maanantai

11.00      Kahvitarjoilu seurakuntatalolla

12.00      Seurat kirkossa

               Väliajalla ruoka- ja kahvitarjoilu seurakuntatalolla

16.00      Seurat kirkossa

               Kahvitarjoilu seurakuntatalolla

Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita Pöytyälle valtakunnallisiin pääsiäisseuroihin. 

Påsksamlingar i Pöytyä, 5 - 6.4.2026

Plats: Pöytyä kyrka,
Adress: Turuntie 1163, Pöytyä

Söndag

10.00     Nattvardsmässa i kyrkan

11.00     Kyrkkaffe i församlingsgården

12.00     Dagssbön i kyrkan

              Under mellantiden serveras mat och kaffe i församlingsgården

15.30     Sångstund i kyrkan

17.00     Kvällsbön i kyrkan (predikan tolkas till svenska)

              Kaffeservering i församlingsgården

19.00     Ungdomskväll

Måndag

11.00      Kaffeservering i församlingsgården

12.00      Dagsbön i kyrkan

               Under mellantiden serveras mat och kaffe i församlingsgården

16.00      Kvällsbön i kyrkan

               Kaffeservering i församlingsgården

Ni är alla hjärtligt välkomna till påsksamlingarna i Pöytyä. 

Heprealaiskirjeessä on vahvat ja lohduttavat sanat, joita meidän taivaantien matkalaisten on tarpeellista muistaa kiusausten ja epäilysten laineiden vyöryessä heikkoa uskon purttamme kohti uhaten hukuttaa sen kokonaan. ”Meillä ei ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla tavalla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” (Hepr.4:15) Jeesus, joka on kokenut kaikki mahdolliset kiusaukset maksaessaan kymmenentuhannen talentin syntivelkaamme, tuntee meidän jokaisen haavoittuvaisuutemme ja hengelliset taistelumme. Siksi hän on luvannut olla lastensa esirukoilija jokaisena elämämme päivänä, tänäänkin. Juuri siksi myös heprealaiskirjeen kirjoittaja jatkaa rohkaisevin sanoin seuraavassa jakeessa: ”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” (Hepr.4:16)

Tänään kaikkien synnin taakkojen kantajien ja armoa kaipaavien on oikea aika käydä armon istuimen, Jeesuksen, eteen ja ottaa uskolla vastaan hänen sydänverellään hankkima anteeksianto. 

Sakari Siltala

Tässä hetkessä Jumalan lupaukset täyttyvät lapsessa, jota pidetään sylissä. Simeon näkee enemmän kuin muut. Hän näkee Kristuksessa Jumalan kirkkauden säteilyn. 

Kun istahdin pöydän viereen ja pysähdyin miettimään päivän aihetta, katsoin ulos ikkunasta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Sitä ei voinut ihmissilmällä katsoa. Tiedämme, että se lähettää säteitä, valoa ja lämpöä. Kuinka paljon suurempi on Jumalan kirkkaus. Herra sanoi Moosekselle: sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon. Johannes kirjoittaa samasta asiasta. Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt. Ainoa poika, joka itse on Jumala, ja joka on aina isän vierellä, on opettanut tuntemaan hänet. Jeesus sanoi: kuka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. (Joh.1:18)

Kun katsomme Jeesusta, näemme, millainen Jumala meillä on. Hänen armossaan, laupeudessaan ja totuudessaan Jumalan kirkkaus tulee näkyviin.  Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva. Hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä, hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle (Hepr.1:3). Nämä sanat avaavat meille, että Jeesus ei ole vain Jumalasta kertova opettaja tai profeetta. Hän on Jumalan kirkkauden säteily. Jumalan valo, joka on tullut meidän keskellemme ja täytettyään Isän antaman tehtävän, asettui istuimellensa Majesteetin oikealle puolelle ja hän on luvannut olla esirukoilijamme.

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Pekka Riitamo

”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Joh.1:16-17)

Eli päivän teema tahtoo kirkastaa meille kristinopin kaikkein keskeisintä asiaa. Sitä, että Jeesuksen kärsimisen, kuoleman ja voitollisen ylösnousemisen kautta saamme syntimme anteeksi Hänen armostaan. Hän on sovittanut meidän isommat ja pienemmät synnit täydellisesti. Sen lahjan me omistamme uskolla, kuten Luther sanoo: 

”Usko on se käsivarsi, jolla Jumalan armo otetaan vastaan ja sydän on arkku, johon se talletetaan”. 

Jumalan vastustaja Perkele yrittää kuitenkin aina sotkea tätä selvää järjestystä ja alkaa uskotella, että voisimme muka jotain itsekin tehdä autuutemme eteen ja siten ansaita oikeutuksen armoon. Se on sielunvihollisen harhaa ja suljettu pois. Kaikki olemme kelvottomia syntiturmeluksemme tähden. Ansio on Herran, ja Hän armahtaa sen, jonka Hän tahtoo ja hyväksi näkee uskon kautta. Jumalalle olkoon kiitos. 

Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessään:

”Töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” (Room.4:4-5)

Rovasti Laestadius avaa tätä suurta salaisuutta saarnassaan näin: 

”Järki ei voi käsittää, kuinka syntinen on pyhä, saastainen on puhdas ja väärä on vanhurskas. Mutta kun me uskomme, että synnit on annettu anteeksi, niin meidän täytyy uskoa myös, että syntinen on pyhä, saastainen on puhdas ja väärä on vanhurskas!”

Kun näin on onnellisesti, että olemme päässeet armon lapsiksi, meillä täysi syy iloon ja kiitokseen. Olemme saaneet lahjoista suurimman, uskon Jeesukseen ja lupauksen iankaikkisesta elämästä. Mitä suurempaa voisimme edes toivoa? Kaiken sen voimme uskossa omistaa jo täällä elämässä Jeesuksen suuren rakkauden tähden. Hän on ristillä sovittanut meidän syntimme ja avannut meille oven ikuiseen elämään. Niin kauan, kuin meidän matkamme täällä kestää, olemme tiellä Jeesuksen seurassa. Se on kilvoittelua armonkerjäläisenä, turvautumista joka päivä syntien anteeksiantamukseen Jeesuksen nimessä ja veressä. 

Olkaamme tänäänkin lohdutettuja tässä ihanassa uskossa ja lupauksessa!

Apostoli Paavali vielä vahvistaa meitä efesolaiskirjeen sanoin: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef.2:8-10)

Armon lapset, riemuitkaa, soittakaa ja veisatkaa,

kiitos tuokaa Herralle, pelastuksen tuojalle.

Ilmoittakaa kaikille, vaivatuille sieluille,

Armon saa se armosta, ken vain seuraa Jeesusta. 

(Virsi 334:1,3)

Eero Nieminen

Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. (Matt.8:8)

Sadanpäämiehellä oli varmasti suuri hätä syntynyt siitä, että hänen palvelijansa makasi kotona halvaantuneena ja kovissa tuskissa. Hänellä ei ollut ketään, joka voisi auttaa ja pelastaa palvelijansa vaivoista. Hän oli kuullut varmasti Jeesuksen ihme töistä ja uskoi Jeesuksen pystyvän parantamaan hänen palvelijansa. 

Usko, minkä Jeesus oli herättänyt tässä sadanpäämiehessä, oli jotain sellaista mitä me jokainen varmaan pyydämme Jumalalta. Hän oli Rooman kansalainen, armeijan upseeri ja siihen aikaan arvossa pidetty ihminen. Jeesuksella puolestaan ei ollut mitään kunniallista arvonimeä. Tämä sadanpäämies tunnusti silti Jeesukselle, ettei ole sen arvoinen, että Jeesus voisi tulla hänen kattonsa alle ja uskoi Jeesuksen pystyvän parantamaan sanomalla vain sanan ja hänen palvelijansa paranisi. 

Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä. (Matt.8:13)

Jeesus kertoi tässä yhteydessä paikalla olijoille, ettei ole törmännyt näin vahvaan uskoon israelilaisten keskuudessa ja, että idästä ja lännestä tulee monia, jotka pääsevät aterioimaan Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Lohdullinen kohta meille tänne pohjolaan. Meillä kaikilla on sama mahdollisuus päästä kerran aterioimaan heidän kanssaan. Edellyttää meiltä sitä, että emme hylkää uskoamme Kristukseen. Vaikeuksissamme käännytään Kristuksen suuntaan ja uskomme Häneltä tulevan avun, kuten sadanpäämies uskoi. Eihän anneta perkeleen pettää meitä houkutuksillaan ja lupauksillaan. 

Sadanpäämiehen uskossa on meille esikuvaa. Tunnustetaan mekin uskoa, kuten hän teki. Väkijoukon keskellä hän tunnusti rohkeasti olevansa alhaisempi Jeesusta, vaikka ajallisesti oli korkeammassa arvossa. Tämän sai aikaan vilpitön usko Kristukseen pelastajana. 

Jos sinusta tänään tuntuu, että uskosi ei ole, kuin sadanpäämiehen. Niin saat silti jäädä uskomaan Kristuksen pelastajaksesi ja sovittajaksi. Juuri sillä uskon vahvuudella mikä sinulla on.    

Joni Leppälä

"Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sentähden, että minä sanoin sinulle: 'minä näin sinut viikunapuun alla', sinä uskot. Sinä saat nähdä suurempia, kuin nämä ovat." Ja hän sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle." (Joh.1:49-51)

Raamatusta me voimme lukea ja ymmärtää monet ihmeteot: sokeille hän antoi näön, kuuroille kuulon, spitaaliset puhdistettiin, sairaat Hän paransi, kuolleita herätti eloon, tyynnytti myrskyn, ruokki nälkäisiä yms., kirkastaen meille Jumalan luontoa, joka on hyvä ja laupias ja armollinen lapsilleen. Siis niille kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskoivat Häneen.

Jeesus Kristus on antanut meille - meidän epäuskomme tähden - silloin tällöin muutamia säteitä siitä voimasta ja kirkkaudesta, mikä hänen persoonaansa on yhdistetty, nimittäin ’jumaluuden täydellisyys’. 

Kuitenkin koko hänen vaelluksensa maan päällä, aina ristinkuolemaan asti, oli alennuksen tila. Siitä apostoli Paavali kirjoitti filippiläiskirjeessä: 

”Jeesus Kristus, vaikka hänellä oli Jumalan muoto, ei katsonut oikeudekseen olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, eli ihmisenä ihmisten joukossa. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen aina ristinkuolemaan asti”. (Fil.2:5-8)

Vasta sitten kun hän oli kaikki täyttänyt ja kuollut ristillä, Hän oli jumalallisessa voimassaan. Noustuaan Isän luokse taivaaseen, Hän hallitsee siinä voimassa täydellisesti ja iankaikkisesti, Isän ja Pyhän Hengen kanssa. 

Reino Kuoppala

Ilmoittautumiset ja lisätietoja leireistä löytyy täältä

Olemme jokainen saaneet menneinä päivinä kokea, kuinka Jumalan sana, -kuultuna ja luettuna, on monta kertaa tuonut arkisiin päiviin valoa ja iloa. Antakoon tuo sana tänäkin vuonna meille uusia uskon voimia jokaiseen päivään. Antakoon Jumala meille rohkeutta ja voimaa viedä evankeliumin hyvää sanomaa eteenpäin.

Profeetta Jesaja oli saanut omana aikanaan kutsun lähteä julistamaan ja hän lähti rohkeasti liikkeelle. Ja hän puhui näin: 

”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumala antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan”. (Jes.61:1-3) Ja Jesaja jatkaa: Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! ..”Ja niin kuin maa työntää versoa, ja niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi” (Jes.61:11)

Tulevan viikonvaihteen kirkkovuoden aihe johdattaa meidät tutkimaan pyhän kasteen salaisuutta. Kaste on suuri Jumalan lahja. Sen arvon omalle kohdallemme voimme ymmärtää vain uskon kautta. Myös Jeesus kastettiin. Tästä ihmeellisestä tapahtumasta voimme kotona lukea enemmän Matteuksen evankeliumin kolmannesta luvusta. 

Rukoilemme 

Pyhä kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen Isä. Sinä ilmoitit Jeesuksen rakkaaksi Pojaksesi Jordanin kasteessa. Auta meitä Kristukseen kastettuja pysymään uskollisina kutsumuksellemme sinun lapsinasi. Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa nyt ja ikuisesti. Aamen

Matti Ihalainen

Osoite: Ostoskatu 7, 15500 Lahti

Lauantaina 10.1.2026

- Tulokahvit alkaen klo 11.00

- Seurat klo 12.00

- Ruokailu ja kahvit väliajalla

- Seurat klo 16.00 

- Seurakahvit 

- Nuortenilta n. klo 18.00

Sunnuntaina 11.1.2026

- Tulokahvit alkaen klo 11.00 

- Messu klo 12.00

- Ruokailu ja kahvit väliajalla

- Seurat klo 16.00

- Seurakahvit

Sydämellisesti tervetuloa!

Näissä sanoissa avautuu Herran huoneen syvin olemus ja todellisuus. Herran huone ei ole ensisijaisesti rakennus, vaikka kirkot ja rukoushuoneet onkin pyhitetty Jumalan sanalle ja sakramenteille. Herran huone on kaikkialla siellä, missä Hyvä Paimen puhuu ja lampaat kuulevat hänen äänensä. 

Jumalanpalveluksissa ja seuroissa julistettu sana on - ja sen tulee olla - elävää Jumalan puhetta syntiselle ihmiselle. Sanassaan Jumala kutsuu, lohduttaa, nuhtelee ja kantaa. Tulemme kuulemaan yhä uudestaan, että Jumala tuntee meidät ja olemme uskon kautta hänen omiaan, niin kuin Jesajan kirjassa sanotaan: ”Näin sanoo Herra: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun” (Jes. 43:1). 

Jeesus sanoo luetussa evankeliumissa lampailleen: ”Minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku.” Tämä ei ole meidän kokemuksiimme perustuva varmuus, vaan näihin Jumalan lupauksiin sidottu todellisuus. Kun uskomme horjuu ja oma sydämemme syyttää, niin Herran huoneessa meitä muistutetaan siitä, että pelastuksemme ei ole meidän omissa käsissämme, vaan Jumalan kädessä. Se on sellainen turva, jota mikään luotu voima ei voi murtaa, niin kuin Raamattu todistaa.

Herran huoneessa saamme kokea uskovien yhteyttä. Lammasta ei ole luotu ja tarkoitettu yksinäiseksi vaeltajaksi, vaan lauman jäseneksi. Yhteinen jumalanpalvelus ja seurat ovat näkyvä ilmaus siitä, että kristillinen usko ei ole yksityinen asia, vaan kirkon ja seurakunnan yhteinen asia. Herran huoneessa kuulemme yhteisen Sanan, rukoilemme yhteiset rukoukset ja tunnustamme yhteisen uskon. Toistemme läsnäolo ja rukoukset voivat kantaa meitä silloinkin, kun oma usko tuntuu heikolta.  

On tärkeää ja myös ihanaa kokoontua yhdessä Jumalan sanan äärelle erityisesti siksi, että Herra itse kutsuu lampaansa yhteen. Hän ei pelasta ainoastaan yksilöitä, vaan rakentaa seurakuntaa. Yhteisessä kokoontumisessa lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset asettuvat saman Sanan ja saman armon alle. Tämä on kristillisen seurakunnan hieno piirre: koko perhe vauvasta vaariin saa kuulla saman Hyvän Paimenen äänen. Lapsi oppii jo varhain, mihin hän kuuluu, ja kenelle hän kuuluu. Ja vanhus saa elää siinä varmuudessa, että hän ei ole matkalla yksin, ja että Herra kantaa tuleviakin sukupolvia. Usko ei ole vain yhden elämänvaiheen asia. Se kantaa kehdosta hautaan. 

Samalla on tärkeä muistaa, että Hyvä Paimen ei rajoita paimentamistaan vain kirkkojen ja rukoushuoneiden seinien sisälle. Sama Herra, joka puhuu seurakunnan keskellä, puhuu myös kodin hiljaisuudessa ja arkisessa tohinassa. Kun luemme Raamattua, rukoilemme tai pidämme kotihartauden, olemme yhä Herran huoneessa ja Herran hoidossa. Lopulta kaikki kiteytyy Jeesuksen sanaan ja lupaukseen: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.” Herran huoneessa saamme elää tämän lupauksen varassa. Herran huoneessa meidät tunnetaan, meitä kannetaan ja olemme turvassa. Siinä on syy kokoontua, iloita ja kiittää.

Erkki Hartikka

"Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki, niin kuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä. (Matt.1:18-24)

Joulun odotuksemme lähestyy loppuaan ja em. evankeliumin kohdassa kuulemme varsinaista joulua ennakoivista tapahtumista. Kysyin viime viikolla koululaisten piirissä Jeesuksen äidin ja isän nimeä. Äidiksi kaikki osasivat nimetä Marian, mutta isäksi sanottiin ensin Joosef, kunnes joku arasti ehdotti Jumalaa. Tässä lapset osuivat vastauksissaan yhteen kristikunnan historiassa askarruttaneeseen kysymykseen. Ihmisjärjelle ymmärtämättömässä tilanteessa Maria on tullut raskaaksi Pyhästä Hengestä. Hänen kihlattunsa Joosefkaan ei ymmärtänyt tilannetta, vaan aikoi kaikessa hiljaisuudessa jättää Marian, mutta saakin unessa viestin enkeliltä: “Älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.”  Messiaan saapumista odottava Israelin kansa luuli kuninkaan saapuvan jotenkin loistokkaasti, verhottuna valtaan, kunniaan, kultaan, jalokiviin ja ihailuun. Mutta Hän saapuikin aviottomana köyhän maalaistytön lapsena likaiseen eläinten suojaan. Varmasti Joosef tuolloin oli mahdottoman tuntuisen tilanteen edessä.

Mutta Joosef tunsi luottamusta Jumalan tahtoa kohtaan ja halusi olla Hänelle kuuliainen. Evankeliumissa sanotaan: “Herättyään unesta Joosef teki, niin kuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä” Näin Joosef sai tehtävän toimia Kristuksen maallisena isänä. Ja kuitenkin kyseessä oli kiistatta Jumalan poika, sama poika, joka myöhemmin kutsui meitä sisarikseen ja veljikseen. Näin me kaikki kristityt olemme osa isoa Jumalan lasten joukkoa. 

Enkeli sanoi Joosefille myös Jesajan ennustusta mukaillen; “Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tässä joulun lapsessa toteutuu Jumalan suurin rakkaus meitä kohtaan: “Hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä!” Tämä oli syy lähettää ainokainen poika maan päälle kärsimään hyljeksittynä ja vihattuna. Vapahtaminen synneistä! Myös sinun ja minun. Tämän ilosanoman saat uskolla omistaa juuri tänäänkin.

Rukoillaan, että mekin elämässämme Joosefin tavoin, osaisimme taipua ja luottaa Taivaallisen Vanhimman huolenpitoon ja johdatukseen erityisesti silloin, kun se tuntuu poikkeavan omista pyynnöistämme.

Ja lopuksi vielä kohta: “tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme!” Tässä lohduttava lupaus ja nimi meille, Immanuel! Eli Jumala meidän kanssamme. Juuri tänään, samoin huomenna, mutta myös iankaikkisesti!

Armorikasta Vapahtajan syntymäjuhlaa sinulle!

Timo Aaltonen

Päivän evankeliumissa Jeesus kertoo Johanneksesta. “Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimosta syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaa, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. Jolla on korvat, se kuulkoon”. (Matt 11:11-15)

Johanneksen saarna kuljettaa ihmisen ensin Jumalan lain äärelle. Laki sytyttää synnin tunnon ja vie sille paikalle, jossa huomataan, että minulla ei itsessäni ole mitään mahdollisuuksia. Silloin kotitekoisesta vanhurskaudesta riisuttu ihminen viedään kuulemaan vapauttavat sanat “Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin”. (Joh 1:29) 

Ennen näitä sanoja Johannes kirjoittaa, että hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä. Näemmekö me Kristuksen, jos kuljemme pää painuneena? Näemmekö Kristuksen, jos mieli täyttyy tämän maailman huolista ja murheista? Meillä on mahdollisuus nähdä Hänet, kun sydän on raivattu. Adventin aikana me näemme hänet aasin selässä, kuninkaana ja seimessä. Hän katsoo takaisin ja syntinsä tunteva saa omistaa lupauksen; Jumalan Karitsa on sovittanut meidän syntimme. Meillä on mahdollisuus uskoa armosta. On ilojuhlan aika.

Sameli

Näissä sanoissa Kristus kutsuu meitä valmiuteen, ”Olkoon teidän kupeenne vyötetyt, lamppunne palamassa.”

Mitä tämä tarkoittaa meille tänään?

Raamatun aikana vyöttäminen merkitsi valmiutta lähteä heti liikkeelle. Nykykielellä se on kehotus, ole hereillä, ole valpas. Ole sydämeltäsi valmis. Voimme ajatella pakkasaamua. Kun lähdemme ulos hyiseen tuuleen, emme varmaankaan avaa ulko-ovea takki auki. Suljemme vetoketjun ja laitamme kaulaliinan, pipon ja hanskat, valmistaudumme siihen, mitä on edessä. Sama hengellinen kuva kantaa. Kristittynä saamme olla valmiita ottamaan vastaan, ei pakkasta, vaan Kuninkaamme, Jeesuksen Kristuksen.

Mitä on hengellinen valmius?

Rakas ystävä, eikö se ole juuri sitä, että joka päivä katsomme sielumme silmin ylösnoussutta Herraa ja toteamme, Hän on minut, vajavaisen ihmisen pelastanut, minut syntisen mutta armoitetun, yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden saan elää. Siinä on valmiutemme ydin. Ei omassa voimassamme, ei omassa pyhyydessä, vaan siinä, että turvaamme Vapahtajaan, joka on jo tehnyt kaiken valmiiksi.

Kun näin kuljemme päivän matkaa, meidän lamppumme palaa. Ja kun kuninkaamme tulee kunniassa, lempeänä ja todellisena, hän löytää meidät odottamasta.

Kristus itse palvelee meitä. Raamatun sanat ovat ihmeelliset, “Autuaat ne palvelijat, jotka heidän Herransa tullessa tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille, hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.” Ajatelkaa, Kristus itse palvelee meitä. Kun olemme Sanan kuulossa, saamme levätä hänen armossaan ja saada voimaa arkeen, olemme palveltavana.

Kun rukoilemme, Jeesus kuulee jokaisen huokauksen ja haluaa auttaa. Joskus vastaus mielestämme viipyy, mutta Herra antaa aikanaan sen, minkä Hän näkee meille parhaaksi, näin Hän meitä hoitaa. Valvokaamme siis ja odottakaamme Herraamme ilolla. Tule, Herra Jeesus, tule.

”Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia niin kuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi”. Ps 80:2

Ja teille kaikille, jotka tunnette syntinne ja odotatte kunnian Herraa, kerrotaan suuri todistus. Kaikki syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen kalliissa sovintoveressä. Olet hyvässä turvassa.

Siunattua ja rauhallista joulun aikaa sinulle, läheisillesi ja kotiisi.

Reino Syrjä

Ensimmäisenä adventtina eläydymme Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin ja muistamme näitä profeetta Sakarjan sanoja, jotka hän oli lausunut jo noin 500 vuotta ennen Kristuksen syntymää ja toteutuivat ennustuksen mukaisesti Jeesuksen aikana. Aasilla ratsastaminen ei siinä kulttuurissa ollut mitenkään kuninkaallista, mutta osoitti Jeesuksen kuninkuuden olevan täysin erilaista kuin maallinen valta.  Se on hengellistä kuninkuutta, mikä tulee esiin alennuksessa ja nöyryydessä taivaallisen Isän tahdolle. Tytär Siion on kristillinen seurakunta ja armoa kaipaaville tämä ratsastaminen merkitsee Jeesuksen tuloa uskovien sydämeen, josta heille tulee suuri ilo.

Evankelistat kertovat tarkemmin tästä tapahtumasta, kuten voimme lukea tulevan sunnuntain evankeliumista (Mark.11:1-10).

Kaikkina aikoina sekä vanhan että uuden testamentin aikana, Jumalan lapset ovat iloinneet ja kiittäneet Jumalaa siitä, kun syntiin sidottuja ja lain orjuudessa kamppailevia ihmisiä on vapautettu syntien anteeksiantamisen eli veren evankeliumin kautta raskaasta ikeestä kristilliseen vapauteen ja armon osallisuuteen Jeesuksen lunastustyön kautta. Se on synnyttänyt ilon ja myös halun kunnioittaa ja kiittää Siionin kuningasta, Jeesusta Kristusta. Jumalan lapsina emme ole kuitenkaan tulleet synnittömiksi, vanha ihminen eli syntiinlankeemuksen turmelus seuraa meitä koko elämämme ajan kuten emotamma varsaan sidottuna.  Kristittyinä saamme joka päivä upottaa tätä vanhaa ihmistä, että uusi, Jumalan sanan siemenestä syntynyt ihminen pääsisi nousemaan ja hallitsemaan elämäämme. Tänäänkin, uuden kirkkovuoden taitekohdassa, kaikki armoa kaipaavat, katuvat ja epäilevät synnin kiusausten kanssa taistelevat taivaantien matkaystävät, saamme uskoa kaikki syntimme ja puutteemme anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja hänen kalliisti ulosvuotaneessa sovintoveressään. Aamen.

”Avaja porttis ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi, kun itse taivaan kuningas sun tahtoo olla vierahas. Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen.” (VK.2:1)

Sakari Siltala

Lutherin mukaan tämä kuvaus on puhuttu uskoville ja kristityille lohdutukseksi ja kehoitukseksi, mutta muille varoitukseksi ja kauhistamiseksi. Tuomiopäivänä on kaikkien enkelien, ihmisten ja koko luomakunnan nähtävänä, ketkä olivat hänen hurskaita, vilpittömiä kristityitänsä, ja myöskin, keitä olivat petolliset ulkokultailijat ja jumalattoman maailman koko suuri joukko. Tätä erottamista ja jakamista ei siihen päivään mennessä ole voitu suorittaa maailmassa; ei edes Kristuksen seurakunnassa; täällä täytyi hyvien ja pahojen jatkuvasti olla toistensa seassa.

Meidän elämän aikamme on annettu meille valmistautumisen ajaksi. Kuolemassa ruumis ja henki eroavat toisistaan. Ruumis tulee maaksi jälleen, mutta henki odottaa Kristuksen tulemisen päivää. Vanhurskaille tämä odotus on rauhaa ja Jumalan läheisyyttä, jumalattomille vaivaa ja tuomion odotusta. Siksi on tärkeää, että täällä ajassa pääsemme Jumalan yhteyteen ja omistamaan uskon kautta Kristuksen valmistaman pelastuksen. Jeesus on itse tämän ilmoittanut meille selvästi ja sanonut: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh. 5:24)

Me Kristukseen uskovat saamme täällä ajassa odottaa viimeistä päiväämme ja viimeistä tuomiota rauhallisin ja levollisin mielin, vaikka joudumme elämään monien vaivojen ja kiusausten keskellä. Anteeksiantamisen evankeliumi tuo levon ja rauhan. Sen saamme uskon kautta omistaa.

Esko Rytkönen

Onko Jumalasuhteemme kunnossa? Se on oman elämämme tarkastelua Jumalan sanan valossa. Valvominen on sanan varassa elämistä, niin kuin Nooa rakensi arkkia, vaikkei vielä mitään nähnyt.

Valvomisesta ja lopun ajoista on kirjoitettu Matteuksen evankeliumissa.

”Mutta päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, vaan Isä yksin. Sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niin kuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, menivät naimisiin ja antoivat tyttäriään vaimoiksi, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki. 

Niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla. Toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, toki hän valvoisi eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee”. (Matt 24:36-42)

Ihmisen ulkoisessa elämässä ei ollut eroa, mutta toinen otetaan ja toinen jätetään. Ajallisen elämän kohtalot eivät heitä erottaneet, mutta nyt tulee ilmi suuri ero: toisella on taivasosa tiedossa, toisella ovi on suljettu. 

Tiedämme kuitenkin, mikä on tarpeen. Hän tulee yllättäen. Hetkenä, jona ette luule, ihmisen poika tulee. Ei anneta päivää eikä hetkeä, mutta annetaan merkki: hän tulee, jolloin vähiten odotetaan. (1.Tess 5:2-3)

Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkien ihmisten jumalattomuuden ja vääryyden tähden. (Room 1:18) Tarvitsemme turvapaikan jumalan vihaa vastaan. Turvapaikan meille ilmoittaa ja lahjoittaa evankeliumi. Se turvapaikka on Jeesus Kristus, hän, joka on koko maailman syntien sovitus.

Miten suuri ilo onkaan, kun puhdas evankeliumi Jumalan armosta kaikuu meille suurille syntisille ja saamme omistaa syntien anteeksiantamisen Jeesuksessa Kristuksessa. Ja saamme olla varmoja siitä, että saamme palavin lampuin olla häntä vastaanottamassa, kun hän tulee.

Pekka Riitamo

Apostoli Paavali opettaa tässä korinttilaiskirjeen kolmannessa luvussa aikalaisiaan ja nyt myös meitä. Kyseessä on tärkeä asia, nimittäin uskon perustus. Syyn tähän opetukseen hän sai siitä, kun nämä, hänelle rakkaat ystävänsä Korintissa, olivat alkaneet kiistellä, kuka on paras opettaja seurakunnassa. 

Paavali kirjoittaa:

”Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?”. Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. (1.Kor.3:4-6)

Itsestään Paavali vielä sanoo:

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. (1.Kor.3:10-11)

Tässä Paavali kääntää korinttilaiset katsomaan, millaista on apostolin työ Herran elovainiolla. Kaikki olemme palvelijoita ja teemme työtä niillä lahjoilla, joita on Herralta saanut. Tärkeää on, että työntekijöillä on yksi mieli ja yhteinen päämäärä, johdattaa kuulijoita tuntemaan kunkin oma syntisyys Jumalan edessä ja ennen kaikkea Jeesus Kristus, syntien sovittaja ja maksaja. Opetuksen ainoa oikea perustus tulee aina olla Jeesus Kristus. Kun opettajat näin lyövät saman naulan kantaan, silloin seurakunnassa kuuluu yksi turvallinen Hyvän Paimenen ääni. Ja kaikki työntekijät ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita! Kunnia ja kiitos kuuluu aina Jumalalle. Sanankuulijoiden tärkein asia on, ei kiistellä opettajista, vaan iloita uskosta ja armosta, jonka evankeliumi on meille lahjoittanut!

Paavali itse tuli tuntemaan tämän arvokkaan perustuksen ja Kristus-uskon salaisuuden Damaskoksen kaupungissa, jossa Jeesuksen lähettämä opetuslapsi Ananias vapautti hänet luonnollisesta ja hengellisestä sokeudesta. Tälle Jeesus -perustukselle meidätkin useimmat on jo Pyhässä kasteessa laskettu. Niin kuin Paavalikin kastettiin heti uskoontulonsa jälkeen.

Nyt Paavali vielä neuvoo, millaisilla rakennusaineilla tulee rakentaa tämän arvokkaan perustuksen päälle. Ne voivat olla kultaa, hopeaa, jalokiviä – puuta, heiniä ja olkia. Mutta pitää huomioida apostolin neuvo: jokaisen hengellisen rakennuksen kestävyys koetellaan tulessa! Kulta, hopea ja jalokivet kyllä kestävät, mutta puut, heinät ja oljet palavat.

Elämän koettelemuksissa paljastuu, millainen meidän uskomme on. 

Jos olemme rakentaneet uskonelämämme omien mielipiteittemme, viisautemme, hyvien tekojemme, ahkeruutemme, tunne-elämämme tai oman hurskautemme varaan, ne ovat niitä puita, heiniä ja olkia, jotka palavat – niistä emme saa vaikeana päivänä mitään turvaa ja lohtua. 

Jos sen sijaan olemme rakentaneet Kristus-perustuksen päälle kestävistä rakennusaineista; kullasta, hopeasta ja jalokivistä – eli Kristus-uskosta, iankaikkisen elämän toivosta ja Jumalan ja lähimmäisen rakkaudesta, ne kestävät elämän koettelemuksissa. Ne kestävät myös viimeisessä koetuksessa, kun meidän pitää siirtyä ajasta iäisyyteen. 

Ajattele rakas matkaystävä! Voiko olla onnellisempaa osaa, kun saamme uskossa armonkerjäläisenä kilvoitella, pienen hetken täällä vieraalla maalla ja kerran uskon siivillä siirtyä taivaan kotiin ikuiseen elämään! Se on ihana osa. Iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä!

Tänäänkin saamme, tällaisena kuin olemme, jäädä vahvasti uskomaan, että kaikki meidän syntimme annetaan anteeksi Jeesuksen Pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Kun sen uskot, niin myös omistat! 

Jääkää Jumalan rauhaan!

Eero Nieminen

Tällaisilla sanoilla Jeesus opetti opetuslapsiansa Johanneksen evankeliumin 13. luvussa. Jeesus on lähetyskäskyssään antanut meille jokaiselle tehtävän viedä evankeliumia eteenpäin, eli kertoa hyvää sanomaa meidän Pelastajastamme muille ihmisille. Useimmiten meille vain käy niin, ettemme löydä niitä oikeita sanoja, joilla pitäisi lähimmäistämme neuvoa, ohjata tai lohduttaa. 

Meitä vaivaa varmasti myös pelko siitä, että jos nyt kerron tälle ihmiselle Jumalasta ja Jeesuksesta, että joudunko pilkatuksi uskoni tähden tai jotain muuta vastaavaa. Jos nyt kuitenkin tällaisella hetkellä palaisimme mietteissämme siihen mikä on elämässä tärkeintä, mikä on totuus, mikä on Jumalan tahto ja millä tavoin parhaiten autamme lähimmäistämme. Sehän on juuri sitä, että toimitamme Kristukselta saatua tehtävää, kuten hän haluaa. Kertomalla ilosanomaa kuoleman voittajasta ja meidän Lunastajastamme Jeesuksesta Kristuksesta. 

Paholainen maailman puolelta yrittää häivyttää tätä meidän mielestämme ja hämärtämään meidän näköämme ja näin estämään meitä tekemästä sitä mihin Jeesus on meidät kutsunut, eli olemaan Hänen lähettiläänään.

Tässä tehtävässä on myös muistettava säilyttää oikeanlainen nöyryys, kuten alussa olleessa tekstin kohdassa Jeesus opettaa. Miten lähellä onkaan meidän mieltämme se, että luomme erimielikuvia kohtaamistamme ihmisistä ja näiden mukaan toimimme. Unohdamme sen, että meidän tehtävämme on vain julistaa. Kertoa rakastavasta Jumalasta ja siitä, että Hän lähetti Poikansa meidän puolestamme täyttämään Jumalan lain ja avaamaan tien taivaaseen.  Ihmiselle ei ole annettu valtaa päättää ketkä voivat pelastua tai kuka saa kuulla sanoman Kristuksesta. Kuten tiedämme, se on hyvä niin.

Kristus, joka on meidät lähettänyt, on myös aikanaan kutsunut meitä. Vetänyt meidät kaikessa rakkaudessaan luoksensa. Hänen rakkauteensa saatte tänäänkin turvautua. Hän pitää teistä kiinni ja sovintotyön tähden te saatte uskoa itsenne Jumalan lapsiksi ja syntinne sovitetuksi. Aamen.

Joni Leppälä

Aitolahden kirkko, Jenseninkatu 4, Tampere

Lauantaina tulokahvit klo 11 alkaen, seurat klo 12 ja 17.

Klo 17 alkavissa seuroissa saarna tulkataan ruotsiksi.

Väliajalla klo 15 yhteislauluhetki Armon Sävel toivelauluja.

Illalla nuortenilta.

Sunnuntaina messu klo 10.
Seurat klo 13 ja 16.

Klo 16 alkavissa seuroissa saarna tulkataan englanniksi.

Väliajoilla ruoka- ja kahvitarjoilut.
Tervetuloa!

_______________

På lördagen välkommen kaffe servering börjar klockan 11 och bönemöte klockan 12 och 17. Klockan 17 börjande bönemöte predikan tolkas på svenska. Under pausen kl 15 allsång, Armon sävel önskade sånger.

På kvällen stund för unga.

På söndagen mässan klockan 10. Bönemöte kl 13 och 16. Bönemöte kl 16 predikan tolkas på engelska. Under pauser mat och kaffe servering. Välkommen!

_______________

On Sat welcome coffee service begins at 11, services at 12 and 17. In the service beginning at 17 the sermon is translated into Swedish. During the interval at 15 singalong armon sävel desired songs.

In the evening youth hangout.

On Sun a mass at 10, services at 13 and 16. In the service at 16 the sermon will be translated into English. During the intervals food and coffee service. Welcome!

Kuuntele/Lyssna/Listen