Hatsinan matka 19.-21.10.2018

11.11.2018

Kotiseurat pidettiin Leidan luona.
Kotiseurat pidettiin Leidan luona.
Maria ja Juuso.
Maria ja Juuso.

Lokakuinen lähetysmatka Inkerinmaan sydänseuduille oli antoisa kokemus meille kaikille. Kohtasimme siellä koko ihmiselämän kirjon, lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia.

Heistä seurakunnat koostuivat, jossakin paikassa väkeä oli enemmän, jossakin vähemmän. Kaikissa paikoissa kuitenkin meidät otettiin vastaan iloisin, siunaavin mielin. Kiitos Jumalalle, kun tulitte, oli tuttu lausahdus.

Tällä ns. Hatsinan matkalla on yleensä tiukka tuntiohjelma, joten jatkuvasti saimme olla liikkeellä. Leida Gomajurova, joka toimi tulkkina, antoi myös Volosovan kodissaan lämpimän yösijan ja maukkaat syömiset moneen otteeseen.

Heti perjantai-iltana vietimme mukavan tuokion Volosovan vanhainkodissa, jossa kymmenkunta vanhusta kuunteli herkällä sydämellä Jumalan sanaa. Sieltä kotiuduttuamme valmistelimme seurat Leidan kotiin. Seuratunnelma olikin parhaimmillaan, kun oli useita lapsiakin paikalla. Myös Kupanitsan pappi Pavel oli mukana. Lähetysmiehet puhuivat molemmat ja lopuksi lasten vanhemmat pyysivät, että lapsia siunataan Jeesuksen nimessä. Näin tehtiin ja harras hetki päättyi kiitosvirteen. Sana tuli niin lähelle, että sen pohjalta jatkui vielä keskustelua iltamyöhään. Kiitollisuus valtasi mielet.

Lauantai aloitettiin aamuhartaudella Tervolan vanhainkodilla. Siellä oli viitisentoista virkeää vanhusta. He halusivat myös ehtoollisen, mikä toivomus toteutettiin. Tervolan jälkeen poikkesimme Ontrovan kylässä, jossa on vielä kaksi inkeriläisvanhusta, sokea Elsa sänkyynsä sidottuna ja naapurissa virkeä Hilma joka huolehtii ystävänsä hengellisestä terveydestä. Vaikka Hilma itsekin on yli 90 v, hänet löysimme kasvimaata kuopsuttamasta. Suurella ilolla nämä vanhukset ottivat meidät vastaan, hengellisen tuokion ja ehtoollishetken vietimme Elsan sängyn äärellä.

Nautittuamme lounaan paikallisessa ”Stalovajassa”, menimme Kikkerin palvelutaloon. Siellä olikin parikymmentä vanhusta valmiissa ringissä odottamassa, mitä Herra vieraiden kautta puhuu. Lämpimän hetken saimmekin viettää, myös ehtoollinen asetettiin halukkaille.

Seuraavaksi oli vuorossa seurat Volosovan kirkossa, jossa oli mukana sekä paikallinen kirkkoherra Leonard että Hatsinan kirkkoherra Viktor Vorontsov. Paikalla oli parikymmentä sanankuulijaa. Tämä Volosovan kirkko on rakennettu vanhaan omakotitaloon amerikkalaisen Missour synodin lahjoitusten turvin. Tänä vuonna rakennusta on ehostettu siten, että talon päätyyn on rakennettu torni ja sen päällä on risti. Talo näyttää nyt todellakin kirkolta.

Seurojen jälkeen ajoimme vielä 30 kilometrin päähän katsomaan yli 90 vuotiasta Maria Olkkosta. Perillä olimme 19.30 maissa ja oli pilkkopimeää. Marian kotikin näytti pimeältä, mutta kun he huomasivat, että vieraita on tulossa, valoja alkoi syttyä. Maria oli ollut juuri tyttärensä kanssa saunassa ja koko perhe otti meidät iloisena vastaan. Marian kanssa puhuimme uskon kilvoituksesta ja taivaallisesta kodista, jota kohti olemme matkalla. Myös Herran pyhän ehtoollisen nauttiminen oli Marialle suuri armohetki. Lakkaamatta hän kiitti Jumalaa! Oli ihmeellinen ilta.

Sunnuntaina oli Uskonpuhdistuksen muistopäivä ja pyhäpäivän aiheena uskon perustus. Tästä aiheesta saimme julistaa sanaa, Juuso Kupanitsassa ja  Eero Hatsinassa sekä Tuuterissa. Kupanitsassa oli jumalanpalveluksen yhteydessä  konfirmaatio. Hatsinassa puolestaan vietettiin kirkkorakennuksen 190-vuotisjuhlaa.

Matkalla oli mukana Esko Paloniitty kuljettajana ja esilaulajana sekä Juuso Ahonen ja Eero Nieminen lähetysmiehinä. Tulkkina Leida. Matka oli todella antoisa. Herra oli meidän kanssamme, kiitos siitä. Paljon terveisiä kaikille kaikista paikoista.