Syntiinlankeemus ja Jumalan rakkaus
19.4.2018
Taisto Aaltosen saarna Turussa Henrikin kirkossa 18.2.2018 1. paastonajan sunnuntain evankeliumiteksti on hyvin lyhyt. Siinä puhutaan, että Henki ajoi Jeesuksen korpeen saatanan kiusattavaksi ja hän oli siellä 40 päivää paastoten villieläinten keskuudessa. Vanhan testamentin tekstin avulla pääsemme alkulähteille katsomaan sitä kiusaajaa. Teksti 1. Moos. 3 Me kuulimme hyvin tärkeän luvun. Voimme sanoa jopa niin, että oikeastaan koko Raamattu on kirjoitettu tämän luvun pohjalta. Voimme sen rinnalla katsoa myös, miten Jeesusta kiusattiin erämaassa. Paratiisissa oli vain ihmisiä, mutta Jeesus oli sekä Jumala että ihminen. Uskon niin, että kun Henki vei hänet korpeen kiusattavaksi, niin hän ihmisenä koki kiusaukset aivan kuin Aadam ja Eeva paratiisissa. Te olette kaikki selvillä luomiskertomuksesta ja kuinka Jumala kielsi syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta, mutta kaikista muista puista sai syödä. Ja sanotaan, että ne puut olivat ihania ja niissä oli kauniin näköisiä hedelmiä. Tämä kielto oli sanottu ainoastaan Aadamille, koska Eevaa ei oltu silloin vielä luotu. Onko Jumala todella sanonut? Sitten sanotaan, että siellä oli käärme, joka oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra oli tehnyt. Tämä käärme tai sanoisinko lohikäärme, saatana tai millä nimellä sitä kutsutaankin, oli ottanut itsellensä käärmeen muodon, missä se alkoi puhua ennen kaikkea Aadamin vaimolle. En tiedä, arveliko käärme, että naiset ovat vähän helpompia lankeamaan, mutta kuitenkin tämä käärme alkoi puhua Eevalle, että onko Jumala todellakin sanonut: älkää syökö kaikista paratiisin puista. Hän pisti epäilyksen alaiseksi ensinnäkin sen, että onko Jumala sanonut näin. Kun Johannes Kastaja oli kastanut Jeesuksen Jordanin virrassa, niin Henki kuljetti hänet korpeen. Ensimmäinen kiusaus oli se, että kun Jeesus oli paastonnut 40 päivää, niin hänelle tuli kova nälkä. Silloin perkele tuli kiusaamaan. Se aloitti sanoilla: jos olet Jumalan Poika, niin muuta nämä kivet leiviksi. Perkele yritti langettaa Jeesusta jo siinä, että oletko sinä mahdollisesti kuullut väärin sen äänen, kun Jumala sanoi, että tämä on minun rakas Poikani. Mahtaako se olla totta. Siksi se käytti sanaa ’jos’ Se yritti saada Jeesusta epäilemään vielä siinäkin, kun hän oli 40 päivää korvessa petojen keskellä ja oli jo nälkä. Tosin mainitaan, että enkelit häntä siellä palvelivat. Ei siinä sanota, millä tavalla he palvelivat, mutta tuskin he häntä ruokkivat, koska hän paastosi 40 vuorokautta siellä ja nälkä oli kova. Te tulette niin kuin Jumala Aivan samalla tavalla käärme viekotteli Eevan, että onkohan Jumala niin tarkoittanut, että älkää syökö kaikista puista. Vaimo osasi kuitenkin vastata tarkkaan, miten Jumala oli varoittanut. Tässä nähdään, että Aatami oli antanut hänelle hyvän opetuksen siitä, mitä mieltä Jumala on. Vaimo mainitsee vielä, että Jumala oli sanonut, että älkää syökö siitä, älkääkä edes koskeko siihen puuhun, ettette kuolisi. Vaimo vastaa kyllä hyvin, mitä Jumala on sanonut siitä. Käärme sanoi kuitenkin vaimolle, että ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä jona te siitä syötte, aukenee teidän silmänne ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Tässä tuli Eevalle suuret houkutukset. On valtavan kiinnostavaa saada ymmärrystä ja tietoa ja sitten vielä tällaiset sanat: ja tulette niin kuin Jumala, siis Jumalan vertaiseksi tietämään kaiken, mikä on hyvää ja pahaa. Sitten sanotaan, että nainen ihastui siihen puuhun, kun se oli ihanan näköinen ja suloinen puu antamaan hänelle ymmärrystä. Hän ei voinut vastustaa tällaista kiusausta, vaan hän otti siitä puusta sen hedelmän. En usko, että siitä yhdestä hedelmästä nälkä lähti eikä hänen tarvinnut nälän tähden ottaa hedelmää puusta, koska Jumala piti huolen siitä, että heillä oli jatkuvasti syötävää ja juotavaa. Paratiisissa oli niin paljon hedelmiä. Voitto kiusauksista varmisti lunastuksen Samoin perkele yritti houkutella Jeesusta pois Jumalan huolenpidon alta, että hän valmistaisi nyt itse jotain, koska hän oli tullut maailmaan sitä varten, että hän olisi sinulle ja minulle leipänä ja juomana. Hän on nimittäin sanonut itsestään, että joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä pysyvä eli hänen tuli itse olla se leipä ja juoma. Tässä oli Jeesukselle valtavan suuri kiusaus, jossa hän menettäisi mahdollisuuden olla leipänä ja juomana. Me löydämme Raamatusta toisen samanlaisen kiusauksen, millä Jeesusta kiusataan. Kun Jeesus puhui opetuslapsilleen siitä, kuinka hänet viedään Jerusalemiin, ruoskitaan siellä ja viimein kuolee ristillä. Silloin Pietari otti Jeesuksen puhutteluun ja sanoi hänelle, ettei näin pidä tapahtua. Pietari meni ikään kuin Jumalan edelle. Silloinkin Jeesus sanoi: mene pois saatana. Nämä ovat ne ratkaisevat kiusaukset Jeesukselle. Jos hän olisi langennut niihin, niin meidän lunastuksemme olisi jäänyt tekemättä. Ne ovat niin tärkeitä asioita. Raamatussa mainitaan, että Jeesus vietiin korpeen kiusattavaksi sen tähden, että hän ymmärtäisi ja saisi tuntea niitä kiusauksia, mitä meillä itse kullakin on. Hän on saanut tuntea kaikki ne kiusaukset, mihin me olemme langenneet ja hän on kantanut meidän lankeemuksemme Golgatan ristillä. Hän on tullut täyttämään sitä lunastusta, mitä jo vanhan liiton kristityt odottivat. Saatana langennut enkeli Se että saatana tahtoi houkutella Aadamin ja Eevan Jumalan kaltaiseksi, se oikeastaan johtuu sen omasta lankeamisesta. Me tiedämme, että perkele on langennut enkeli. Se oli korkeasti arvostettu enkeli taivaassa, mutta Raamatussa kerrotaan, että se on heitetty sieltä maan päälle. Luen Jesajan 14. luvusta kohdan, missä puhutaan tästä enkelistä. Kuinka olet taivaalta pudonnut sinä kointähti, aamuruskon poika, kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja. Sinä sanoit sydämessäsi: minä nousen taivaaseen korkeammalle Jumalan tähtiä. Minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle pohjimmaiseen pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille ja teen itseni korkeimman vertaiseksi. Tässä on syy, minkä tähden Jumala heitti sen alas ja tahtoo sitä lopullisesti rankaista. Nyt viime aikoina perkele on oppinut tuntemaan, että sen rangaistus on lähellä. Sen tähden me olemme saaneet huomata, että se on aivan kuin lisännyt ja voimistanut ja laittanut ihmisille monitahoisia kiusauksia, joihin ihmiset massoittain lankeavat. Jumala ei katso hyvällä, että meistä tulisi Jumalan kaltaisia, tasavertaisia. Raamattuillassa luennoitsija mukavasti puhui siitä, kuinka Jeesus tarkoitti sanalla ”seuraa minua”, että älkää menkö minun edelleni, vaan pysykää minun takanani, Toisaalta hän sanoi itsestään, että minä olen kaikkien palvelija ja minä en tee mitään muuta kuin mitä Taivaallinen Isä käskee. Ja hänen tehtävänsä oli johdattaa meidät Jumalan tuntemiseen. Sen tähden joskus haluamme saada tuntea Jumalan läsnäoloa. Meidän tulee aina myös rukoilla sitä, että ole itse läsnä Pyhän Henkesi kanssa meidän seuroissamme, että me voisimme aivan kuin koskettaa, ottaa kiinni siitä läsnäolosta, saada tuntea iloa meidän autuudestamme, sillä me kuljemme kiusattuina. Minä uskon, että täällä ei ole yhtään ihmistä, jota ei perkele kiusaa, toisia enemmän, toisia vähemmän, toisia erilaisilla kiusauksilla kuin toisia. Vihollinen antaa murhetta sen tähden, että me emme luottaisi siihen, että Taivaallinen Isä meitä hoitaa, vaikka hän on luvannut. Itse Jeesus, meidän Vapahtajamme, on antanut meille painavat lupaukset, että joka uskoo häneen, sitä hän ei ikinä hylkää eikä ikinä heitä pois kädestänsä. Raamatussa on hyvin raskaita tuomioita niistä, jotka haluavat Jumalan kaltaiseksi, muun muassa kuningas Herodes. Muistamme kertomuksen, kun Pietari oli vangittu ja sitten enkeli tuli ja kuljetti hänet ulos niin että vanginvartijat eivät sitä huomanneet. Herodes vihastui siitä ja piti puheen ihmisille. Ihmiset vastasivat, että puhe oli Jumalan puhe, ei ihmisen. Silloin Jumala vihastui ja sanoi, että kun et antanut Jumalalle kunniaa, niin madot syövät Herodeksen. Näin kertoo Raamattu. Meillä itse kullakin on aina kiusaus, että minä olisin jotain suurta. Minä tunnen niitä kiusauksia monta kertaa. Sitä haluaisi ihan normaalielämässäkin kertoa jotakin sellaista, mikä näyttäisi, kuinka suuri minä olen ja kuinka ihmeellisiä ja suuria ystävät minulla on. Näitä kiusauksia meidän sydämessämme käy. Kun kristitty ihminen huomaa tämän, niin hän kärsii ja joutuu aivan kuin huutamaan Herralle, että voi minua turhaa ihmistä. He huomasivat olevansa alasti Aadam ja Eeva tunsivat nyt, että he olivat alasti. Siihen asti he eivät olleet edes kiinnittäneet sellaiseen asiaan huomiota. Mutta äkkiä he tunsivat, että heillä ei ole mitään, millä peittää itseänsä. Sen tuntee varmasti myös herännyt ihminen, joka on Jumalan sanan kautta tullut tuntemaan kurjuutensa, syntisyytensä, lankeemuksensa ja jonka vihollinen jo tuomitsee kuolemaan. Varmasti sellainen ihminen tuntee, että minä olen alasti. Raamatussa puhutaan viimeisistä ajoista ja tuomioista, että siellä jotkut joutuu huutamaan vuorille ja kukkuloille: peittäkää meitä Herran kasvojen edestä. Varmaan ne ovat niitä, jotka ovat antaneet vääriä opetuksia, eivät ole jakaneet sitä oikeaa peittoa, joka peittää meidän syntimme. Mutta se, jonka synnit on peitetty ja puhdistettu pois Jeesuksen sovintoverellä, se on onnellinen ihminen. Hänen syntejään ei Jumala enää muistele, mutta tahtoo auttaa ja vahvistaa meitä kulkemaan eteenpäin. Kun me joskus rukoilemme, että minulla on taistelu tämän ja tämän synnin kanssa, niin Jumala sanoo, että minä tahdon auttaa ja vahvistaa sinua siinä taistelussa. Jumala haluaa, että me rukoilemme ja pyydämme häneltä apua. Me joskus ja hyvin useinkin unohdamme rukouksen. Emme aina muista sitä, kuinka tärkeä on rukoilla. Rukouksella on valtava voima. Jeesuksen verellä on valtava voima. Se puhdistaa. Mutta kun ihmispari lankesi, niin me huomaamme myöskin suuren Jumalan rakkauden, kun hän etsi: Aadam, missä sinä olet? Ihminen, missä olet? He lymysivät Jumalan kasvojen edestä jonkun tiheän pensaan taakse. On varmaan ollut kauhea tunne, ettei ollut peitettä, millä peittää itsensä Jumalan kasvojen edestä. Rakas Jumala, rakas Isä tuli heille äkkiä heidän tuntemuksessaan vihaiseksi. He eivät kuitenkaan tienneet, kuinka paljon Jumala heitä rakasti. Hän kysyi aivan ystävällisesti: missä olet? Ei Jumala alkanut pitämään jotakin valtavaa nuhdesaarnaa, mutta kysyi: missä olet ja mistä tiesit, että olet alasti ja kuka sen sinulle ilmoitti? Hän sanoi kuitenkin: etkös syönyt siitä puusta? Hän toi esiin, minkä tähden he tulivat alastomiksi. Senkin hän sanoi aivan rakkaudessaan: etkös syönyt siitä puusta, josta minä kielsin syömästä? Siinä sanotaan myös, että hän kulki illan viileydessä. Tietenkin siellä saattoi olla luonnollinenkin viileys, mutta minä ajattelen, että se myös tarkoittaa sitä, että kun ihminen on langennut syntiin, on aivan kuin ilma viilenisi. Minä muistan jo pienestä lapsesta, kun johonkin syntiin jouduin, niin tuli valtava pelko. Yritti niin kuin karttaa isää ja äitiä ja ystäviä ja saarnaajia. Kyllä me jokainen olemme tunteneet, että nyt on joku peite pois edestä. Mutta täytyy aina muistaa, että Jumala tahtoo aina kulkea meidän kanssamme armonsa kanssa, kun me tunnemme meidän rikoksemme ja ylitsekäymisemme. Jumala pukee Sitten sanotaan, että Jumala teki heille vaatteet nahasta. Sanotaan vielä, että hän puki ne heidän yllensä. Ei hän sanonut Aadamille ja Eevalle, että teurastakaa nyt joku eläin ja ottakaa siitä nahat ja ommelkaa vaatteet itsellenne ja pukekaa päällenne, vaan tämä Jumala, Isä, Taivaan Isä, Herra itse teki kaiken. Hän ilmeisesti teurasti jonkun eläimen, ehkä jonkun viattoman karitsan, josta hän teki nahkavaatteet näitten ihmislasten peitoksi ja itse puki ne heidän päällensä, aivan niin kuin pienelle lapselle puetaan. Hän puki itse vaatteet pienten raukkojen, langenneitten ihmisten päälle. Tämä on oikeastaan kuva siitä Jeesuksesta Kristuksesta, jonka Jumala lähetti tänne. Hän on se viaton karitsa, niin kuin Johannes Kastaja sanoi, kun hän osoitti Jeesusta: katso Jumalan Karitsa joka pois ottaa maailman synnin. Hän oli viaton, hän oli synnitön, mutta kuitenkin hän joutui kärsimään ja kuolemaan ja menemään alas tuonelaan, mutta hän ei ollut ilman syntiä, sillä hänellä oli kaikkien meidän synnit päällään, kaikki meidän sairaudet, kaikki meidän lankeemukset, ylitsekäymiset olivat hänen päällään. Ja minä uskon, että ne olivat hänen tunnollaan niin raskaina, että hän pyysi Isältä, että Isä ottaisi pois sen kalkin, joka hänen päällensä oli tullut. Mutta kuitenkin siinäkin hän luotti Jumalan tahtoon: Sinun tahtosi tapahtukoon Isä. Täällä on myös lupaus, että vaimon siemen on rikki polkeva käärmeen pään. Sitä ei Raamatun mukaan annettu Aadamille eikä Eevalle, vaan käärmeelle. Tämä oli lupaus käärmeen rangaistuksesta. Tosin se myöskin sisälsi lupauksen Kristuksesta. Mutta on ihmeellistä, että Jumala osoitti sen juuri käärmeelle. Minä uskon, että se rakkaus, minkä Jumala osoitti tälle ihmisparille paratiisissa, se kertoo juuri Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan. Sitä rakkautta Jeesus on tullut tänne osoittamaan. Hän on halunnut näyttää, että millainen hän on, sellainen on myös Taivaallinen Isä. Ihmiset eivät aina ymmärtäneet sitä. Raamatussa sanotaan, että he ihmettelivät sitä ja sanoivat, että näytä meille Isä. Mutta juuri sellainen kuin Jeesus oli, on Taivaallinen Isä. Hän oli täynnä rakkautta, armoa, laupeutta, kaikkea hyvyyttä meille jokaiselle. Emme voi sitä ikinä käsittää, kuinka rakas hän todella oli. Karkotuskin oli rakkautta Voimme tietysti ajatella, että hän kuitenkin ajoi nämä ihmiset ulos paratiisista, missä heillä oli kaikki ihanaa, kaikkea syötävää ja oli kaunista. Minä en voi kuvitella, kuinka kaunis tämä paratiisi on mahtanut olla siellä Edenissä. Hän joutui kuitenkin ajamaan pois, niin kuin siellä sanotaan, että ajakaamme ulos paratiisista heidät, etteivät he menisi ja söisi siitä elämänpuusta, siitä mistä oli lupa syödä. Nyt heitä estetään siitä syömästä. Jos he olisivat siitä syöneet, heillä olisi ollut iankaikkinen elämä, mutta se olisi varmaan ollut aika tuskallista elämää huonolla omallatunnolla. Ja niin kuin me tiedämme, jos ei ole peittoa, millä peittää, niin omantunnontuska vain pahenee ja pahenee. Sen tähden sekin oli Jumalan rakkautta, etteivät he langenneina pääsisi syömään elämänpuusta, mikä paratiisissa oli. Raamatussa sanotaan kuitenkin, että joka voittaa, hän saa syödä elämän puusta, mutta sanotaan myöskin, että meidän uskomme on se voitto. Heidän kohdalleen ei ollut vielä suoritettu lunastusta. Me olemme saaneet elää semmoista aikaa, kun lunastus on jo suoritettu. Jeesus on jo maksanut kaiken ja me saamme olla vapaita. Haluan vielä puhua siitä, kun heidät ajettiin ulos paratiisista. Minulle tulee aina mieleen, että siinä on varmaan ollut Isä, Poika ja Pyhä Henki paikalla ja he ovat sitä katsoneet ja aivan kuin itku silmässä työntäneet ulos paratiisista. Ehkä myös enkelit ovat siellä olleet katsomassa, kun ihmislapset työnnetään kylmään maailmaan elämään. Itse joutuvat työllään hankkimaan ruokansa ja leipänsä. Minä uskon, että Poika, Jeesus itse on siellä ollut ja hän on nähnyt Isän sydänsurun, kun hänen rakas luomuksensa on langennut ja hän joutuu laittamaan heidät ulos paratiisista. Se on ollut syvä suru, mutta Jeesus on rakastanut Isäänsä niin paljon, että hän on tahtonut saada jälleen ilon Isän silmiin, että Isä saisi takaisin langenneen lapsen, hänen rakkaimpansa. Ja varmaan siinä, kun Isä on työntänyt lapset ulos paratiisista, hän on sanonut niin kuin Jeesus sanoo Joh. 14. luvussa, että nämä ovat Isän sanat: En jätä teitä orvoiksi. Minä tulen teidän tykönne. Isä on luvannut jo silloin, että hän tulee sinun ja minun luokse. Hän tulee sanansa kautta, Pyhän Henkensä kautta. Hän muistuttaa, mutta hän myös lohduttaa. Hän polttaa, mutta hän myös jäähdyttää. Sen tähden me saamme olla hyvässä turvassa, me jotka tunnemme meidän lankeemuksemme, tunnemme vikamme, syntimme, ylitsekäymisemme. Hän tulee evankeliumin sanalla meidän luoksemme ja hän tahtoo meille antaa kaikki synnit anteeksi ja hän antaa. Hän puhdistaa omalla verellään ja antaa meille armonsa. Siihen meidän tulee taas tänäkin päivänä tyytyä ja iloita Herrassa autuudestamme. Emme saata niin paljon kiittää Jumalaa kuin tulisi, mutta kiittäkäämme Taivaan Isää, että hän on meitä lähtenyt etsimään ja hän on myös meidät löytänyt. Aamen. |