Iloitkaa Herrassa

Matti Aaltosen saarna Kyrön seurakuntakodissa 18.12.2016

Fil. 3:1-10.

Tarkoituksemme on nyt kuunnella, mitä Paavali kirjoitti Filipin seurakunnalle. Hänellä on tässä kirjeen puolivälissä sanat: Iloitkaa Herrassa!  Tulee mieleen kysymys: olikohan siinä kristittyjen alokkaitten harjoitustilaisuus ja heitä komennettiin: iloitkaa - NYT! Yksi ja toinen ymmärtää Raamatun yksinkertaiset kehotukset ja rohkaisut komennoiksi. Tätä aika lyhyttä kirjettä lukiessa näkyy, että Paavalin ja Filipin kristittyjen suhde oli lämmin ja läheinen. Minulle tulee mieleen, että jos Paavali kirjeen sijasta olisi sanonut nämä sanat paikan päällä, hän olisi oikein levittänyt kätensä ikään kuin ottaakseen syliinsä ne hänelle läheiset kristityt sanoessaan: Iloitkaa Herrassa! Tämähän ei ole yksistään Paavalin sana, vaan tämä ’ilo Herrassa’ esiintyy jo varhemmin. Ehkä kaikkein tunnetuin on se sana niille, jotka palasivat Baabelin vankeudesta ja totesivat, että kaikki vanhat omat asunnot olivat hajalla. Vihollinen oli tuhonnut Jerusalemin jo vuosikymmeniä aikaisemmin eikä sitä oltu korjattu. Nyt heidän piti ruveta rakentamaan uutta ja mieli masentui, kun kaikki oli niin hajallaan. Silloin heitä kehotetaan rohkaistumaan ja viettämään ilojuhlaa, kun ovat saaneet palata, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. Silloiset kansan johtomiehet kehottivat Baabelin vankeudesta palanneita aloittamaan Herran temppelistä. Heille kymmenestä käskystä oli ensimmäinen käsky kaikkia muita käskyjä tärkeämpi. Kun he noudattivat tätä kehotusta ja panivat eniten työpanosta temppelin rakentamiseen, niin he saivat nähdä, että kyllä ne koditkin nousivat. Ilo Herrassa oli se, että Herran asumus jälleen oli paikallaan ja Vanhan testamentin jumalanpalvelus alkoi toimia, ehkä vähän kangerrellen ensin, mutta alkoi kuitenkin. Herra on taas selkeästi teidän keskellänne, teidän kanssanne. Hän on ollut ankara teitä kohtaan, mutta ei hän ole teitä hylännyt. Paavalillekaan tämä ei ollut suinkaan yksi ainoa kerta, jolloin hän sanoo: iloitkaa Herrasta.

Ilonaiheita

Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi. Eiköhän se niin ole, että evankeliumin ilosanomaa me tarvitsemme ja jonkun aikaa ilman oltuamme kaipaamme sitä kuulla. Joku voisi kysyä, että miksei Paavali sano mitään selkeitä ilonaiheita. Hän sanoo vain: iloitkaa Herrassa. Oikeastaan se ilon aihe tulee siinä sanotuksi. Muistakaa, että teillä on tällainen Herra. Jumala on niin rakastanut maailmaa, että lähetti hänet tänne, niin ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Muistakaa, että Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Muistakaa, että hän on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Muistakaa, että hänen ruumiinsa ja verensä on meidän nautittavissamme pyhässä ehtoollisessa. Siinäkin Jeesus nimenomaan sanoi: tehkää se minun muistokseni. Ei niin että se olisi pelkkä muistoateria, mutta siinä me nimenomaan muistamme: tässä on se ruumis ja veri, joka minun tähteni on annettu ja vuodatettu. Kyllä se on pääasia puhujallekin, joka välttämättä tarvitsee tämän ilosanoman voidakseen elää kristittynä. Silloin ei kyllästytä siitä puhua. Se on ilo ja se on meille turvaksi, että evankeliumi kuuluu jatkuvasti. Niinpä kun Paavali sanoo: iloitkaa Herrassa, hän kehottaa muistelemaan kaikkea tätä, mitä Jeesus Kristus on, mitä hän on tehnyt, tänään tekee ja tekee vielä tulevaisuudessa, että meillä olisi elämä ja yltäkylläinen elämä.

Ei mitään Kristuksen rinnalle

Kehotus iloitsemaan Herrassa juuri tässä kohdassa saa kyllä heti tietyllä tavalla perustelun. Hän sanoo: Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalle leikattuja. Me kaikki olemme kuulleet paljon tästä jakeesta ja varotuksia pahoista työntekijöistä. Ymmärrän, että nämä kolme nimitystä tarkoittavat kuvata niitä, joista Galatalaiskirjeessä on enemmän puhe. Paavalihan sanoo galatalaisista: te otitte minut vastaan niin kuin Jumalan enkelin, jopa niin kuin itse Jeesuksen Kristuksen. Valtava ilo syntyi Galatiassa, kun he saivat kuulla, että on olemassa Vapahtaja heitäkin varten. Mutta Paavalin jälkeen sinne oli tullut saarnaajia, jotka, näin ymmärrän, kehuivat Paavalin opetusta, mutta sanoivat, että se on niin kuin se ensimmäinen vaihe. Nyt otetaan oikein tosiasiat esille ja yksi tärkeimmistä on se, että katsotte, mitä Jumala on ilmoittanut Mooseksen laissa: pidätte sapatin, miehet ottavat ympärileikkauksen, vietätte tietyt vuosittaiset juhlat ja mitä kaikkea siihen sitten sisältyikin. Käytännössä he vetivät nämä ihmiset pois Jeesuksesta tulleen armon ja laupeuden alta. Ja Paavali on niille vihainen. Tässäkin hän sanoo, että ne ovat koiria. Ne jotka vaativat ympärileikkausta, ovat pilalle leikattuja. Tuohon aikaan ei juuri koiria ollut kotieläiminä, vaan koirat olivat kulkukoiria. Niitä kulki kaupungin muurin ulkopuolella, jonne paiskattiin jätteitä ja ehkä kulki kaupungin kaduillakin. Ne eivät siis olleet millään tavalla hyödyllisiä. Paavali on hyvin vihainen ja käyttää tämmöisiä väkeviä sanoja niistä, jotka vievät sen ilon, jonka enkelit ilmoittivat Jeesuksen syntyessä: Älkää peljätkö, katso minä ilmoitan teille suuren ilon. Teille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra. Tässä on se, jolla voi koetella, kun kuulee ehkä vieraassa ympäristössä sinänsä hyvää puhetta, mutta siinä ei ole iloa Herrassa, joka saa hyvän mielen ja voi sanoa: minulla on Vapahtaja, minä olen syntiin langennut ihminen ja minä olen kääntynyt tämän Vapahtajan puoleen. Nyt saan taas kuulla, että se on edelleen voimassa. Jos joku tarjoaa siihen sen rinnalle jotakin muuta, niin sitä on paras olla kuulematta.

Evankeliumin auttama rakastaa 10 käskyä

Onhan meillä Raamatussa monenlaisia neuvoja ja opetuksia elämisestä tässä maailmassa ja autuuden tien kulkemisesta, mutta niistä mikään ei nouse Jeesuksen Kristuksen rinnalle samanarvoiseksi. Vaikka me emme koskaan pystyisi täyttämään jotain, minkä me näemme Raamatun sanaksi, niin Jeesus Kristus pysyy ja hän on siitä ihmeellinen, että hän on lain loppu. Toisin sanoen mikään lain täyttäminen osittainkaan ei auta Kristuksen yhteyteen pääsemisessä ja siinä pysymisessä. Kristuksen yhteyteen päästään, koska hän itse kutsuu: tulkaa minun tyköni. Meidän puoleltamme kuvattuna asia on sanottu sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa näin: jokainen joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu. Lain loppu on se, että kymmenen käskyä ovat kyllä edelleen voimassa, mutta ne eivät ole enää missään tekemisissä autuaaksi tulemisen kanssa. Jeesus Kristus on meille tie, totuus ja elämä. Minullakin on sitä kokemusta, että silloin kun Kristus kirkastuu taas kerran paremmin, silloin on halu lukea ja tutkistella kymmentä käskyäkin ja rukoilla: auta että voisin elää niin kuin sinä olet opettanut. Luther sanoo suuressa Galatalaiskirjeen selityksessään, että kun hän on hyvällä mielellä ja evankeliumi elää hänen sydämessään, silloin hän lukee mielellään myös näitä elämän opetuksia, mutta jos hän on masentunut, jos pilvet peittävät evankeliumin, silloin hän ei vilkaisekaan elämän opetuksiin päin. Toisin sanoen kun meitä opetetaan elämään Jumalan tahdon mukaan ja kulkemaan autuuden tietä, niin niillä on oma asemansa, mutta mikään niistä ei saa tulla Jeesuksen Kristuksen paikalle eikä edes rinnalle. Meille on annettu yksi nimi, jossa me tulemme autuaaksi. Se on Jeesuksen Kristuksen nimi.

Voimme kerskata vain Kristuksessa

Paavali alkaa sitten ikään kuin vähän kerskailla noitten moittimiensa opettajien rinnalla, kun hän sanoo: Oikeita ympärileikattuja, oikeita Jumalan kanssa liitossa olevia, olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan, vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Sitten hän alkaa luetella, mitä kaikkia hyvyyksiä hänellä olisi tarjota: olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä niin kuin juutalaisille kuului, olen Benjaminin heimoa eli Israelin kansaa, olen syntynyt heprealaisista vanhemmista, lakiin nähden olen ollut fariseus eli siis sitä ryhmää, joka tutki hartaasti Vanhaa testamenttia ja koetti selvittää pieniä yksityiskohtia myöten, mikä oikein on Jumalan tahto, kun hän on antanut tällaisen Raamatun, Vanhan testamentin. Juutalaisena hänellä on ollut intoa niin, että hän on ollut seurakunnan eli kristittyjen vainooja. Hän sanoo hyvin rohkeasti: lain vanhurskauteen nähden nuhteeton. Mutta te tiedätte, miten Paavalille kävi. Mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Se on aika ihmeellinen elämän muutos. Mies joka on lain vanhurskauteen nähden nuhteeton, toteaakin tultuaan Jeesuksen kutsumaksi ja tultuaan tuntemaan häntä: ei tällä ole mitään arvoa Jumalan kasvojen edessä eikä mitään hyötyä minulle hengellisesti.

Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. Muistan lukeneeni, että sana, ”pidän sen roskana”, tarkoittaa tunkiota, siis mätäneviä jätteitä, jotka aikanaan levitetään pelloille. Se on kuulkaa aikamoinen muutos. Jos minäkin kuvittelen olevani melkoinen kristitty ja sitten saan huomata, että ei tämä kelpaa Jumalalle, ei tämä ole puhdasta. Taivaassa on puhdasta ja sinne menevien pitäisi olla puhtaita. Silloin täytyy tehdä se vaihtokauppa, että sanoo Herralle: ota pois tämä kaikki, tämä hurskaus ja ole minun sydämeni asukas. Silloin tehdään vaihtokauppa, jopa niin pitkälle voisi ehkä Raamatun sanojen perusteella ajatella, että vaihdan itseni Kristukseen. No en tiedä itsekään, mitä se oikein tarkoittaa. Se tuo mieleen, että se on niin perusteellinen. Se on uudestisyntyminen. Vanha jää, uutta syntyy.

Puhtaus on Jeesuksen veressä

No entä sitten, kun Paavali sanoo: että minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan ei omaa vanhurskautta vaan sen, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. Miten minä saan itseni sellaiseksi, että sen havaitsee, itse havaitsen ja toiset havaitsevat sen tuntomerkeistä. Te saatte ilman muuta arvioida minun puheitani, mutta minulla on tämmöinen ajatus: ei sitä saa itse aikaan. On hyvä tyytyä siihen, että sanomme Herralle Jeesukselle: minä olen nyt kovasti koettanut, nyt on sinun vuorosi, sinun, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä tai niin kuin Paavali sanoo myöhemmin samassa luvussa Jeesuksesta. Hän sanoo, että meillä on yhdyskuntamme taivaissa ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. Hänellä on siis voima, jolla hän voi tehdä kaikki itselleen alamaiseksi. Yksi keskeinen asia tässä puhtauden tavoittelussa on se, että me yksinkertaisesti otamme uskossa vastaan sen todistuksen, että Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Te tiedätte, ettei se suinkaan aina hävitä muistoja. Arpia voi jäädä, jotka välillä särkevät. Voi ajatella, ettei se ollutkaan tosi anteeksiantamus, joka minulle jaettiin. Mutta kyllä se oli ja on. Sen jälkeen ei ole Jumalan edessä enää mitään syytettävää, kun Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Se on sellainen lääke, jossa ei oikeastaan ole mitään ohjeita, kuinka usein ja millaisia määriä sitä saa ottaa, vaan sitä saa ottaa aina tarvittaessa ja silloin, voisiko sanoa, koko pakkauksen kerrallaan, kaikki synnit. Se on ihmeellinen ilon aihe sekin, vaikkei sydän niin laulaisi eikä kädet kohotettuina mieli iloitsisi, vaan se on uskon asia; minä uskon niin kuin Raamattu sanoo. Voisikohan tämän päälle jo ihan antaa komennonkin, että iloitkaa nyt!, kun meillä on tämmöinen Herra. Me olemme hänelle rakkaat. Hän jaksaa hoitaa laumaansa, niin monenlainen kuin hänen laumansa onkin. Hänellä kestää kärsivällisyys ja rakkaus. Kuvattuaan, millaista rakkaus on, Paavali sanoo Korinttolaiskirjeen 13. luvun päätteeksi: Rakkaus ei koskaan väsy. Me olemme hyvässä turvassa rakkaat ystävät Jeesuksen tähden. Aamen.