Herran pyhä ehtoollinen

Sakari Siltalan alustus luottamushenkilötilaisuudessa Lahdessa 1.5.2001.

Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni.

Samoin hän otti maljan, kiitti ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.

Evankeliumin kirjoittajien Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan sekä apostoli Paavalin mukaan Jeesus itse on näillä sanoilla asettanut ehtoollisen, pyhän aterian, meille nautittavaksi ja uskolla omistettavaksi. Se on leipään ja viiniin sisältyvä Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Tähän kiirastorstai-illan hetkeen loppuu juutalaisten vanha, Mooseksen pääsiäislammasta, pappeutta, kuninkuutta ja jumalanpalvelusta koskeva säädös ja Kristuksen valtakunnassa alkaa uuden testamentin pääsiäinen. Siinä meitä ei rasiteta monilla asetuksilla kuten Israelin kansaa rasitettiin vanhan testamentin aikana.

Lutherin mukaan tämän sakramentin paras kohta onkin juuri Jumalan sana ja asetus. Tämä sakramentti pysyy järkkymättä paikallaan ja voimassaan, vaikka me ihmiset käyttäisimme ja hoitaisimme sitä väärin. Ehtoollinen ei perustu ihmisen pyhyyteen, vaan Jeesuksen omiin sanoihin. Sana, jolla siitä aineeseen yhtyessään on tullut sakramentti ja jolla se on siksi asetettu, ei tule vääräksi henkilön tai epäuskon tähden. Siksi nautimme oikean sakramentin, toisin sanoen Kristuksen ruumiin ja veren, vaikka sen toimittamista hoitaisi tai jakaisi epäuskoinen ihminen, jopa ’heittiö’.

Kun Luther alkaa kertoa meille, mitä ehtoollinen on, hän ottaa meitä ikään kuin kädestä, ohjaa meidät suoraan ehtoollispöytään ja viittaa siihen, mitä Jumala antaa meille siinä. Yksinkertaisesti tämä sakramentti on Jeesuksen omien sanojen mukaisesti Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Tätä Raamatun mukaista sanaa puolustaessaan Luther joutui käymään monta kovaa kamppailua sekä reformoitujen että katolisen kirkon oppia vastaan. Edellisten mukaan leipä ja viini vain merkitsevät Jeesuksen ruumista ja verta, koska Jeesus inhimillisen luontonsa puolesta on taivaassa eivätkä hänen ruumiinsa ja verensä näin ollen voi olla ehtoollisessa läsnä. Katolisten mukaan taas papin

lausuessa asetussanoja tapahtuu ihme: leivän ja viinin olemus muuttuvat Jeesuksen ruumiin ja veren olemukseksi. Luther piti kiinni Kristuksen sanoista ja totesi: ’Saadaanpa nähdä, ketkä kykenevät Jumalaa mestaroimaan ja hänen puheitaan muuksi muuttamaan.!’

Ehtoollisen lahja

Ehtoollisessa muistamme Jeesuksen ristinkuolemaa. Golgatan ristillä Jumalan ainoa Poika, Jumalan Karitsa, vuodatti verensä ja kuoli koko maailman puolesta. Kristuksen ruumiin ja veren sakramentissa ristillä uhrattu Kristus lahjoittaa itsensä meille. Koska uusi testamentti eli Jeesuksen veri vuodatetaan ehtoollisessa syntienanteeksiantamiseksi, siinä on myös Henki, armo, elämä ja autuus. Hän ikään kuin tahtoisi vakuuttaa: ’Tässä minä lupaan ja määrään sinulle näillä sanoillani kaikkien syntiesi anteeksisaamisen ja iankaikkisen elämän. Jotta et sitä epäilisi, vaan tietäisit sen pitävän sinunkin kohdalla peruuttamattomasti paikkansa, tahdon sen vuoksi mennä kuolemaan ja antaa ruumiini ja vereni merkiksi ja vakuudeksi.’ Kaikki tämä on suljettu sanaan. Sana sisällyttää tähän sakramenttiin koko evankeliumin ja koko kolmannen uskonkohdan.

Ehtoollisen lahja, syntien anteeksisaaminen, toteutuu Kristuksen ruumista ja verta uskossa nauttiville niissä Jeesuksen asetuksen mukaisissa sanoissa, jotka meille sakramentin saadessamme lausutaan: ’sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu’. Elämä ja autuus annetaan siellä, missä synti on annettu anteeksi Jeesukseen uskomisen kautta. Uskoessamme nämä sanat ja ottaessamme vastaan leivän ja viinin, nautimme hengellisen aterian, joka uudistaa elämämme. Vapahtajan kärsimyksen osallisuus ja hänen vaivojensa tunteminen koskettaa meitä vaikuttamalla meissä rakkautta Jumalaan ja lähimmäisiimme. Näin ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme. Se on siis sekä muistoateria että rakkauden ja yhteyden ateria. Mutta ennen kaikkea se on sovintoateria.

Uudestisyntyneinä kristittyinäkin meidän lihassamme ja veressämme asuu syntiturmelus. Lisäksi sielunvihollinen ja maailma kiusaavat ja ahdistavat meitä niin, että usein väsymme, menetämme voimamme ja lankeammekin. Tämän tähden ehtoollisen sakramentti on annettu jatkuvaksi ravinnoksi, josta uskomme saa virkistystä ja voimaa taistelemaan näitä kiusauksia vastaan. Jos tahdot tietää, oletko saanut hyötyä ehtoollisesta, sinun tulee kiinnittää huomiosi siihen, millaiseksi osoittaudut lähimmäistäsi kohtaan. Älä niinkään mieti sitä, kuinka suurta hartautta tunsit nauttiessasi ehtoollista tai kuinka hyvältä sanat sydämessäsi maistuivat, opettaa Martti Luther. Kaikki tämä ei tee tyhjäksi sitä, että tarvittaessa meidän tulee mennä sopimaan lähimmäisemme kanssa ja pyytämään syntien anteeksiantoa Jeesuksen nimeen.

Ehtoollisen oikea käyttäminen

Ehtoollisen voiman ja hyödyn saa jokainen, joka uskoo sen, mistä sanat kertovat ja mitä ne antavat. Syntien anteeksisaamista ei voida vastaanottaa muulla tavalla kuin uskolla. Kristus itse vaatii tällaista uskoa lausuessaan sanat: ’Teidän edestänne annettu’ ja ’teidän edestänne vuodatettu’. Joka suostuu kuulemaan nämä sanat ja uskoo ne tosiksi, hän saa, mitä ne lupaavat. Se taas, joka ei usko, ei saa mitään. Aarrearkku on aivan auki. Se on kannettu jokaisen oven eteen ja pantu joka pöytään. Mutta sinun on otettava ehtoollinen vastaan ja uskottava sen olevan varmasti sitä, mistä sanat sinulle puhuvat. Siinä onkin kaikki, mitä kristitty tarvitsee valmistautuakseen ottamaan kelvollisesti vastaan tämän sakramentin, koska Jeesus odottaa meiltä juuri uskoa. Jumalan lasten syyttäjä tekee kaikkensa estääkseen meitä menemästä Herran pöytään syntisinä ja heikkoina uskovina., mutta Jeesuksen kutsu on rohkaiseva: ’Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.’ Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei tunne vikojaan eikä näitä sanoja usko tai joka epäilee niitä.

Kristus sanoo ehtoollisen nauttimisesta: ’Tehkää se minun muistokseni.’ Tämä sana kehottaa jokaista kristittyä nauttimaan sitä jo kuuliaisuudesta Herraamme kohtaan. Alttarin sakramenttia ei ole sidottu määrättyyn ajankohtaan tai määrään, mutta Jeesuksen sana ’niin usein kuin te sen teette’ sisältää ajatuksen, että se tapahtuisi usein. Ensimmäiset kristityt viettivät Herran ehtoollista joka sunnuntai tullessaan kirkkoon. Se on annettu meille valtavaksi aarteeksi ja armovälineeksi, johon Kristus kutsuu ja kannustaa kaikkia armoa ja lohdutusta kaipaavia ihmisiä niin usein kuin tätä lahjaa ikävöimme ja tarvitsemme. Ehtoollinen ei todellakaan ole meidän kelvollisuutemme ja puhtautemme varassa. Päinvastoin tarvitsemme tätä sakramenttia juuri siksi, että olemme epäonnistuneita ja syntisiä ihmisiä. Antakoon Jumala meille armossaan sellaisen mielen, että osaamme arvostaa ja pitää tämänkin Vapahtajamme asettaman sakramentin rakkaana. Käyttäkäämme ahkerasti sen suomaa mahdollisuutta ja siunausta yksityisinä kristittyinä, perhekunnittain sekä koko Kristuksen kirkkona yhdessä uskonystävien kanssa.