|
Lyhennelmä alustuksesta Inkerin kirkon Uralin rovastikunnan Armolahjat-seminaarissa Saranskin kirkossa 23.9.2017. Alustus pohjautuu Jari Rankisen kirjoitukseen ”Armolahjat - mitä Raamattu niistä sanoo”
Seurakunnassa ja kristityissä esiintulevat armolahjat ovat aiheuttaneet paljon keskusteluja kristikunnassa. Kun me kristityt puhumme armolahjoista, on hyvä tutkia asiaa Raamatun valossa. Raamattu todistaa, että armolahjoja on ja että Jumala antaa monenlaisia lahjoja, sellaisiakin, jotka meistä luterilaisista tuntuvat ehkä vierailta. Emme saa kieltää emmekä vähätellä Jumalan antamia lahjoja. Raamattu puhuu myös armolahjojen oikeasta ja väärästä käyttämisestä. Me kristityt olemme erilaisia. Meidän kasvumme uskon tiellä ovat erilaisia. Toiset suhtautuvat uskoon voimakkaasti tunteella ja kaipaavat paljon rohkaisevia kokemuksia. Toiset pitävät uskoa enemmän sydämen asiana, tai ajattelevat siitä enemmän älyllisesti, eivätkä niinkään kaipaa kokemuksia. Ymmärrettävästi me suhtaudumme armolahjoihin eri tavoin. On kuitenkin välttämätöntä, että Jumalan sana saa ohjata uskoamme ja toimiamme. Mitä armolahjat ovat? Armolahjoja on paljon. Raamatusta löydämme niistä esimerkkejä: Parantamisen lahja, kyky jakaa tietoa, henkien erottamisen lahja eli kyky erottaa, milloin puhuu Jumalan Henki, milloin joku muu henki, kielilläpuhuminen, profetoiminen, opettaminen, halu ja taito palvella, kyky johtaa seurakuntaa, halu antaa omastaan ja halu auttaa köyhiä. Nämä ovat esimerkkejä. Raamattu ei pyri antamaan kattavaa armolahjojen luetteloa. Voimme sanoa, että kaikki lahjat, jotka rakentavat Jumalan seurakuntaa ja auttavat sitä suorittamaan tehtäväänsä tässä maailmassa, ovat armolahjoja. Osa lahjoista, kuten kielilläpuhuminen, eivät ole meidän luontaisia lahjojamme. Osan me olemme saaneet syntymälahjana. Lahjan saanut voi laittaa lahjansa palvelemaan seurakuntaa ja siinä tapauksessa on oikein puhua armolahjasta. Esimerkiksi kyky johtaa tai opettaa ja musikaalisuus ovat tällaisia. Jokaisella meistä on jokin armolahja. Se voi olla jokin arkisen tuntuinen kyky. Kun voimme saamillamme lahjoilla palvella Jumalan valtakunnan työtä, kysymys on armolahjasta. Sana armolahja kertoo, millaisia lahjat ovat. Niitä ei jaeta ansioiden mukaan. Pyhä Henki antaa niitä harkintansa mukaan kenelle antaa. Tästäkään syystä kristittyjä ei pidä asettaa paremmuusjärjestykseen sen mukaan, kenellä lahjoja on ja kenellä ei. Paavali sanoo niinkin, että Jumalan Henki antaa armolahjoja niillekin, jotka niitä vähiten ansaitsevat. Hän sanoo, että Jumala verhoaa vähäarvoisemmat seurakunnan jäsenet suuremmalla kunnialla. Ja että ne, jotka eivät saa arvostettua armolahjaa, ovat seurakunnan tarpeellisia jäseniä muutenkin (1. Kor. 12:24). Armolahjat eivät ole oikean uskon tae Sielläkin, missä ei tunneta kolmiyhteistä Jumalaa tai missä hänet torjutaan, voidaan puhua kielillä tai sairaita voi parantua. Korintin seurakunta on tästä esimerkkinä. Paavali kehuu seurakuntaa siitä, että sillä on paljon erilaisia armolahjoja. Silti Paavali joutuu puuttumaan moniin Jumalan sanan vastaisuuksiin ja varoittaa, että ellei seurakunta näissä tee parannusta, se tulee Herran saapuessa tuomituksi. Armolahjojen esiintyminen ei siis saa sokaista ajattelemaan, että kaikki on oikeaa ja hyvää siellä, missä esiintyy armolahjoja. Jumalan sana varoittaa meitäkin: Meitä tuomitaan, jos armolahjat sokaisevat meidät niin, että alamme opettaa ja toimia vastoin Jumalan sanaa. Armolahjat eivät ole oikean uskon perusta. Oikeaa uskoa ei siis vain siellä, missä on armolahjoja. Evankeliumi ristiinnaulitusta Jeesuksesta ei tarvitse mitään lisiä, ei erityisiä armolahjojakaan. Evankeliumi ja yksin se riittää pelastukseen ja Jumalan lapsena elämiseen.
Anokaa armolahjoja Raamattu sanoo yksinkertaisen totuuden: Ne, jotka pyytävät, saavat. Jotka eivät pyydä, jäävät ilman. Olemmeko tavoitelleet armolahjoja? Emmekö voisi vaikkapa joskus seuroissa rukoilla ääneen, että Jumala antaisi meille lahjoja, joita seurakuntamme tarvitsee. Se tekee armolahjoista luonnollisen asian. Ja rukous raivaisi tietä armolahjojen käyttämiselle. Rukous on sitoutumista siihen, mitä rukoilemme. Viisasta on pyytää, että Jumala antaa meille sitä, mitä hän tietää meidän tarvitsevan. Se voi olla jotakin aivan muuta kuin mitä me itse ajattelemme. Käytä lahjaasi, vaikka se olisi sellainen, että jotenkin häpeät sitä tai muut eivät sitä arvosta. Jumala ei ole antanut lahjaa turhaan. Seurakunta tarvitsee sitä. Jumalan antamia lahjoja ei pidä kätkeä. Pyytäkäämme Jumalalta taitoa ja nöyryyttä rakastaa lahjallamme ja kirkastaa Jeesuksen ristiä. Vähäisenkin tuntuisella lahjalla voi rakastaa ja kirkastaa ristiä. Se on mitä arvokkain. Jos näyttävälläkin lahjalla tekee muuta, sillä ei ole arvoa.
Uskomme keskeisin asia on Golgatan risti. Opettele turvautumaan yksin siihen. Älä turvaudu siihen, mitä itse olet, mitä huomaat Jumalan saaneen sinussa aikaan tai siihen, oletko saanut armolahjan tai miten sitä käytät. Tämä on vaikea asia ja siksi tätä täytyy opetella. Golgatan risti on ainoa kestävä perusta. Se on pystyssä niinäkin päivinä, joina ei huomaa itsessä mitään hyvää tai joina armolahjakin on hiipunut tai sammunut. Niinäkin päivinä Golgatan ristissä on kaikki, mitä tarvitsen pelastukseeni ja Jumalan lapsena elämiseen. Jos uskomme on jonkin muun varassa, siltä murenee pohja alta.
Korkein armolahja on rakkaus
Paavali opettaa Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä, etteivät armolahjat sinänsä ole arvokkaita vaan ne ovat arvokkaita, jos niiden kautta ilmenee rakkaus, se rakkaus, jolla Jeesus rakasti meitä. Jos armolahjan käyttö on toisten alas painamista tai oman edun tavoittelua, se on Paavalin sanojen mukaan sama kuin joku kävisi silloin tällöin paukauttamassa rumpua. Moni kuulee äänen, mutta ei siitä ole mitään hyötyä ja se tekee korvissa kipeää. Nöyrästi käytetty lahja rakentaa seurakuntaa parhaiten. Ylpeily ja itsensä toisten yläpuolelle asettuminen hajottaa seurakuntaa tehokkaimmin. On opetusta, että jokin armolahja, kuten kielilläpuhuminen, on merkkinä siitä, että kristityllä on Pyhä Henki ja muiden tulee pyrkiä samalle tasolle, että hekin saavat Jumalan Hengen. Raamattu ei opeta tällaista. Kaikilla Jumalan lapsilla on Pyhä Henki. Merkki siitä, että on saanut Jumalan Hengen, on se, että uskoo Jeesukseen. Kukaan ei voi uskoa häneen ilman Pyhä Henkeä. Hengellä täyttyminen, josta Raamattu puhuu tarkoittaa sitä, että Jumalan Henki, joka asuu meissä, valtaa meissä suurempaa sijaa. Pyydämme, että tätä tapahtuisi meissä.
Jumalan omana eläminen ei niinkään ole voimaa ja ihmeitä vaan ristin kantamista. Ristin kantaminen on heikkoutta, sairautta, ongelmia, halveksittuna olemista tai sitä, ettei toivottua ihmettä tapahtunutkaan. He eivät ole huonompia Jumalan lapsia. Jumalan sanan mukaan he ovat Jumalalle erityisen rakkaita. Toisaalta juuri se on suuri ihme, että sinä ja minä olemme saaneet uskon. Armolahjat kutsuvat toisia mukaan, toisia ne karkottavat. Tämän mahdollisuuden Paavalikin tuntee ja siksi hän käskee käyttää lahjoja harkiten.
Oikea profetia sitoutuu Raamattuun Jumala ei puhu vastoin sitä, mitä hän sanoo Raamatussa. Profetia ei voi kumoa kirjoitettua Jumalan sanaa. Jos ja kun on profetioita, jotka ovat vastoin Raamattua, ne eivät ole Jumalasta. Pyhä Henki on ja tekee työtä juuri Raamatun sanassa. Siksi Jumalan Hengen synnyttämät armolahjat kiinnittävät ihmistä yhä lujemmin Jumalan sanaan, jossa Jumalan Henki on. Tekeekö lahja Jumalan sanasta yhä rakkaamman, on hyvä osoitin, onko lahja Jumalasta vai ei ja käytetäänkö lahjaa oikein. Moni kertoo, että hän sai armolahjan myötä uutta intoa lukea Raamattua ja voimaa pitäytyä siihen. Mutta jos elämä osoittaa, että lahja vie kauemmaksi Jumalan sanasta, niin sellainen lahja ei voi olla Jumalasta tai lahjaa ei käytetä niin kuin Jumala on tarkoittanut. Aulis Ansaharju | |
|