Opettakaa toisianne kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla

Ote Lutherin Kirkkopostillan 5. loppiaisen jälkeisen sunnuntain epistolasaarnasta

Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten armon kautta Jumalalle sydämissänne. Kol. 3:16

Pyhä Paavali tekee opetusviran tässä kaikille kristityille yhteiseksi sanoessaan: "Opettakaa ja neuvokaa toisianne", toisin sanoen julkisen saarnaviran rinnalla opettakaa toisianne samalla kun opetatte itseänne. Jumalan sanan pitää siis levitä sekä julkisesti että salaisesti, sekä yhteisesti että yksityisesti kaikkialla.

Noiden kolmen sanan: "psalmien", "kiitosvirsien" ja "laulujen" merkitys on minun käsitykseni mukaan seuraava. Psalmeilla apostoli tarkoittaa erityisesti Daavidin psalmeja ja muita psalmeja, kiitosvirsillä Raamatussa olevia profeettojen, kuten Mooseksen, Deboran, Salomon, Jesajan, Danielin ja Habakukin tekemiä virsiä ja edelleen Marian ja Sakariaan kiitosvirsiä ynnä muita. Hengellisillä lauluilla ymmärrän Raamatun ulkopuolelta tulevia lauluja Jumalasta, joita voidaan sepitellä koska vain. Näitä lauluja apostoli nimittää hengellisiksi siitä syystä, että psalmit ja kiitosvirret hän hyvin tiesi hengellisiksi. Hän kieltää meitä käyttämästä maailmallisia, lihallisia ja säädyttömiä lauluja. Hän tahtoo, että meidän laulumme puhuvat hengellisistä asioista ja voivat tuolloin opettaa ja neuvoa meille jotain, kuten apostoli tässä sanoo.

Entä mitä tarkoittaa tuo apostolin sana "armon kautta"? Minun ymmärtääkseni pyhä Paavali puhuu virsien ja laulujen suloisuudesta, samaan tapaan kuin Efesolaiskirjeen 4. luvussa: "Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaa ja tarpeellista, ja on mieluista niille, jotka kuulevat". Laulujenkin on siis oltava sellaisia, että ne saavuttavat kuulijoiden suosion ja mielihyvän. Pois siis kelvottomat ja säädyttömät sanat tai muut sopimattomat asiat, missä ei ole makua eikä tuoksua, ei voimaa eikä mehua. Laulujen tulee olla rikassisältöisiä, miellyttäviä ja suloisia, joita kaikki mielellään kuulevat. Tämä on hepreassa "armon kautta laulamista". Tällaisia ovat myös Raamatun psalmit ja kiitosvirret: niissä hyviä asioita lauletaan kauniin sanoin. Joissain lauluissa sanat ovat mitä hienompia, mutta ovat maallisia ja lihallisia. Toisissa on kyllä hyvä sisältö, mutta sanat niin kömpelöitä, etteivät ne miellytä eivätkä saavuta suosiota.

Kun Paavali sanoo: veisaten Jumalalle teidän sydämissänne, hän ei tarkoita sitä, että suu vaikenisi, vaan että sanat nousisivat sydämen mielialasta, vakavuudesta ja hehkusta, ettei se olisi teeskenneltyä, ja ettei kävisi niin kuin Jesaja sanoo: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillansa, mutta pitää sydämensä minusta kaukana. Paavali tahtoo, että Jumalan sana asuu kristittyjen keskuudessa niin yleisenä ja runsaana, että sitä kaikkialla puhutaan, lauletaan ja runoillaan, mutta tietenkin niin, että kaikki tapahtuu viisaasti, hengellisiä hedelmiä tuottavana, kaikille mieluisena ja arvokkaana ja että sydämen pohjasta lauletaan Herralle ylistystä ja kiitosta. Apostoli sanoo: Asukoon se teissä. Älkää majoittako sitä kuin vierasta yön tai kahden ajaksi, vaan se jääköön teidän luoksenne asumaan, sieltä milloinkaan lähtemättä.