Avioliitto Raamatun ja tunnustuskirjojen valossa

Esikoiset ry:n kannanotto uuden avioliittolain synnyttämässä tilanteessa 1.3.2017

Suomalaisen yhteiskunnan käsitys avioliitosta muuttuu, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tulee voimaan maaliskuun alusta 2017. Kirkkomme ja sen työntekijät joutuvat uuteen tilanteeseen. Kirkon on syytä täsmentää, miten se asennoituu ja toimii, kun uutta lakia pyritään soveltamaan kirkkoon.

Avioliittokeskustelun laineet ulottuvat luonnollisesti meidänkin keskuuteemme. Asiasta on käyty keskustelua seurakuntalaisten kesken ja myös muiden kirkon sisällä toimivien herätysliikkeiden kanssa. Haluamme tässä tuoda esille näkemyksemme.

Kirkon kanta avioliittoon on sinänsä selvä. Asiakirjassa Parisuhdelain seuraukset kirkossa (2010) todetaan, että “Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja asettanut avioliiton”. Tämän mukaisesti Piispainkokouksen selonteossa (2016) sanotaan, että “avioliitto on Jumalan luomistyössä asettama yhden miehen ja yhden naisen liitto”. Tuomiokapitulit ovat myös ohjeistaneet työntekijöitään vihkimisen suhteen. Esimerkkinä tästä on Tampereen tuomiokapitulin ohje: “Pappi ei voi avioliittolain muutoksen jälkeen vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja”. Tähän kirkon kantaan on helppo liittyä.

Uusi avioliittolaki antaa edelleen kirkolle mahdollisuuden asettaa omia ehtojaan, kuten että vihittävien tulee olla mies ja nainen.

Kirkon sisäinen keskustelu on silti hajallaan. Keskustellaan, onko kirkon kanta kestävä juridisesti ja miten kirkko tulee reagoimaan niihin uuden lain mukaisiin vihkimisiin, joihin jotkut pastorit ovat jo ilmoittaneet ryhtyvänsä. Ei ole myöskään selvää pidetäänkö homoseksuaalisessa suhteessa elämistä vielä syntinä vai ei.

Kristillisen kirkon näkökulmasta homoavioliitto on täysin uusi asia. Muutos asenteessa on tullut läntisiin kirkkoihin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Asian käsittely on synnyttänyt kirkoissa ankaria riitoja ja jopa kirkkojen jakaantumisia. Samaa sukupuolta olevien avioliitto on kuitenkin hyväksytty vain muutamissa protestanttisten maiden kirkoissa – katolisessa kirkossa tai ortodoksikirkoissa siitä ei edes keskustella.

Kirkkojärjestyksen 1§:ssä sanotaan: Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Ratkaisevaa on, mitä Raamattu ja luterilainen tunnustus opettavat avioliitosta. Muut perusteet kuten suvaitsevaisuus tai tasa-arvo vievät harhaan.

Raamatun käsitys avioliitosta

Kristillisen avioliittokäsityksen ensimmäisenä perusteena on luomistyö. Ihmisen luominen “mieheksi ja naiseksi” on Raamatussa perheen varsinainen perustus (1. Moos. 1:27-28). Jeesuksen selitys tästä kohdasta on kirkon avioliittokäsityksen perustana: “Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:5-6). Tämän vahvistaa Uudessa testamentissa Paavali (1. Kor. 7:1-8). Avioliiton syvyyttä kuvaa puolestaan se, että aviopuolisoiden välistä rakkautta verrataan Kristuksen ja seurakunnan väliseen rakkauteen (Ef. 5:21-32).

Jumalan kuvina puolisot osallistuvat avioliitossa Jumalan luomistyöhön synnyttämällä uutta elämää. Lapset ovat olennainen osa kristillistä avioliittokäsitystä. Luomiseen liittyy myös ajatus avioliitosta koko yhteiskuntaa sitovana järjestyksenä. Liiton tarkoituksena on suojella sekä puolisoita että lapsia. Lisäksi avioliiton ulkopuoliset suhteet tuomitaan Raamatussa haureuden synneiksi.

Monet pakanalliset yhteiselämän tai seksuaalisuuden muodot kielletään Raamatussa yksiselitteisesti. Sukupuolielämän vääristymät kielletään Kolmannessa Mooseksen kirjassa, näiden mukana miesten makaaminen miesten kanssa (3. Moos. 18:22; 20:13). Kun Jeesus kuvaa sydämestä lähteviä syntejä, hän nimeää niiden joukossa “siveettömyydet”, jolla viitataan kaikkiin niihin sukupuolielämän tapoihin, joita pidettiin Kolmannen Mooseksen kirjan perusteella väärinä.

Paavali opettaa samoin esimerkiksi Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 6. luvussa. “Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalan palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet” (1. Kor. 6:9 ja 1. Tim. 1:10). Paavali tuntee aikansa kulttuurissa melko yleisen homoseksuaalisen toiminnan ja tuomitsee sen synniksi.

Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali esittää sen luomistyön rikkoutumisena. Ihmiset ovat lankeemuksensa johdosta vaihtaneet “katoamattoman Jumalan kirkkauden” palvelemisen luomistekojen palvontaan. Paavali nostaa syntiinlankeemuksen kuvauksen huipentumaksi homoseksuaalisuuden. “Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan” (Room. 1:26-27).

Raamattu pitää siis homoseksuaalista toimintaa yksiselitteisesti syntinä. Lisäksi se on elämän omien lakien luonnon ja luomistyön vastaisuutta. Keskustelussa avioliitosta ja homoseksuaalisuudesta ongelma ei ole siinä, että Jumalan sana olisi epäselvä. Raamattu on tässä yksiselitteisen selkeä.

Avioliitto luterilaisessa tunnustuksessa

Käsitys avioliitosta oli uskonpuhdistuksen aikaan monin tavoin esillä. Katekismuksissa opetetaan avioliiton tärkeydestä selitettäessä kuudetta käskyä. “Jo alussa Jumala on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi. Siksi Jumala on siunannut avioliittoa mitä runsaimmin, enemmän kuin mitään muuta säätyä.” (Iso katekismus)

Augsburgin tunnustuksen puolustus täydentää edellä olevaa (XXIII uskonkohta). Sen mukaan avioliitto perustuu luomiseen ja sen tarkoituksena on hedelmällisyys. Jumala on luonut miehen ja naisen välille kiintymyksen: “Tämä kiintymys liittää sukupuolet keskenään yhteen jumalallisen järjestyksen mukaan.” Luomistyön tähden “luonnonoikeus on muuttumaton”, koska ihmisen sukupuoli ei muutu. Miehen ja naisen välinen avioliitto on siten Tunnustuskirjojen mukaan Jumalan tarkoittama pysyvä ja muuttumaton “sääty”.

Tunnustuskirjojen käsitys avioliitosta on hyvin korkea. Liitto ei perustu himoon vaan Jumalan hyvään luomistyöhön, ja siksi uskovien avioelämä on puhdasta. “Sanoohan Kristus avioliittoa jumalalliseksi yhdistymiseksi lausuessaan: ‘Ne jotka Jumala on yhdistänyt’. Samoin Paavali sanoo naimisiin menemisestä, ruuista ja muista niihin verrattavista asioista, että ne pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella” (XXIII uskonkohta).

Luther puolestaan kirjoittaa avioliitosta samaan tapaan kirjassaan Avioelämästä.

“Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: ‘Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.’ Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itse kullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan, niin ettei mies halveksi naista eikä ilku eikä päinvastoin nainen miestä, vaan kukin pitää toisen hahmoa ja ruumista Jumalan hyvänä tekona, joka suuresti miellyttää Jumalaa itseään.”

Luterilaisten tunnustuskirjojen ja Lutherin näkemys avioliitosta on siten yksiselitteinen. Avioliitto on Jumalan luoma sääty, luomisen pysyvä järjestys, jonka lähtökohtana on kaksi eri sukupuolta.

 Jumalan sana on ainoa kestävä perusta

Yhteiskunnan tekemä päätös sukupuolineutraalista avioliitosta on herättänyt paljon hämmennystä seurakuntalaisten parissa. Sielunvihollisella on suuri voima tämän ajan yhteiskunnassa. Se onnistuu pettämään monia. Avioliittoasiassa monet kirkon johtajatkin ovat taipuneet yhteiskunnan painostukseen ja lähteneet puolustamaan Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen vastaista avioliittokäsitystä. Kun Jumalan sanan rinnalle tuodaan ihmisoppeja, hämärtyy se, että pelastavaan Jumalan sanaan kuuluu erottamattomasti laki ja evankeliumi. Lain ja evankeliumin ymmärtäminen on avain siihen, että voimme luottaa Raamattuun Jumalan sanana myös avioliittoasiassa. Silloin kumpaakaan ei tarvitse vesittää. Jumalan käskyjen korkeaa rimaa ei tarvitse selittää matalammaksi. Armo ei ole synnin suvaitsemista vaan syntien anteeksi saamista.

Uskovan ihmisen voimana ei ole laki vaan evankeliumi. Jumalan vanhurskaan lain edessä jokainen meistä on vain suuri syntinen. Evankeliumi on Jumalan voima ja sen ydin on sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta. “Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima (1. Kor 1:18).

On osattava tehdä ero, miten suhtautua homoseksuaaliseen käyttäytymiseen ja toisaalta ihmiseen, jolla on taipumusta homoseksuaalisuuteen. Koska jokainen ihminen on syntiinlankeemuksen tähden syntinen, seurakunnassa hyväksytään homoseksuaalisesti suuntautuneet ihmiset kuten muutkin syntiset. Jos kirkko pitäytyy selkeästi Raamatun antamiin elämänohjeisiin, niin se on suureksi tueksi juuri näille ihmisille.

Meidän kaikkien elämästä löytyy asioita, jotka ovat särkyneet käsissämme, eikä meillä ole itsellämme keinoja korjata niitä. Avioliitto voi olla hajonnut. Ihmissuhteet ovat saattaneet särkyä. Olemme monilla väärillä valinnoillamme tuhonneet omaa ja lähimmäistemme elämää. Jokainen meistä on myös seksuaalisuuden alueella langennut ja syntinen. Pyhän Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla armoa tarvitsevina. Armon sanoma kuuluu kaikille syntisille ja rikkinäisille. Jeesuksen tähden ja hänen sovintotyöhönsä turvaten ihminen saa syntinsä anteeksi. Jumalan armo on täydellinen Jeesuksen ristin tähden.

Esikoiset ry