Synnistä

17.8.2016

Kristinopin mukaan synti on sydämen luopumista Jumalasta. Se on sitä, ettei uskota Jeesukseen (Joh. 16:9). Synnin alku on Aatamin lankeemus. Häneltä me olemme perineet syntisen luontomme. Synti on vakava asia. Kristuksen täytyi sovittaa se tulemalla ihmiseksi ja kärsimällä ristin kuoleman. Kun synnistä on maksettu niin kallis hinta, niin armo, joka meitä kohtaa, on kallista armoa.

Jeesus ei tullut kumoamaan Jumalan käskyjä vaan täyttämään ne. Kun vanhan ihmisen mieli vastustaa Jumalaa, niin siitä seuraa synnillisiä tekoja. Jeesus sanoo, että sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset (Matt. 15:19). Kymmenen käskyä kertovat, mitä synnillä tarkoitetaan. Synti rikkoo Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Käskyjen yhteenvedossa sanotaan, että kunnioita Jumalaa yli kaiken. Jumalaa vastaan voi rikkoa pitämällä muita jumalia ja muita auktoriteetteja, käyttämällä väärin Jumalan nimeä tai opettamalla väärin Jumalan nimissä. Lähimmäistä käskyt opettavat rakastamaan kuin itseään. Käskyt kehottavat kunnioittamaan vanhempiaan, kieltävät vihaamasta lähimmäistään, himoitsemasta toisen puolisoa tai omaisuutta ja antamasta väärää todistusta lähimmäisestä, jne. On tärkeää tuntea synti jo ajatuksista ja asenteista alkaen, että voimme taistella syntiä vastaan, ennen kuin ne puhkeavat teoiksi.

On asioita, joihin ei ole suoranaista Raamatun sanaa. Luterilaisuudessa on selkeä opetus, että väärä käyttö ei kumoa oikeaa käyttöä. Jos jotain voi käyttää oikein ja väärin, opetetaan oikeaa käyttöä. Sellaisissa asioissa saa vallita kristityn vapaus. Niin kuin liikenteessä on erikseen kieltomerkkejä ja erikseen varoitusmerkkejä, niin on elämän tielläkin. Vaaroista varoitetaan ja annetaan neuvoja, mutta neuvoista ei saa tulla omiatuntoja sitovia käskyjä. Sellaiset käskyt ovat usein ihmisjärjen päätelmiä ja muuttuvat aikojen kuluessa. Ruumiin ja hengen tarpeiden kieltäminen ei ole Jumalan tahto, on sitten kysymyksessä ruoka, vaatteet, välineet tai ihmisen luomisessa saamat lahjat (Kol. 2: 21-23). Raamattu kutsuu sellaisia kieltoja ihmiskäskyiksi (Mark. 7:7-8). Jos synti olisi joitain esineitä tai tilanteita, niin tahtoessaan ihminen kykenisi sellaisia välttämään.

Kun kristitty tuntee sydämessään oman syntisyytensä, niin hän ymmärtää tarvitsevansa välttämättä Kristuksen armoa. Synnin tunto ja armon tunto kuuluvat kristitylle ja mahtuvat samaan sydämeen.