Jumalan kansan koti-ikävä

Tuttu hengellinen laulu alkaa sanoin: ”Nyt kodista laulun mä laulan, jossa ikuisen asunnon saan, ja kaikkien pyhien kanssa saan levätä vaivoista maan”.

Jumalan kansan sydämessä elää kaipaus, jota mikään tässä maailmassa ei voi täyttää.

Se on koti–ikävä taivaalliseen kotiin; sinne missä Isä odottaa lapsiaan. Tämä kaipaus on merkki siitä, että kuulun johonkin suurempaan. Kuulun Jumalan valtakuntaan, joka ei ole tästä maailmasta. Raamattu kuvaa uskovia niin, että he ovat vieraita ja muukalaisia tämän maan päällä.

Kun kuljemme tämän elämän matkan läpi, koemme usein iloja ja suruja. Mutta sydämissämme tiedämme, että tämä elämä ei ole lopullinen päämäärä.

Tämä elämä ei ole päämäärä, vaan valmistautuminen tulevaa varten. Me olemme luodut tulemaan onnellisiksi, omistamaan iankaikkinen kirkkaus Jeesuksessa Kristuksessa. Me olemme luodut tulemaan autuaiksi ja omistamaan tämän Isän kodin. Me saamme kerran nähdä Jumalan ja Vapahtajan kirkastettuna Isän kodissa. Tämä on päämäärä.

Tämä koti-ikävä herää usein niinä hiljaisina hetkinä rukouksina ja huokauksina, kun elämä tuntuu raskaalta. Usein näillä vaikeilla hetkillä saa tuntea, että on Isän koti, jossa kaikki on kerran hyvin. Tämä kaipaus ajaa meitä lähemmäksi Jumalaa. Silloin saamme tuntea hänen läsnäoloa sydämissämme. Tämä kaipaus saa meidät turvautumaan hänen Pyhän sanansa armolupauksiin. 

Jumalan kansa on kautta aikojen ollut matkalla. He eivät ole kiinnittäneet katsettaan pelkästään siihen mikä näkyy, vaan siihen mikä on luvattu. Niin kuin heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa: 

”Sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme”. (Hepr.13:14)

Koti-ikävä luo meille toivoa. Se muistuttaa meille sitä, että eräänä päivänä matka päättyy ja pääsemme perille. Se muistuttaa myös meitä siitä, että olemme matkalla kohti iankaikkista iloa ja silloin kaikki murheet ja kyyneleet pyyhitään pois. Silloin saamme tuntea täydellisen ilon ja rauhan sekä Jumalan läsnäolon taivaan kodissa.

Siksi saamme kulkea eteenpäin luottavaisin mielin. Emme kulje yksin vaan Jumala kulkee kanssamme jo nyt. Jokainen askel vie lähemmäksi taivaan kotia. Tänäänkin saamme jatkaa matkaa oikeaa kotimaata kohden.

Pyydetään kiitollisina rukouksin, että Jumala säilyttäisi meissä oikean koti-ikävän. 

Timo Rantala