Suomen kirkkolainsäädäntö ja sakramentit

24.6.2016

I           Lainsäädännöllinen perusta

 

Lainsäädännön tarkastelu perustuu Suomen voimassa olevaan lainsäädäntöön. Selvyyden vuoksi voidaan todeta, että Amerikassa, Norjassa ja Ruotsissa ovat omat lakinsa ja käytäntönsä ja ne poikkeavat Suomen tilanteesta. Suomen kannalta on merkityksellistä myös vanhempiemme ja isovanhempiemme 5-vuotinen sota kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta sekä herätysliikkeiden pysyminen kirkon sisällä.

Kirkkojärjestyksen mukaan Herran pyhää ehtoollista vietetään jumalanpalveluksessa. Ehtoollisen jakaa pappi. Kirkkoherra voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle, kristillisestä vakaumuksesta tunnetulle jäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa.

Kirkkojärjestyksen mukaan Pyhän kasteen toimittaa pappi.

Erityistilanteita varten ovat olemassa erityissäännökset, mutta niillä ei ole merkitystä sakramenttien omiin käsiin ottamista koskevassa asiassa.

Esikoislestadiolaiset ry:n jäsenet ovat lähes kaikki myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Kun me olemme kirkon jäseniä, meidän tulee noudattaa voimassa olevaa kirkollista lainsäädäntöä. Kirkkolainsäädäntö koskee kaikkia kirkon jäseniä eikä ainoastaan kirkon työntekijöitä. Tämä kanta on selvä ja perustuu lain sanamuotoon, oikeuskirjallisuuteen ja parhaiden kirkko-oikeuden erityisasiantuntijoiden nimenomaisiin kannanottoihin.

Raamatussa todetaan: ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sen tähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itselleen tuomion (Room. 13:1,2).

Jos sakramentit halutaan ottaa ns. omiin käsiin (eli maallikoiden toimitettavaksi) ja samalla menetellä laillisesti niin maallisen kuin hengellisenkin lain kannalta, kyseeseen tulee lähinnä oman uuden rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan perustaminen. Vastaavalla tavalla on menetelty Amerikassa ja Raattamaa on hyväksynyt sen Amerikan olosuhteissa. Kun sitten amerikkalaisten uskonveljien taholta yllytettiin voimakkaasti lähtemään valtiokirkosta, tehtiin Lannavaaran kokouksessa 22.2.1895 päätös kirkon piirissä pysymisestä.

II         Herran pyhä ehtoollinen

 

Kirkkolainsäädännön mukaan Herran pyhää ehtoollista vietetään jumalanpalveluksessa, jossa ehtoollisen jakaa pappi. Esikoislestadiolaiset ry:n tarkoitus on määritelty sääntöjen 2 §:ssä, erityisesti sen 1 momentissa. Perustana on ainoastaan Pyhä Raamattu ja Lutherin oppi. Lutherin oppi määritellään keskeisiltä osiltaan evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa. Esikoislestadiolaisuus on Suomessa alusta asti toiminut evankelis-luterilaisen kirkon sisällä.

Sääntöjensä mukaan yhdistys työskentelee uskonnollisen elämän syventämiseksi ja 2 §:ssä todetaan yhdistyksen järjestävän hartauskokouksia. Säännöissä ei mainita jumalanpalvelusten toimittamista eikä sakramenttien jakamista. Nämä on Suomessa toteutettu Laestadiuksen ja Raattamaan opetusten pohjalta kirkossa kirkkolainsäädännön mukaisesti (Raattamaan kirje vuodelta 1878: ”Met täällä Euroopassa otamme vastaan sakramentit virallisilta papeilta niin kuin täällä laki vaatii”).

Maallikoiden suorittama ehtoollisen jakaminen on selvästi vastoin Suomen kirkkolainsäädäntöä. On keskusteltu siitä, onko myös maallikkoehtoolliseen osallistuminen ehtoollisen vastaanottajana kirkkolainsäädännön vastaista. Kirkkolainsäädäntö koskee kaikkia kirkon jäseniä ja tältä pohjalta voidaan ajatella, että maallikkoehtoollisen vastaanottajinakin olemme osallisia lainvastaiseen toimintaan.

III        Pyhä kaste

 

Pyhän kasteen toimittaa pappi. Maallikkosaarnaajien toimittama kaste on ristiriidassa luterilaisen kirkon tunnustuksen ja järjestyksen kanssa. Raamatun, kirkkojen yhteisen perinteen ja luterilaisen tunnustuksen mukaan kasteen yksi merkitys on se, että kaste liittää kirkon yhteyteen ja paikallisseurakunnan jäseneksi.

Kirkollinen kaste tuo mukanaan myös väestötietojärjestelmän jäsenyyden, mahdollisuudet konfirmaatioon, kummiuteen, kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen ja hautaan siunaamiseen. Nämä seuraamukset on tuotu selkeästi esille saarnaajien kokouksen asettaman sakramenttityöryhmän muistiossa syksyllä 2015.

Jos luovutaan kirkollisesta kasteesta, joudutaan kirkon ulkopuolelle ja menetetään edellisessä kappaleessa mainitut oikeudet.

Maallikkosaarnaajien kastamat lapset voidaan ottaa myöhemmin kirkon jäseneksi Kirkon yhteyteen ottamista koskevassa toimituksessa. Toimitus edellyttää, että lapsen vanhemmat ovat esittäneet kirkkoon liittämistä koskevan pyynnön. Piispainkokouksen päätöksen mukaan pyyntö merkitsee, että pyytäjät tunnustavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon olevan osa yhtä, pyhää, yhteistä ja apostolista kirkkoa ja että he haluavat lapsensa kasvavan sen hengellisessä yhteydessä.

Mikäli Kirkon yhteyteen liittämisen edellytykset täyttyvät, kirkkoherra tai hänen valtuuttamansa henkilö ottaa lapsen kirkon jäseneksi.

Maallikkosaarnaajien toimittama kaste on monessa suhteessa ongelmallinen ja sen logiikkaa on vaikea ymmärtää. Ne, jotka eivät hyväksy pappia kastamaan lasta, hyväksyvät kuitenkin sen, että kirkkoherra saa ratkaista, otetaanko lapsi kirkon yhteyteen. Menettelyssä vanhemmat myös nimenomaisesti tunnustavat evankelis-luterilaisen kirkon ja sen, että he haluavat lapsensa kasvavan kirkon hengellisessä yhteydessä.