Avoin kirje Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispoille

Esikoiset ry:n sananpalvelijoiden avoin kirje piispoille 5.2.2023.

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.” 

(2.Tim.4:1-5)

Evankelisluterilainen kirkkomme on sitoutunut tunnustuksessaan Raamattuun. Sieltä otettu Paavalin kehotus vannottaa Timoteusta pysymään kaikissa tilanteissa järkevänä ja opillisesti raittiina. Hän, joka itse oli vainonnut Kristuksen seurakuntaa, näki uskoontulonsa jälkeen monenlaista epäkristillistä hengellistä liikehdintää seurakunnan sisälläkin. Kokemuksensa avulla hän osasi neuvoa nuorempaa sananpalvelijaa pitämään esillä tervettä, Kristuksen ja apostolien julistamaa autuuden oppia sekä sopivissa että sopimattomissakin tilanteissa.

Paavali oli voimakas uskonvanhurskauden saarnaaja, mutta opetti myös, että ”Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa” (Tit.2:12). Samanlainen kehotus on erityisen ajankohtainen juuri nyt täällä Suomessakin, kun ihmiset suurin joukoin ovat hylänneet Raamatun totuuden uskomalla enemmän ihmisten mielihalujen muovaamaan jumalakuvaan kuin Jeesuksen ja apostolien opetukseen. Valitettavasti myös kirkkomme palveluksessa on monia hengellisiä opettajia, jotka ovat ajautuneet kauaksi Raamatun kirkkaasta ja selvästä sanasta itse kehittämäänsä totuuteen taivaan tiestä. Lukuisista esimerkeistä ehkä ajankohtaisimpia ovat hyväksyvä suhtautuminen juuri hyväksyttyyn translakiin sekä samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon. Tämä tarkoittaa Raamatun selkeästi ilmoittaman synnin hyväksymistä ja ajautumista pois kirkkomme tunnustuksesta. Tällä tavoin opettavat julistajat ohjaavat ihmisiä harhaan, ”vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman. He toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin”

(Room.1:32). 

Kirkon sisäisenä herätysliikkeenä olemme huolestuneita tästä antikristillisestä kehityksestä. Erityisesti ihmettelemme sitä, että evankelisluterilainen kirkkomme näyttää kannanotoillaan hyväksyvän tällaisen Raamatun sanan vastaisen ja ihmisiä harhaan johtavan kehityksen. Samanaikaisesti monet kirkon tunnustuksesta kiinni pitävät papit ja muut seurakuntalaiset joutuvat kuin pahantekijät etsimään paikkaansa kirkkomme sisällä. Hengellisinä paimenina ja kristittyinä vastaamme työstämme seurakuntamme Herralle. Siksi apostoli Paavali kirjoittaa korinttolaiskirjeessään: ”Älkää eksykö!” 

(1.Kor.6:9)

Äärettömän suuri kiitoksen syy on siinä, että meillä on ihmisiä rakastava syntisten Vapahtaja, joka armahtaa jokaista omat syntinsä tuntevaa ja niitä katuvaa ihmistä. Hän ei ole kuitenkaan tullut kumoamaan, vaan täyttämään, Jumalan vanhurskaan lain. Kristuksen kärsimisellä, kuolemalla ja ylösnousemisellaan meille hankkima anteeksiantamus ei ole halpaa armoa, jonka turvin voisimme tietoisesti palvella ja hyväksyä syntiä. Se on armoa, joka opettaa meitä ”polvistumaan Isän eteen ja rukoilemaan, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi sisäistä olemustamme” (Ef.3:14,16).

Hyvä Paimen on luvannut olla armahdettujen syntisten matkaystävänä joka päivä ajan loppuun asti. 

Esikoiset ry

sananpalvelijat