Esikoiset mukana Rzhevin seminaarissa

17.2.2018

Aiheina uudestisyntyminen ja valitsemisen armo

Inkerin kirkon Moskovan rovastikunta järjesti papeilleen ja diakoneilleen teologisen seminaarin 4-6.1.2018 Rzhevissä ja kutsui sinne meidän työntekijöitämme alustamaan opillisista kysymyksistä. Seurakunta lähetti tilaisuuteen saarnaajat Sakari Siltalan ja Jorma Halmeen. Matkojen vakio-osallistujia ovat aina tulkki ja kuljettaja, nyt Aleksanteri Ikko ja Esko Paloniitty. Moskova on sen verran kaukana, että sinne mennään lentokoneella ja matkaa jatketaan Šeremetjevon lentoasemalta vuokra-autolla n. 230 km:n päähän Rzheviin. 

 

Seminaarin aattona saavuttiin Rzhevin kirkolle, jossa oli lämmin vastaanotto. Siellä oli jo osanottajia eri puolilta Moskovan rovastikuntaa sekä muutamia Jaamasta, joiden kanssa Toksovan Volodja tuli toiseksi tulkiksi. Päivien ohjelmasta vasta selvisi, että kyseessä oli samalla leiripäivät seurakuntalaisille.

 

Seminaari aloitettiin torstaina juhlallisesti jumalanpalveluksella. Rzhevin seurakunnan kirkkoherra Valeri Antipov toimi liturgina ja Jorma saarnasi tekstinään Matt. 11:2-6. Paikalla oli noin 30 henkilöä, joista kolmannes oli pappeja ja diakoneja. Jumalanpalveluksen jälkeen Sakari piti alustuksen uudestisyntymisestä, jonka jälkeen keskusteltiin aiheesta. Illan aikana uudestisyntymisestä syntyikin hedelmällistä keskustelua. Oli hyvä todeta, että Inkerin kirkon työntekijät ovat vahvasti raamatullisella pohjalla uskon käsityksissään. 

 

Oli ilahduttavaa, että tilaisuuksissa oli mukana myös nuoria ja lapsia. Hekin kuuntelivat valppaina evankeliumin sanomaa. Monet nuoret ovat olleet seurakunnan yhteydessä jo lapsesta asti. On ihmeellistä kokea, miten Jumala johdattaa ja pitää kämmenellään ja taivaan tiellä nuoria ystäviämme eri maissa huolimatta monista haasteista, joita nykyinen maailman meno tuo mukanaan.

 

Perjantai alkoi Moskovan papin Andrei Jurtaevin aamuhartaudella, minkä jälkeen Jorma alusti aiheesta valitsemisen armo. Siitä syntyi rakentavaa keskustelua. Puheenvuoroissa kuultiin syvällisiä näkemyksiä ja ihmisten omakohtaisia uskon kokemuksia taivastiellä. Ruokailun jälkeen oli vuorossa Sakarin saarna lammashuoneen vertauksesta. 

 

Tilaisuuksien välillä oli aikaa yhteiselle retkelle läheiseen nähtävyyteen, kyyhkyskasvattamoon. Muutaman kilometrin reipas kävely vähän märässä kelissä sai veren mukavasti kiertämään jäsenissä. 

 

Iltapäivän kokoontumisen aiheena oli anteeksiantaminen. Ryhmissä syntyi koskettavia keskusteluja anteeksipyytämisen ja -antamisen merkityksestä kodeissa, seurakunnassa ja koko elämässämme. Lopuksi ryhmien tulokset tuotiin kaikkien kuultavaksi. Keskustelua syntyi myös Suomessa tehdystä avioliittotyöstä. Natasha ja Valeri Antipov vastaavat Inkerin kirkon avioliittoleireistä ja pyysivät myös meitä osallistumaan yhdelle vuoden 2019 leireistä ja ottamaan osavastuuta jostain osiosta. 

 

Ryhmätyön jälkeisessä tilaisuudessa aikuiset, nuoret ja lapset esittivät jouluaiheisia virsiä ja hengellisiä lauluja. Samassa yhteydessä lapset ja nuoret esittivät kuvaelmana jouluevankeliumin. Lopuksi jaettiin lapsille ja aikuisille lahjoja. 

 

Velikie Lukin kirkkoherra Evgeni Kurbatov piti koskettavan iltahartauden. Siinä tuli voimakkaasti esille maallisen elämän katoavaisuus ja ihmisten tyhjät pyrkimykset verrattuna ikuisiin taivaallisiin aarteisiin. 

 

Lauantaina loppiaispäivänä Schokinon pastori Vitali Prasolov piti aamuhartauden. Sitten oli loppukeskustelun aika. Tämä toteutettiin siten, että kukin osanottaja laati paperille yhden itseään kiinnostavan tai askarruttavan, uskon elämään liittyvän kysymyksen. Kukin otti vuorollaan laatikosta lapun ja vastasi siinä olevaan kysymykseen. Siihen sai joku toinenkin kertoa ajatuksensa. Keskustelun aika saimme kokea, miten Jumala puhuttelee meitä. Eräälle sisarista sattui kysymys, missä kysyttiin, mitä seurakunnan yhteys merkitsee hänelle. Kyynelsilmin hän kertoi kokemuksiaan omasta lapsuudestaan ja elämästään, jonka hän joutui viettämään orpona ilman äitiä ja isää. Lämmin ja rakastava vastaanotto seurakunnassa on ollut hänelle parasta mitä koskaan on tapahtunut. Hän on saanut kokea olevansa rakastettu perheen jäsen, jossa häntä on ohjattu taivastielle. Tämäkin kokemus muistutti, miten tärkeätä on nähdä keskuudessamme olevat yksinäiset ja väsähtäneet, toisten apua tarvitsevat ystävämme. Rakkaus lähimmäistämme kohtaan ohjaa meitä lähestymään tällaisia henkilöitä.

 

Hyvästellessämme tunnelma oli kuin ’vanhan ajan’ isoissa seuroissa. Hyvästelyn yhteydessä tuli tunnettavaksi molemminpuolinen kiintymys ja hengenyhteys. ’Hyvästi piskuinen lauma nyt jää’ kaikui, kuten niin monet kerrat täällä Suomessa. Sitten läksimme Moskovaan osallistuaksemme sunnuntain jumalanpalvelukseen. 

 

Sunnuntaina 7.1 Venäjällä vietettiin ortodoksista joulua ja monet kaupat olivat kiinni. Jumalanpalvelus Moskovan luterilaisessa kirkossa oli tavalliseen tapaan klo 12. Andrei Jurtaev oli liturgi ja Sakari saarnasi päivän tekstistä Joh.1:29-34. 

 

Tunsimme, että Herra oli kanssamme johtamassa ja varjelemassa matkalla ja yhteisissä hetkissä ystäviemme luona. Kiitos taivaan Isälle, kun saamme vapaasti todistaa Herrastamme! 

 

Sakari Siltala