Juhannus 2017

3.7.2017

Profeetta Jesaja kirjoittaa: Ääni sanoo: ”Saarnaa.” Ja hän sanoi: ”Mitä minun pitää saarnata?” ”Kaikki liha on ruoho, ja kaikki hänen hyvyytensä niin kuin kedon kukkanen. Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, sillä Herra puhalsi siihen. Kansa tosin on ruoho. Ruoho kuivettuu ja kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” (Jes. 40:6-8)

Rovasti Laestadiuksen juhannuspäivän saarna (254) johdatti meitä kuulijoita ajattelemaan historiallisessa tilanteessamme, mikä katoaa ja mikä pysyy. Ihmisiä verrataan ruohoon ja kukkiin, jotka pian lakastuvat. Vanhemmat joukostamme muistavat historiaa vuosikymmenien ajalta, kun olemme kokoontuneet Lahden juhannusseuroihin ja juhannuskirkkoon. Ikäpolvet ovat vaihtuneet, sanan saarnaajat ovat vaihtuneet. Vanhempamme ja esivanhempamme ovat siirtyneet uskossa ajan rajan yli. Mutta Jumalan sanaa ja Jumalan voimaa he eivät vieneet mukanaan. Saimme taaskin kokoontua iankaikkisesti pysyvän Sanan ääreen saamaan lohdutusta ja virvoitusta ruumiillemme ja hengellemme. Saimme tuntea, että keskuudessamme kaikui se Sana, josta olemme saaneet hengen ja elämän.

Jumalanpalvelus Ristin kirkossa

Ristin kirkko täyttyi juhannuspäivän aamuna kirkkovieraista. Kirkkoherra Miika Hämäläinen oli sairastunut, mutta pastori Pauli Pietiläinen toimi hänen sijaisenaan liturgina. Eero Nieminen saarnasi tienraivaajasta, Johannes Kastajasta, Jeesuksen edellä kulkijasta, joka lain saarnallaan herätti kansaa synnin unesta. Saimme polvistua Herran pöytään suurella joukolla. Huomiota herättivät monet islamilaisista maista tulleet pakolaiset, jotka saivat kanssamme tulla kohtaamaan Kristuksen ja nauttimaan hänen ruumistaan ja vertaan.  Monet vielä kastamattomat tulivat siunattaviksi. Saimme nauttia alttarin sakramentin kirkkomme yhteydessä ja sen helmassa vuosisataisen perinteen mukaisesti. Muistammehan päätöksen, jonka Juhani Raattamaa viiden vanhimman saarnaajan kanssa teki ja allekirjoituksellaan vahvisti Lannavaaran kokouksessa helmikuussa 1895: ”Me lestadiolaisen heräyksen vanhimmat saarnaajat ja työntekijät Jumalan viinimäessä tunnustamme veljille ja sisarille ja myöskin jälkeen tuleville polville, että olemme Laestadiuksen ajasta asti ilolla ja tyytyväisellä mielellä pysyneet luterilaisen kirkon helmassa, käyttäneet sakramentit ja aina käsittäneet, että luterilainen oppi on raamatun mukainen, ja olemme kiitolliset Jumalalle ja meidän kristilliselle esivallalle sen edestä, että meille on säilytetty puhtaana oppi ja ulkonainen jumalanpalvelus. Meidän halumme on aina pysyä kirkon helmassa niin kauan kuin saamme siinä olla ja meille sanaa ja sakramenttia jaetaan, mutta emme sen tähden tuomitse, ettei eläviä kristityitä saata löytyä ulkona kirkon helmasta.”

Seurat Joutjärven kirkossa

Jumalanpalveluksen jälkeen seurat jatkuivat Joutjärven kirkossa. Sinne oli järjestetty ruokailu ja kahvitukset.

Juhannuspäivän iltasaarnan piti Olli Puolakka (Matt. 11. luku). Saimme iloita, että paljon sairastanut Olli jaksoi meitä palvella Sanalla, joka kosketti sydämiämme. Koettelemukset kirkastavat uskon. Sunnuntain seuroissa palvelivat päivällä Heikki Purtanen (Ef. 2.) ja illalla Sakari Siltala (Mark. 4:26-41). Paikalla kirkossa oli enimmillään noin 1000 sanankuulijaa. Jumalanpalvelus ja seurat olivat kuultavina internetissä, ja niitä voi kuunnella Esikoisten sivulta myös jälkeen päin. Sunnuntain päiväsaarnaa kuunneltiin internetin kautta samanaikaisesti 300 kodissa. Hanni Hartikka tulkkasi jumalanpalveluksen ja osan seuroista englanniksi, ja siitä ne käännettiin myös arabian ja darin kielille pakolaisiamme varten. Kiitämme Jumalaa, että Hän on säilyttänyt Sanansa elävänä keskellämme. Rukoilemme, että se saisi yhä edelleen olla valonamme ja voimanamme yhä synkeämmiksi käyvien pilvien alla, jotka levittyvät kansamme ja kirkkomme ylle. Haluamme rukoilla Jumalaa kirkkomme ja kansamme puolesta.

Juhannuspäivän nuortenillan vetäjänä Joutjärven kirkossa toimi Lauri Halme. Tilaisuudessa puhuivat Matti Ihalainen ja Aarno Konttinen. Nuoria oli iloksemme koossa runsaasti, ja mukana oli myös kesän rippikoulunuoriamme. Ilta jatkui Upilan leirikeskuksessa seurustelun, hengellisten laulujen ja makkaranpaiston merkeissä.

Uutta työvoimaa ja isoja seuroja

Juhannuspäivän väliajalla kokoontuivat sananpalvelijamme ja lukijamme yhteiseen kokoukseen. Meitä oli koossa 31 vanhempaa ja nuorempaa miestä, vaikka kaikki eivät päässet mukaan. Iloitsimme, että Herra on kuullut rukouksemme ja lähettänyt uutta työvoimaa elopellolleen. Kokous päätti kutsua kotimaan lähetystoimeen Matti Ihalaisen ja Aarno Konttisen sekä lukijaksi ja rukoustenpitäjäksi Mikkeliin Marco van den Beltin. Lahden alueen lukijoita, Timo Lainetta, Timo Marttista ja Lauri Halmetta, päätettiin pyytää jatkossa puhumaan pyhäseuroissa. Herra kaikkia työntekijöitä siunatkoon ja vahvistakoon, ja kasvattakoon meitä Herran työhön.

Isojen seurojen järjestelyistä päätettiin kesän ja alkusyksyn ajalle Hammaslahteen/Rääkkylään, Padasjoelle, Sastamalaan (Tampereen ja Sastamalan yhteiset), Hämeenlinnaan, Poriin, Pöytyälle (Turun ja Heikinsuon yhteiset) ja Lappeenrantaan. Samoin päätettiin lähettää kutsun mukaisesti Heikki Purtanen ja Sakari Siltala Saksan matkalle syyskuussa. Utsjoen seurat pidetään Murmanskin matkan yhteydessä syys- ja marraskuussa, jos Herra suo.

Juhannusseurojen läpiviemiseksi tarvittiin paljon työtä ja rakkauden palvelusta. Saimme nähdä ja tuntea uskon hedelmänä nuorten ja vanhempien palvelualttiutta. Monet kädet ja jalat tekivät työtä mm. ruoan valmistamisen ja tarjoilun, kahvituksen, siivouksen, pysäköinnin ohjauksen, tulkkauksen ja kuuntelujen järjestämisen hoitamiseksi. Haluamme kiittää kaikkia palveluksen työssä olleita, myös sanapalvelijoita, jotka uhrasivat itsensä julistustyöhön. Vieraat tekivät juhlasta juhlan. Kiitämme Jumalaa, että hän lähetti seuroihimme niin paljon vieraita ympäri Suomen ja joitakin harvoja ulkomailta. Uhrimieli maallisten varojen uhraamiseen ei ole vähentynyt. Ehtoolliskirkossa kerättiin kolehti Inkerin kirkon piirissä tehtävään Esikoiset ry:n työhön.

Lahden juhannusseurojen viimeisestä edellisessä virressä kaikuivat sanat: ”Siis nouse ja käy, on kurjankin oikeus tulla. Ei esteitä näy, tie auki on armahdetulla.” (VK 407:7) Armahdettuina syntisinä saimme tulla Vapahtajamme luokse siunattaviksi. Monet pitkään poissa olleet saivat tulla seuroihin, Sanan kuuloon, ehtoolliselle, anteeksiantamuksen sateen alle. Kiitos kohosi Jumalalle hänen sanoin kuvaamattomasta armostaan ja rakkaudestaan. Herra Jeesus ole kiitetty!

Jorma Halme