Jeesus antaa elämän

Tämän viikon sunnuntain evankeliumitekstissä kerrotaan Martan ja Marian veljen Lasaruksen kuolemasta. Martta valitti Jeesukselle, että Lasarus olisi vielä elossa, jos Jeesus olisi ollut aikaisemmin paikalla. Silloin Jeesus lohdutti Marttaa, että hänen veljensä vielä nousisi kuolleista. Martan oli vaikea uskoa sitä, koska Lasarus oli ollut haudassa jo neljä päivää, mutta Jeesus kehotti häntä kuitenkin uskomaan. Sitten Jeesus rukoili Isää ja huusi suurella äänellä: ”Lasarus, tule ulos!”. Kuollut Lasarus käveli haudasta ulos käärinliinoihin käärittynä.

Martan sanoissa Jeesukselle oli jotain samanlaista, joka on voinut käydä monen meidänkin mielessä: ”Herra, jos olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi nyt kuollut.” Niissä sanoissa kuuluu menetyksen tuska ja suru, mutta kuitenkin samalla myös usko. Marttakin uskoi, että Jeesus olisi voinut auttaa, vaikka nyt näytti kuitenkin olevan myöhäistä, sillä Lasarus oli kuollut ja haudattu jo neljä päivää sitten.

Meidän on helppo samaistua Martan ajatuksiin. Miksi Jumala ei puuttunut johonkin meidän kokemaan tilanteeseen aikaisemmin? Miksi Jumala salli sairauden, menetyksen tai kuoleman? Miksi Jumala ei vastannut rukouksiin? Jumalan vastaus ei kuitenkaan aina ole meidän odotusten, toiveiden ja ymmärryksemme mukainen. Vastaus ei myöskään aina heti kerro, miksi jotakin tapahtui. 

Tässä Raamatun paikassa Martta saa vastauksen, jossa Jeesus antaakin Martalle itsensä ja sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.”

Nämä sanat ovat kristillisen uskon ydintä. Jeesus ei lupaa, että hänen omansa eivät joutuisi kärsimään tai kuolemaan. Hän lupaa jotakin vielä suurempaa: kuolemalta on riisuttu valta. Kristityn toivo ei siis perustu siihen, että elämä tässä maailmassa jatkuisi loputtomiin vailla vastoinkäymisiä, vaan Kristukseen, joka on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen.

Sitten Jeesus seisoo Lasaruksen haudan edessä ja huutaa: ”Lasarus, tule ulos!” Kuollut tulee ulos haudasta. Tässä ihmeessä on ennakkokuva siitä, mitä Jeesus itse tulee tekemään pääsiäisenä. Hän antaa oman henkensä meidän puolestamme ja nousee kuolleista. Siksi kristityllä, joka laittaa kaiken turvansa yksin Kristukseen, on toivo myös oman kuolemansa edessä. Kristus on sovittanut koko maailman synnit uhrikuolemallaan ja luvannut tulla noutamaan omansa täältä pois. Kun kerran Kristuksen ääni kutsuu viimeisenä päivänä, hänen omansa saavat nousta iankaikkiseen elämään.

Meidän ei tarvitse rakentaa toivoamme oman uskomme vahvuuden vaan Kristuksen varaan. Saamme turvautua Jeesuksen lupaukseen: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.”

Saamme tänäänkin jäädä tuon äärettömän armon varaan ja uskoa, että meidän kaikki synnit on annettu anteeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Jeesus Kristus, Lunastajamme.

Kiitos uudesta elämästä,

jota saamme elää

kuolemasi ja ylösnousemuksesi tähden jo tänään.

Varjele meitä toivottomuudelta

kaiken katoavaisuuden keskellä.

Anna kestävyyttä odottaa sitä päivää,

jolloin koko luomakunta on vapaa kuoleman orjuudesta.

Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset

Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti. Aamen

Timo Laine