Herran palvelijatar
21.3.2026
|
Tässä hartaudessa pysähdymme Marian ilmestyspäivän aiheeseen virren 52 äärelle. Sen ensimmäinen säkeistö kuuluu: Maria, Herran äiti, ei nähnyt eteenpäin, Jumalan suuren kutsun hän otti vastaan näin: Sinua palvelen, ja vaikken tiestä tiedä, saat minne tahdot viedä, ääntäsi kuuntelen. Enkeli Gabrielin ilmestyminen Marialle ja se ihmeellinen viesti, jonka hän toi, oli valtava muutos nuoren juutalaistytön elämässä. Maria varmasti tiesi kuinka jyrkästi hänen ympärillänsä olevat ihmiset, ehkä läheisetkin, suhtautuisivat kun saisivat tietää hänen olevan raskaana ennen avioliittoa. Varmaan Maria pelkäsi erityisesti Joosefin ja vanhempiensa reaktiota. Virren sanoin, Maria ei voinut nähdä eteenpäin, hän ei voinut tietää mitä elämä, tämä valtavan enkelin viestin jälkeen, toisi tullessaan. Kuitenkin Maria oli valmis siihen, että Herra saisi viedä häntä sinne, minne tahtoi. Meillä ei ole Marian kutsumusta, mutta kaikilla meillä on oma kutsumuksemme. Herra tahtoo viedä armahtamiaan valtakuntansa työhön ja kutsuu meitä erilaisiin tehtäviin ja erilaisiin kohtaamisiin. Olemmeko me uskollisia Pyhän Hengen ehkä hiljaisellekin äänelle ja voimmeko me kaikista vaikeuksista, peloista ja uhkakuvista huolimatta vastata Marian tavoin: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”. Viidennessä säkeistössä laulamme: Ja niin kuin Herran äiti, myös kirkko Kristuksen voimaa ja valtaa vailla on kehto laupeuden. Se tehdään köyhäksi. Kun siltä kaikki puuttuu, sen voimattomuus muuttuu ylistysvirreksi. Nuori, ilmeisesti köyhissä oloissa kasvanut Maria, oli tosiaan voimaa ja valtaa vailla. Samalla tavalla Kristuksen kirkko on kaikkea ulkoista ja näkyvää voimaa ja valtaa vailla, mutta silti se on laupeuden kehto silloin kun se saa viedä armon evankeliumia syntisille ihmisille. Se täytyy tehdä omasta puolestaan niin köyhäksi, että siltä kaikki puuttuu. Itsessään tyhjänä se saa kuitenkin omistaa Kristuksen omaksi pyhyydeksensä ja täydelliseksi puhtaudeksensa. Silloin sen voimattomuus muuttuu ylistysvirreksi. -Lauri Halme |