Ansaitsematon armo

Otsikon sanapari ’ansaitsematon armo’ on vaikea. Kun armo on pelkkää lahjaa, miten sitä voisikaan ansaita? Sanoohan apostoli Johannes:

”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Joh.1:16-17)

Eli päivän teema tahtoo kirkastaa meille kristinopin kaikkein keskeisintä asiaa. Sitä, että Jeesuksen kärsimisen, kuoleman ja voitollisen ylösnousemisen kautta saamme syntimme anteeksi Hänen armostaan. Hän on sovittanut meidän isommat ja pienemmät synnit täydellisesti. Sen lahjan me omistamme uskolla, kuten Luther sanoo: 

”Usko on se käsivarsi, jolla Jumalan armo otetaan vastaan ja sydän on arkku, johon se talletetaan”. 

Jumalan vastustaja Perkele yrittää kuitenkin aina sotkea tätä selvää järjestystä ja alkaa uskotella, että voisimme muka jotain itsekin tehdä autuutemme eteen ja siten ansaita oikeutuksen armoon. Se on sielunvihollisen harhaa ja suljettu pois. Kaikki olemme kelvottomia syntiturmeluksemme tähden. Ansio on Herran, ja Hän armahtaa sen, jonka Hän tahtoo ja hyväksi näkee uskon kautta. Jumalalle olkoon kiitos. 

Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessään:

”Töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” (Room.4:4-5)

Rovasti Laestadius avaa tätä suurta salaisuutta saarnassaan näin: 

”Järki ei voi käsittää, kuinka syntinen on pyhä, saastainen on puhdas ja väärä on vanhurskas. Mutta kun me uskomme, että synnit on annettu anteeksi, niin meidän täytyy uskoa myös, että syntinen on pyhä, saastainen on puhdas ja väärä on vanhurskas!”

Kun näin on onnellisesti, että olemme päässeet armon lapsiksi, meillä täysi syy iloon ja kiitokseen. Olemme saaneet lahjoista suurimman, uskon Jeesukseen ja lupauksen iankaikkisesta elämästä. Mitä suurempaa voisimme edes toivoa? Kaiken sen voimme uskossa omistaa jo täällä elämässä Jeesuksen suuren rakkauden tähden. Hän on ristillä sovittanut meidän syntimme ja avannut meille oven ikuiseen elämään. Niin kauan, kuin meidän matkamme täällä kestää, olemme tiellä Jeesuksen seurassa. Se on kilvoittelua armonkerjäläisenä, turvautumista joka päivä syntien anteeksiantamukseen Jeesuksen nimessä ja veressä. 

Olkaamme tänäänkin lohdutettuja tässä ihanassa uskossa ja lupauksessa!

Apostoli Paavali vielä vahvistaa meitä efesolaiskirjeen sanoin: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef.2:8-10)

Armon lapset, riemuitkaa, soittakaa ja veisatkaa,

kiitos tuokaa Herralle, pelastuksen tuojalle.

Ilmoittakaa kaikille, vaivatuille sieluille,

Armon saa se armosta, ken vain seuraa Jeesusta. 

(Virsi 334:1,3)

Eero Nieminen