Tehkää tie Kuninkaalle

Päivän evankeliumin raamatullinen alkuperä on Jesajan kirjassa (Jes. 40). Se on kehotus valmistautua Jeesuksen syntymään. Se on kehotus raivata tilaa sydämeen. Se on kehotus oleellisen äärelle. Jesaja puhuu siitä, miten autiomaahan tulee raivata tie, korkeat paikat tulee madaltaa ja notkot nostaa. Mitä tällä raivaamisella tarkoitetaan? Se on poistaa kaikki ne esteet, jotka estävät näkyvyytemme siihen Lapseen, joka on seimeen syntynyt. Raivaamme tietä omahyväisyydeltä, pinnallisuudelta ja yltäkylläisyydeltä. Päivän aihe ’Tehkää tietä Kuninkaalle’ muistuttaa meitä siitä, että Jeesus Kristus on kuningas, en minä. Jeesus Kristus on joulun päähenkilö, en minä. Kaikkina aikoina me olemme tarvinneet muistutusta. Kohti käypää kehotusta ja varoitusta taipumuksistamme. Johannes Kastaja oli yksi tätä työtä tekevä henkilö. Yksi huutavan ääni korvessa.

Päivän evankeliumissa Jeesus kertoo Johanneksesta. “Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimosta syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaa, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. Jolla on korvat, se kuulkoon”. (Matt 11:11-15)

Johanneksen saarna kuljettaa ihmisen ensin Jumalan lain äärelle. Laki sytyttää synnin tunnon ja vie sille paikalle, jossa huomataan, että minulla ei itsessäni ole mitään mahdollisuuksia. Silloin kotitekoisesta vanhurskaudesta riisuttu ihminen viedään kuulemaan vapauttavat sanat “Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin”. (Joh 1:29) 

Ennen näitä sanoja Johannes kirjoittaa, että hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä. Näemmekö me Kristuksen, jos kuljemme pää painuneena? Näemmekö Kristuksen, jos mieli täyttyy tämän maailman huolista ja murheista? Meillä on mahdollisuus nähdä Hänet, kun sydän on raivattu. Adventin aikana me näemme hänet aasin selässä, kuninkaana ja seimessä. Hän katsoo takaisin ja syntinsä tunteva saa omistaa lupauksen; Jumalan Karitsa on sovittanut meidän syntimme. Meillä on mahdollisuus uskoa armosta. On ilojuhlan aika.

Sameli