Uskon perustus

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus”. (1.Kor.3:11)

Apostoli Paavali opettaa tässä korinttilaiskirjeen kolmannessa luvussa aikalaisiaan ja nyt myös meitä. Kyseessä on tärkeä asia, nimittäin uskon perustus. Syyn tähän opetukseen hän sai siitä, kun nämä, hänelle rakkaat ystävänsä Korintissa, olivat alkaneet kiistellä, kuka on paras opettaja seurakunnassa. 

Paavali kirjoittaa:

”Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?”. Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. (1.Kor.3:4-6)

Itsestään Paavali vielä sanoo:

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. (1.Kor.3:10-11)

Tässä Paavali kääntää korinttilaiset katsomaan, millaista on apostolin työ Herran elovainiolla. Kaikki olemme palvelijoita ja teemme työtä niillä lahjoilla, joita on Herralta saanut. Tärkeää on, että työntekijöillä on yksi mieli ja yhteinen päämäärä, johdattaa kuulijoita tuntemaan kunkin oma syntisyys Jumalan edessä ja ennen kaikkea Jeesus Kristus, syntien sovittaja ja maksaja. Opetuksen ainoa oikea perustus tulee aina olla Jeesus Kristus. Kun opettajat näin lyövät saman naulan kantaan, silloin seurakunnassa kuuluu yksi turvallinen Hyvän Paimenen ääni. Ja kaikki työntekijät ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita! Kunnia ja kiitos kuuluu aina Jumalalle. Sanankuulijoiden tärkein asia on, ei kiistellä opettajista, vaan iloita uskosta ja armosta, jonka evankeliumi on meille lahjoittanut!

Paavali itse tuli tuntemaan tämän arvokkaan perustuksen ja Kristus-uskon salaisuuden Damaskoksen kaupungissa, jossa Jeesuksen lähettämä opetuslapsi Ananias vapautti hänet luonnollisesta ja hengellisestä sokeudesta. Tälle Jeesus -perustukselle meidätkin useimmat on jo Pyhässä kasteessa laskettu. Niin kuin Paavalikin kastettiin heti uskoontulonsa jälkeen.

Nyt Paavali vielä neuvoo, millaisilla rakennusaineilla tulee rakentaa tämän arvokkaan perustuksen päälle. Ne voivat olla kultaa, hopeaa, jalokiviä – puuta, heiniä ja olkia. Mutta pitää huomioida apostolin neuvo: jokaisen hengellisen rakennuksen kestävyys koetellaan tulessa! Kulta, hopea ja jalokivet kyllä kestävät, mutta puut, heinät ja oljet palavat.

Elämän koettelemuksissa paljastuu, millainen meidän uskomme on. 

Jos olemme rakentaneet uskonelämämme omien mielipiteittemme, viisautemme, hyvien tekojemme, ahkeruutemme, tunne-elämämme tai oman hurskautemme varaan, ne ovat niitä puita, heiniä ja olkia, jotka palavat – niistä emme saa vaikeana päivänä mitään turvaa ja lohtua. 

Jos sen sijaan olemme rakentaneet Kristus-perustuksen päälle kestävistä rakennusaineista; kullasta, hopeasta ja jalokivistä – eli Kristus-uskosta, iankaikkisen elämän toivosta ja Jumalan ja lähimmäisen rakkaudesta, ne kestävät elämän koettelemuksissa. Ne kestävät myös viimeisessä koetuksessa, kun meidän pitää siirtyä ajasta iäisyyteen. 

Ajattele rakas matkaystävä! Voiko olla onnellisempaa osaa, kun saamme uskossa armonkerjäläisenä kilvoitella, pienen hetken täällä vieraalla maalla ja kerran uskon siivillä siirtyä taivaan kotiin ikuiseen elämään! Se on ihana osa. Iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä!

Tänäänkin saamme, tällaisena kuin olemme, jäädä vahvasti uskomaan, että kaikki meidän syntimme annetaan anteeksi Jeesuksen Pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Kun sen uskot, niin myös omistat! 

Jääkää Jumalan rauhaan!

Eero Nieminen