Usko ja epäusko

Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea”. Ja hän sanoi hänelle: ”Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä”. Ja Abram uskoi Herraan ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. (1.Moos.15:5-6)

Tässä Raamatun kohdassa näkyy meille Abrahamin usko, usko kohdistui Jumalan sanaan, Hänen lupaukseensa tulevasta ajasta, vaikka inhimillisesti katsoen lupaus oli hyvin epäuskottava. Vielä epäuskottavammaksi se muuttui, kun Herra myöhemmin ilmoitti, että se on Saara, joka synnyttää pojan. Vaikkakin Abraham silloin sydämessään ajatteli, voiko satavuotiaalle vielä syntyä poika ja voiko Saara, jo 90-vuotias, vielä synnyttää?  Ja Abraham naurahti (1.Moos.17:17). Kuitenkin hän uskoi ja toimi, niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

Tämä on meille yksi tärkeä esimerkki uskosta ja toivosta. Yksi esimerkki epäuskosta löytyy Raamatusta (2.Kun.kirja 1.luku), jossa kerrotaan kuinka Israelin kuningas Ahasja putosi yläsalinsa ristikon läpi ja makasi sairaana. Hän lähetti sanansaattajat ja sanoi heille: Menkää ja kysykää Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta, toivunko minä tästä taudista. Herra käski profeetta Eliaa menemään sanansaattajia vastaan ja sanomaan heille, eikö ole Jumalaa Israelissa, koska menette kysymään neuvoa Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta?

Myös meidän, jotka uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan tänä päivänä, on tärkeää aina muistaa, kun haemme tai pyydämme apua, pyytäisimme sitä meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta. Aivan arkisissakin asioissa meidän on hyvä ja jopa oikeus kääntyä oman Isämme puoleen ja pyytää apua ja siunausta elämäämme joka päivä. Hän on luvannut meitä auttaa ja olla kanssamme joka päivä aina maailman loppuun asti. Aamen.

Reino Kuoppala