Mikkelinpäivä

”Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen… Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.” (Matt.18:1-6,10)

Mikkelinpäivää vietetään enkelien, Jumalan sanasaattajien, sunnuntaina, jolloin tutkistellaan enkelien merkitystä ja tehtäviä elämässämme. Ne suojelevat ja opastavat meitä ja muistuttavat Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.

Pyhäpäivän evankeliumissa Jeesus opettaa meitä, opetuslapsiaan, pois suuruuden ajattelusta oikeaan nöyryyteen ja lapsenmielisyyteen. Hän asettaa eteemme pienen lapsen esimerkiksemme ja sanoo painavat sanat vallan tavoittelijoille ja oman minuutensa korostajille: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaiseksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” Pienin on suurin, suurin on pienin. Aikuinen järkeilee omilla aivoillaan, hän asettaa Jeesuksen opetuksen omaan puntariinsa, ja usein hylkää sen. Pieni lapsi, joka on osallinen perisynnin pahuudesta, on uskon asioissa kuitenkin meille aikuisille esikuva. Hän ei epäile Jumalan sanasta tai armosta. Auttakoon Jumala meitä pysymään lapseuden ja nöyryyden tiellä.

Jeesus varoittaa meitä voimakkailla sanoilla pienten pahentamisesta, mutta kehottaa ”holhoamaan” lapsia Herralle Jeesukselle. ”Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” Näissä raskaissa sanoissa näkyy Jeesuksen rakkaus hänen pienimpiään kohtaan. Hän myös varoittaa pienten halveksimisesta ja muistuttaa heidän suojelusenkeleistään, jotka näkevät aina taivaallisen isän kasvot. Vanhan biblian sanoilla Jeesus sanoo: ”Joka holhoaa senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoaa minun.” 

Enkelien tehtävistä ja asemasta raamattu puhuu monissa paikoissa. Psalmin 91 seitsemännessä jakeessa on sanat: ”Hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.”  Heprealaiskirjeen 1 luvun jakeessa 14 on sanat: ”Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.” 

Meillä on näkymättömiä ja näkyviä enkeleitä. Näkyvistä muistamme isän ja äidin, pyhäkoulun opettajan, Jumalansanan julistajan. He kaikki ovat johdattaneet meitä Vapahtajamme tuntemiseen ja seuraamiseen.

Enkelit ovat kanssapalvelijoitamme, vain Jumalaa me kumarramme. Apostoli Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjassaan: ”Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa." (Ilm. 22:8-9)

Jorma Halme