Itsensä tutkiminen

”Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ‘Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’ Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. ’Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.“(Luuk.18:9-14) 

Jumalan sana näyttää meidät kaikki syntisiksi. Kun meillä on oikea synnintunto, se tuo mukanaan häpeän tunteen, ja tiedämme ja tunnemme olevamme syntisiä. Turha kunnia ja luottamus omaan viisauteen tai omaan vanhurskauteen ovat sellaisia syntejä, joita ei ole helppo synniksi myöntää ja tuntea. Niistä voidaan jopa kiittää Jumalaa niinkuin Fariseus, voimme pitää niitä jopa Pyhän Hengen lahjoina. Meillä on luonnostamme halu olla itsessämme hyviä ja Jumalalle kelpaavia ja pärjätä omillamme, nähdä itsemme vähän muita ymmärtäväisempänä tai parempana. Jumala on ylpeitä vastaan. 

Pyhä Henki haluaa näyttää meille kristittyinäkin; me olemme kaikki syntisiä Jumalan edessä. Hän haluaa pitää meidät pieninä ja nöyrinä ja ymmärtävän että kaikki lahjamme ovat Jumalalta, ollaksemme niistä kiitollisia Jumalalle; ei ylpeilläksemme, vaan auttaaksemme muita. Nöyrinä ja kiitollisina Jumalan suuresta varjeluksesta, antaen kunnian Jumalalle. Hän on heikoissa väkevä. Pitäen meidät synnin tuntoisina, alentaen meitä, välillä aivan epätoivoon itsestämme, ajaen ja kutsuen meitä anteeksiantamukseen ja Kristuksen yhteyteen. 

On tärkeää, että omatuntomme on rakentunut Jumalan sanalla. Me kun helposti näemme ja tunnemme väärin. Alamme hyväksyä syntejä ja paatua maalliseen elämän tapaan, tiedämme itse paremmin, kuin mitä sana näyttää. Ahneus muuttuu järkeväksi rahan käytöksi, avioliitto halpenee, elän omien himojeni ja oman rakkauden tunteeni mukaan, omaetu on ensisijalla jne.. Siksi tänäänkin kuuluu Jumalan sana; tee parannus!  Ulkoista elämääni voin itse jonkun verran parantaa, mutta Jumala haluaa sydämen muutosta, sen tekee vain usko Jeesukseen. 

Me saamme tänäänkin sydämestämme huudahtaa; ”ole minulle syntiselle armollinen.”

Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! (Room. 7:24-25) 

Aatu Laitisen virren sanoin;

Minä synnin tomu ja tuhka vaan vielä tykösi tulla saan.

Jo heikoinkin silmäys ristille minun sieluni terveeksi saattaa.

Atso Santanen