Etsikkoaikoja

Evankeliumiteksti Luuk. 19:41–48 käsittelee etsikkoaikaa. Jeesus suree Jerusalemin kaupunkia ja sen ihmisiä, koska he eivät ymmärrä, mitä heille on tarjolla – nimittäin Kaikkivaltiaan Jumalan armoa ja sen tuomaa pelastusta.

Puhutaan siis niistä ihmisistä, jotka tuolloin elivät, kun Jumalan pelastussuunnitelma oli tullut lähelle. Jeesus itse – pelastuksen tuoja – oli heidän keskuudessaan elävänä ihmisenä ja samalla tosi Jumalana.

Raamattua ja sen käännöksiä tuntevat tutkijat ovat pohtineet sanaa, joka on käännetty “etsikkoajaksi” tai “etsikkopäiväksi”. Sen voisi kääntää myös esimerkiksi “vierailuajaksi” tai “vierailupäiväksi”. Myös “etsintäaika” tai “etsintäpäivä” olisivat mahdollisia käännöksiä.

Markuksen evankeliumin 1. luvun jakeessa 15 Jeesus sanoo:

 "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."

Ajattelen, että Jumalan valtakunnan lähestymisellä hän viittaa juuri pelastustehtäväänsä. Hän itse on tullut vierailulle tänne maan päälle, syntisen ihmisen asialle.

Tuo etsikkoaika on nyt – siis tämä armonaika, joka meidän tulisi käyttää oikein. Jeesus on käskenyt opetuslapsiaan viemään ilosanomaa eteenpäin, toimimaan niin, että mahdollisimman moni tekisi parannuksen ja uskoisi evankeliumin. Siis: saarnata Jumalan sanaa ja kutsua aikamme ihmisiä Jumalan armon yhteyteen.

Sanassaan ja sakramenteissaan Jeesus Kristus tulee yhä meitä lähelle ja tarjoaa täyden sovituksen – ilmaiseksi. Sen voimme uskon kautta ottaa vastaan omaksemme.

Heprealaiskirjeessä on sanat:

 "Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne" (Hepr. 3:15).

Ihmisellä on tässä pelastuskysymyksessä vain vastaanottajan osa: ottaako tarjotun pelastuksen vastaan vai ei.

Jumala, hyvän Pyhän Henkensä kautta, saakoon vaikuttaa ihmisten tunnoissa ja sydämissä surua ja katumusta synnistä – ja iloa syntien anteeksisaamisesta.

On myös sanottu, että Jumala kutsuu ajoittain ihmisiä tai kansoja erityisen voimakkaasti. Tällaisia Jumalan erityisiä lähestymisiä voidaan kutsua etsikkoajaksi.

 Ajattelen, että on suurta Jumalan lahjaa, jos hän saa ihmisessä aikaan kaipauksen Hänen puoleensa. Jos niin onnellisesti käy, että ihminen tällaisessa etsikkoajassa pääsee armon osallisuuteen, syntyy siitä ilo seurakunnassa.

Aivan kuten kadonneen lampaan vertauksessa: lammas ei löydä paimenta, vaan paimen löytää lampaan.

 Ei siis ole ihmisen omaa ansiota, jos tällaisena aikana hän saa uskon lahjan osakseen.

Ollaan iloisia siitä, että saamme olla Jumalan lapsia ja hänen varjeluksessaan.

Nytkin – juuri tällä hetkellä – saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimen ja sovintoveren tähden.

Elämme omaa etsikkoaikaamme armon varassa.

Saamme myös Paavalin tavoin kehottaa ihmisiä kääntymään syntisinä Jumalan puoleen ja uskomaan evankeliumi. Ja kertoa: nyt on se otollinen hetki.

"Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.

 Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä."

 (2. Kor. 6:2)

Pietari kirjeessään (1. Piet. 2:12) puhuu etsikkopäivästä. Tuo suuri päivä tulee kerran, kun Jumalan aika on täyttynyt – se päivä, jolloin Jeesus tulee hakemaan lunastamansa ihmiset Taivaan kotiin.

 Silloin saamme kaikki yhdessä kiittää Jumalaa.

Anna meidän oikein käyttää

 kallis aika etsikon,

 ennen kuin se ohi on.

 Henkesi suo meille näyttää,

 mitä vaatii rauhamme,

 missä pelastuksemme. (Virsi 412:4.)

Antti Rytkönen