Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

Jeesus puhui opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija, ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa. Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Mitä minä kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sillä sinä et saa enää minun huonettani hallita.' Niin huoneenhaltija sanoi mielessään: 'Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen? Kaivaa minä en jaksa, kerjuuta häpeän. Minä tiedän, mitä teen, että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta.' Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimmäiselle: 'Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni?' Tämä sanoi: 'Sata astiaa öljyä'. Niin hän sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja kirjoita pian viisikymmentä'. Sitten hän sanoi toiselle: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä sanoi: 'Sata tynnyriä nisuja'. Hän sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi, kirjoita kahdeksankymmentä'. Ja herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä, että hän oli menetellyt ovelasti. Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset. Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin. (Luuk.16:1-9)

Jeesuksen vertauksia lukiessa huomaa, että Hän ei päästänyt opetuslapsiaan helpolla, mitä tulee vertausten ymmärtämiseen. Jos heille se oli vaikeaa, niin sitä se on tämän ajan raamatun lukijalle. Joku on sanonut, että kuultu vertaus on yksi vaikeimmin ymmärrettäviä uuden testamentin kohtia, mutta tälläkin vertauksella on varmasti syviä hengellisiä syvyyksiä, jotka sopivat myös tähän aikaan. 

Vertauksen kohdalla saattaa herätä epäilys, että koskeekohan tällainen puhe huoneenhaltijasta oikeastaan lainkaan itseäni. Mutta jos avaamme Raamatusta 1.Kor.4:1-2, kohdan niin huomaamme, että vertaus tulee suoraan meitä jokaista kohti. Kyseisessä kohdassa apostoli Paavali muistuttaa Korintin kristityitä: Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. Voi olla, että erityisesti tämä koskee sanan julistajia ja opettajia, mutta uskon, että noiden Jumalan salaisuuksien esillä pito on kaikkien kristittyjen tehtävä, niin isien, äitien, isovanhempien ym. Niiden suhteen meiltä vaaditaan siis uskollisuutta, koskien niin maallisia, kuin taivaallisiakin asioita. Mutta ennen kaikkea uskollisuutta Raamatun sanalle.

Vertauksen alussa ilmenee, että huoneenhaltija oli tehnyt hommansa huonosti omaisuuttaan tuhlaillen. Hän ryhtyy itse miettimään, mitä tehdä ja hän pyytääkin isäntänsä velallisia pienentämään isännälleen olevia velkasummia. Toisia vähemmän ja toisia enemmän. Tuleeko meidän elämässämme eteen tilanteita, jolloin oman selustansa turvaamiseksi ryhdymme vilpillisiin keinoihin, jotka voivat tulla esiin hyvinkin salakavalasti? Erityisen vaarallista se on silloin, jos alamme vähättelemään syntiä ja sen eri muotoja. Syntejä, jotka ennen kaikkea Raamattu osoittaa synniksi. Saatamme yrittää pienentää niitä joskus ajatuksella, että ei sillä ja sillä asialla nyt niin suurta väliä ole, niinhän ne muutkin tekee. Tai että tuli tuossa heitettyä pieni valkoinen valhe. Tai että kyllä sille ihmiselle voi vähän pahastikin sanoa, kun sen kanssa ei muutenkaan kukaan tule toimeen. Uskomme, että vääryys on aina vääryys ja sen muuttaminen toiseksi saa mielen murheelliseksi. Niin saattaa kuitenkin usein kohdallamme käydä, mutta onhan meillä halu kuunnella sitä omantunnon ääntä, joka rinnassamme muistuttaa tekemään parannusta.  

Vertauksessa puhutaan myös väärästä mammonasta, jolla meidän tulisi hankkia ystäviä. Mutta kuinka ihmeessä voimme hankkia ystäviä mammonalla? Ihminen kyllä tarvitsee täällä varoja, eli mammonaa, mutta on sanottu, että taivaallisen tavaran rinnalla ne ovat väärää mammonaa. Voimme kuitenkin täällä ajassa käyttää niitä lahjoja eri tavoin lähimmäisten hyväksi ja myöskin viedä Jumalan valtakunnan työtä eteenpäin kukin omalla paikallamme. Ehkä silloin joku etsivä sielu voi tulla osalliseksi siitä kaikkein suurimmasta lahjasta, joka uskolla saadaan omistaa. Ja se lahja annetaan aivan ilmaiseksi, Jumalan suuresta armosta.

Antti Puuska