Armahtakaa

”Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta”. (Luuk. 6:36-37).

Jeesus hyvin selkeästi kieltää meiltä toistemme tuomitsemisen. Jumala on tuomari ja meitä kutsutaan armahtamaan toisiamme. Jos näemme veljen langenneen syntiin, tulisi meidän pyrkiä olemaan avuksi, eikä tuomita kivi kädessä vikaan joutunutta.

Yksi syntiinlankeemuksen inhottava vaikutus on tuomiohenki. Helposti me näemme roskan veljemme silmässä, mutta hirsi omassa silmässä jää huomaamatta. Tuomiohengen takana lienee usein ylpeys; ajatus siitä, että minä itse olen tuomitsemaani ihmistä parempi. Kun ihmiset toivat vahvassa tuomiohengessä Jeesuksen luokse huoruudesta tavatun naisen, Jeesuksen täytyi kirjoittaa maahan. Tuomitsijat alkoivat kaikota vasta kun heidän omat syntinsä tuotiin esiin.

On suurta Jumalan armoa meille, kun Herramme saa pitää meitä pienellä paikalla, armahdettuina syntisinä. Me tarvitsemme Jumalan Sanan kirkasta valoa, joka paljastaa juuri meidän omat syntimme ja sen koko turmeluksen syvyyden, joka meissä vaikuttaa. Kun Jumala saa Sanansa ja Henkensä kautta särkeä meidän ylpeytemme ja sen oman ansiomme, jonka varaan olemme jotain rakentaneet, silloin meille ei jää mitään muuta mahdollisuutta kuin paeta Vapahtajamme armosiipien suojaan. Siellä armosiipien suojassa meillä ei varmastikaan ole halua tuomita noita toisia raukkoja, jotka ovat myös päässeet armon suojaan. Myös niitä, jotka vielä ovat haukan hyökkäyksen armoilla me haluamme auttaa Kanaemon siipien suojaan – sinne samaan suojaan, johon itse olemme pelkästä armosta päässeet.

Herra, särje minussa vaikuttava tuomiohenki ja opeta armahtamaan toisia. Aamen.

Lauri Halme