Jumalan kansan koti-ikävä

Kirjoitan tätä Armon Sanan palstalle menevää kirjoitusta Kreikassa Ateenassa hotellihuoneessa maanantaiaamuna. Tänään on ohjelmassamme lähteä Korintin kaupunkiin tutustumaan ja muistelemaan Paavalin käyntiä Korintissa. Huomenna on paluulento takaisin Suomeen. Paljon olemme viikon aikana nähneet ja muisteltavaa riittää.

Varsinkin näin matkan loppuvaiheessa alkaa tulemaan myös koti-ikävä. Ajatukset siirtyvät kotimaisemiin, mitä siellä odottaa. Myös läheiset ihmiset, joita ei ole nähnyt viikkoon, on heitä myös ikävä ja suuri ilo on heitä taas tavata. Tämäkin on Jumalan antamaa. 

Tulevana sunnuntaina on aiheena kirkkovuodessamme Jumalan kansan koti-ikävä. Kun kristitylle tulee ikää enemmän, matkanteko hidastuu, ehkä puoliso on otettu rinnalta pois, sairautta tulee, niin katse siirtyy yhä useammin kohti taivaan kotia. Voi tulla jo ajatukseen ja rukoukseen, että Jumala kutsuisi pois täältä maan päältä. Pääsisi siirtymään Taivaan kotiin. Se on Jumalan antamaa taivaallista koti-ikävää. Tämä koti-ikävä on uskovalle ihmiselle voimaa antavaa koettelemusten keskellä. 

Tutussa hengellisessä laulussa lauletaan: Kotoni on taivahassa, sinne täältä halajan, täällä kun on ilma kylmä, rintani se jäädyttää. Ikävä ja murhe painaa ristin tietä kulkeissa, vaan on toivo kiinnitetty rauhan riemun rantahan.

Saamme tänäänkin turvautua Jumalan Sanaan. Jeesuksen pitämässä jäähyväisrukouksessa on sanat: Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Saamme jäädä Jumalan rauhaan.

Timo Marttinen