Jumalan kansan koti-ikävä

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan." (Joh. 16:20–21) 

Kristityn elämässä täällä maan päällä on usein paljon itkua ja valitusta taistelussamme maailmaa, omaa lihaa ja paholaista vastaan. Jeesus itse kertoo opetuslapsilleen, että he tulevat kokemaan murhetta ja kärsimystä, mutta samalla hän antaa lupauksen: tämä murhe muuttuu lopulta iloksi. Tämä muistuttaa meitä siitä, että kristityn elämä maan päällä on kuin synnytystuskissa oleva äiti – me kärsimme nyt, mutta tiedämme, että odotamme jotakin ihmeellistä ja suurta.

Kristittyinä meillä on koti-ikävä. Me elämme tässä maailmassa, mutta sydämemme kaipaa todelliseen kotiimme, Jumalan luo. Tämä kaipaus on syvällä jokaisen uskovan sydämessä. Se näkyy rukouksissamme, puheissamme ja toivossamme. Aivan kuten Abraham vaelsi vieraassa maassa odottaen kaupunkia, jonka rakentaja on Jumala, mekin odotamme taivaallista isänmaatamme. "Sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala." (Hepr.11:10)

Jeesus rohkaisee meitä vertauksella synnyttävästä naisesta. Hän kuvaa, kuinka kipu ja kärsimys eivät ole lopullisia, vaan ne johtavat uuteen elämään. Tämä pätee myös meihin: maailman vaivat, vastoinkäymiset ja kärsimys eivät ole loppumme, vaan ne ovat osa matkaamme kohti iankaikkista iloa Jumalan luokse. Jeesuksen ylösnousemus on tae siitä, että mekin kerran saamme iloita ilman murhetta ja ikävää.

Mutta miten kestämme koti-ikävän ja murheen keskellä? Ensinnäkin, me saamme pitää kiinni Jumalan Sanasta ja lupauksista. Raamattu on meille lohdutuksen lähde, joka muistuttaa, että Jumala on kanssamme jokaisessa hetkessä. Toiseksi, rukous on tapa, jolla voimme purkaa sydämemme Herralle ja ammentaa voimaa hänestä. Kolmanneksi, seurakuntayhteys on meille suuri lahja – toistemme tukeminen ja rohkaiseminen auttaa meitä jaksamaan matkallamme.

Jumalan kansan koti-ikävä ei ole turhaa tai päämäärätöntä, vaan se on merkki siitä, että me todella kuulumme Jumalalle. Se muistuttaa meitä siitä, että olemme matkalla kohti iankaikkista iloa, jossa kaikki kyyneleet pyyhitään pois ja murhe muuttuu riemuksi. Siksi saamme tänäänkin rohkaista itseämme ja toisiamme: kärsimys on vain hetkellistä, mutta ilo Herran luona on ikuinen.

Timo Laine