Olenko kelvollinen ehtoollisvieras?

Sillä minun lihani on totinen ruoka ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä pysyn hänessä. (Joh 6:55-56)

Palmusunnuntaina kristikunta lähtee seuraamaan Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisiä vaiheita. Perinteisesti kristityt ovat kiiruhtaneet hiljaisella viikolla Herran pyhälle ehtoolliselle. Nauttihan Jeesuskin silloin, juuri ennen pitkäperjantain tapahtumia, pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa ja asetti siinä yhteydessä ehtoollisen. 

Paavali sanoo Kristuksen veren ja ruumiin nauttimisesta: Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? (1 Kor 10:16)

Ehtoolliselle mennessä sielun vihollinen voi herättää sinussa ja minussa epäilyksiä. Se voi syyttää sanomalla; olet viallinen, olet joutunut monen syntiin, et sinä voi polvistua Herran pöytään nauttimaan Kristuksen ruumista ja verta. Sinun pitää ensin tulla paremmaksi kristityksi. 

Silloin on hyvä muistaa oppi-isämme Martti Lutherin opetus asiasta: Hän vetoaa Paavalin sanaan ”Jokaisen on tutkittava itseään”. Jos et ole paatunut, vaan sydämestäsi tunnustat syntisi Jumalalle, samassa tuntien siitä sydämessäsi murhetta, ja uskot Jumalan antavan sinulle syntisi anteeksi poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden, silloin olet oikein valmistautunut. Silloin voit rohkeasti sanoa Herrallesi Kristukselle: Herra Jeesus, minä olen köyhä syntinen, joka tulen sinun ehtoollisellesi saadakseni sinulta lohdutuksen. Silloin et saa epäillä, sillä silloin sinä olet hänelle rakas ja tervetullut ehtoollisvieras. Juuri tällaisille kuin sinä olet, on ehtoollispöytä valmistettu.

Luther jatkaa: Mutta Jos tunnet itsesi niin paatuneeksi, että et tunne syntejäsi etkä syyllisyyttäsi, eikä sydämesi tule levottomaksi katsellessasi Kristuksen kärsimyksiä, niin silloin on parempi jäädä ehtoolliselta pois, sillä silloin ehtoollinen ei tulisi sinulle hyödyksi vaan vahingoksi. Tällaisessa tapauksessa sinun tulisi tutkia itseäsi Jumalan sanan valossa, jotta tulisit oikein tietämään, mikä todellinen tilasi on vanhurskaan Jumalan edessä.

Pohjolan herättäjä Lars Levi Laestadius sanoi aikanaan eräässä palmusunnuntain saarnassaan:  ”Sanat teidän edestänne annettu ja vuodatettu vaativat aivan uskovaa sydäntä. Se, joka uskoo nämä sanat aivan niin kuin ne kuuluvat, eikä epäile eikä anna minkään asian häiritä itseään, syö oikein Vapahtajan ruumiin ja juo oikein hänen verensä. Tässä ei auta mikään työ tai suoritus, vaan ainoastaan usko Jeesukseen, koska on kysymys siitä, kuinka saadaan iankaikkinen elämä”.

Rakkaat ystävät! Saamme käydä rohkeasti, vaikkakin köyhällä ja nöyrällä sydämellä Herran pöytään. Silloin voimme päästä lähelle armoistuinta, Herraa Jeesusta Kristusta. Saamme uskon silmin katsella, kun Hän sovittaa kaikki meidän syntimme Getsemanessa ja Golgatalla. Sydämemme täyttyy ilosta ja saatamme kiittää Jumalaa armosta, jonka Jumala on pojassaan meille valmistanut. Aamen.

Aulis Ansaharju