Elämän leipä

Neljännen paastonajan sunnuntain raamatuntekstit puhuvat leivästä. Monelle tulee mieleen kertomus Galileasta. On paljon kanssa koolla ja ruoka loppuu. Silloin Simon Pietarin veli tulee sanomaan Jeesukselle ”täällä on poikanen, jolla on viisi leipää ja kaksi kalaa” (Joh.6:9). Jeesus siunaa nuo leivät ja viisituhatta ihmistä tulee ravituksi. Tämä on ihmeellinen kertomus mutta kun lukee Johanneksen evankeliumia eteenpäin, saattaa huomata sen, että tapahtumat Galileassa olivat kuin pohjustus sille, mitä tapahtui seuraavana päivänä Kapernaumissa.

Yön aikana Jeesus siirtyy järven toiselle puolelle Kapernaumiin. Kaupunkiin, jonka synagoga oli hyvin keskeinen paikka. Sieltä ihmiset löytävät Jeesuksen ja kysyvät häneltä, että milloin tulit tänne? Jeesus vastaa, että etsitte minua ”sen tähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituksi.” (Joh.6:26). Ja hän jatkaa että ”älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään” (Joh.6:27). Nyt kun kansalla on mielessä leipä ja se mitä eilen tapahtui järven toisella puolella, Jeesus vertauttaa fyysisen leivän Elämän leipään. Ihmiset alkavat kysyä mitä tulee tehdä, että me Jumalan tekoja tekisimme? Jeesus vastaa ”se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt” (Joh.6:29). Tämän jälkeen kansa alkaa kysyä, että minkä tunnusteon tekisit, että me uskoisimme?

Onko meillä välillä näitä kokemuksia? Vaihtuuko nöyrä pyyntömme Jumalaa kohtaan vaatimukseksi? Tilaamme todistuksia siitä, että Jumala on olemassa ja johdattaa. Ihmisen osa on pyytää, Jumalalla on aikataulu sekä keinot. Mooseksen aikana, kun satoi mannaa taivaasta, se ei ollut Mooseksen teko vaan Jumalan. Kristus sanoo itse olevansa Elämän leipä. Joka sitä syö sillä on iankaikkinen elämä, Hän herättää viimeisenä päivänä. Ehtoollisen sakramentti ja Jumalan sana hoitavat meitä matkalla kohti tuota päivää.

Sameli