Ansaitsematon armo

Kuten tiedämme, ensimmäiset ihmiset rikkoivat Jumalaa vastaan ja siksi joutuivat lähtemään paratiisista. Jumala sääti 10 käskyä ihmiselle. Lupaus oli, että joka ne täyttää, on tehnyt sovinnon Jumalan kanssa. Eihän meistä ihmisistä kukaan siihen kykene. Kaikki me olemme itsekkäitä. Rakkautemme toisiamme kohtaan on kylmää usein ja silloinkin, kun luulemme olevamme rakkaudella täytettyjä, ei se ole täydellistä. Kaikessa rakkaudessaan ja armossaan meitä kohtaan, Jumala lähettikin Poikansa meidän avuksemme. Poika, Jeesus Kristus tulikin jokaisen ihmisen tähden. Ei hän katso meidän tekojamme, ja sen mukaan jaa armoaan meille, vaan Hän katsoo, miten me otamme Hänet vastaan ja miten me arvostamme sitä mitä Hän meille tarjoaa. Nimittäin täydellistä syntiuhria, Jeesusta Kristusta. 

Tässä me ihmiset kompuroimme, etenkin aikuiset. Ei Jumala odota meiltä mitään vastapalvelusta, että voisimme vastaanottaa Kristuksen. Eihän ryövärikään ehtinyt tekemään ristillä yhtään tekoa, millä olisi ansainnut jotain. Ainoa asia mitä hän ristillä teki, oli se, että hän tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Sanoen Jeesukselle ”Jeesus muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. Ryöväri sai kuulla Jeesukselta itseltään sanat: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.”  

Päivän evankeliumissa (Matt. 20:1–16) Jeesus kertoo, että taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka palkkasi työmiehiä viinitarhaansa useampana eri hetkenä päivän aikana. Mutta päivän päätyttyä jokainen sai saman palkan, juuri sen verran mitä isäntä oli luvannutkin. Aamupäivästä työnsä alkaneet alkoivatkin napisemaan isännälle, että ei tämä voi mennä oikein, että nämä viimeisimmätkin saa saman palkan.

Eikö tässä avata meille millainen meidän uskomme pitäisi olla ja millaisena se täytyy pitääkin. Eli meillä on jokaisella erilaisia tehtäviä. Hoidamme ne mitä meille on annettu, mutta emme saa ruveta ajattelemaan, että näin paljon kun teen, niin lopulta ansaitsen enemmän ja minulle kuuluu enemmän, kuin muille. 

Ei näin. Vaan Jumalan armo on pidettävä ansaitsemattomana ja juuri Jumalan armosta me saamme armon. Emme voi sitä ansaita. Tämän armon varaan me saamme tänäänkin jäädä ja uskoa itsemme Jumalan lapsiksi. Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Hänen sovintoveressään. 

Aamen.

Joni Leppälä