Uusi Kirkkovuosi alkaa

Olemme aloittamassa uutta kirkkovuotta. Edessä on siis eräänlainen uuden vuoden juhla, mutta sillä erotuksella varsinaisen kalenterivuoden vaihtumiseen, että nyt viikonloppuna emme seuraa taivaalla lentäviä ilotulitteita tai vastaavia. Sen sijaan saamme avata Pyhästä kirjasta tekstin, mikä vie meidät seuraamaan Vapahtajamme saapumista Jerusalemin pääsiäisjuhlille. Teksti on kirjoitettu Matt. 21:1-9.

Ja kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: 'Herra tarvitsee niitä'; ja kohta hän lähettää ne." Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla'." Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle. Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!"

Jeesus oli tapansa mukaan käynyt aina pääsiäisjuhlilla Jerusalemissa, mutta tällä kertaa hänen tulonsa oli poikkeuksellinen. Nyt Hän saapui sinne julkisesti suuren kansanjoukon saattelemana. Kaikki se mitä tapahtui kohta Hänen saapumisensa jälkeen, saivat aikaan sen, että se joukko, joka Hänet otti vastaan vaatteita ja puiden oksia tielle heittelemällä, sekä Hoosianna huutamalla, asettuivat myöhemmin julkisesti Häntä vastaan. Ihmisten mielen muutos tapahtui nopeasti, kun he näkivät, miten Jeesus tyhjensi temppelin esipihan kaupustelijoista, miten Hän nuhteli ja varoitti fariseuksia, puhui viimeisistä ajoista ja temppelin hävityksestä, valitti Jerusalemin paatuneisuutta, jne.

Jeesuksen aikaan kuninkaat käyttivät ratsuinaan hevosia, mikä kuvasti kyseisen ihmisen asemaa. Ihminen hevosen selässä saattaa olla joskus pelottavakin näky. Sen sijaan Vapahtajamme valitsi kulkuneuvokseen aasin varsan. Tuo näky kertoo Hänen nöyryydestään, eli nyt näky ei ollut pelottava. Meidän ei siis tarvitse pelätä Häntä, kun Hän tulee meitä vastaan. On tärkeää huomata tässä, että nimenomaan Hän tulee meitä vastaan, aivan kuten Hän on itse sanonut, että ’Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät’ tai kuinka tuhlaajapojan vertauksessa kerrotaan, miten Isä juoksee tuhlaajapoikaa vastaan. Martti Luther sanoo tästä vastaan tulemisesta: 

Epäilemättä sinä et tule hänen luokseen, etkä nouda häntä: hän on sinulle liiaksi korkea ja kaukainen; ponnistuksillasi, vaivannäölläsi ja työlläsi et pääse hänen luokseen, jotta et voisi kehua omalla ansiollasi ja arvollisuudellasi häntä luoksesi tuoneesi. 

Silloin kun meidän Kuninkaamme tulee, Hän etsii meidät ja Hän löytää meidät ja kaikki se, minkä usko meissä vaikuttaa, tulee vain Häneltä. Tänäkin adventtina ja uuden kirkkovuoden alkaessa emme voi muuta antaa Jumalalle, kuin kiitoksen ja ylistyksen siitä, että Hän on tullut meitä vastaan, ottanut lapsikseen ja olemme saaneet liittyä kulkemaan Hänen perässä. Se perässä kulkeva matkaseurue on Lutherin mukaan Kristuksen syntymän jälkeisiä pyhiä. Siinä joukossa meidän on hyvä tehdä matkaa yhdessä kohti Taivaallista Jerusalemia, mikä meitä kerran odottaa. Saatamme monesti tuntea, että tuo sana ”pyhä” on liian korkea minulle, mutta Kristuksen meitä kohtaan tekemän lunastustyön tähden saat rakas matkaystävä sen nimen omistaa. Pysytään tässä matkaseurueessa ja huudetaan yhdessä Hoosianna, oi auta! Aamen.

Antti Puuska