Usko ja epäusko
5.10.2024
Kirkkovuoden teema, usko ja epäusko, puhuttelevat meitä joka päivä ja joudummekin päivittäin tarkastelemaan, mikä on uskoni perusta. Välttämättä ei tarvitse mennä niinkään syvälle, vaan helposti nousee kysymys, onko minulla uskoa lainkaan? Näkyykö se minusta ulospäin, että omistan suurimman lahjan, minkä ihminen voi täällä ajassa saada? Onko minulla edes uskon hedelmiä? Etsinkö uskon lähdettä itsestäni vai olisiko kenties suunnattava katse jonnekin muualle? Johanneksen evankeliumin 7. luvussa kerrotaan Jeesuksen vierailusta lehtimajan juhlilla. Nehän olivat yksi niistä vuotuisista muistojuhlista, jotka Jumala ilmoitti aikanaan Moosekselle erämaavaelluksen aikana. Mooseksen kirjassa ovat seuraavat sanat: ”Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne”. (3.Moos.23) Lehtimajan juhlien päätöspäivästä on kirjoitettu Johanneksen evankeliumissa: ”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus nousi ja huusi ja sanoi: Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmistään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elämän veden virrat”. (Joh.7:37-38) Kun Jeesus oli sanonut nuo sanat, niin paikallaolijat alkoivat riidellä, oliko tosiaan kyseessä Jeesus ja hänen kotipaikastaankin väännettiin kättä. Ajateltiin mm. niin, ettei Galileasta, joka oli sen ajan takapajula, voi profeettaa tulla. Tällä tavalla he torjuivat Jeesuksen pelkän kotipaikan perusteella. Mutta niitäkin kuitenkin oli, jotka ymmärsivät kirjoituksia siinä määrin, että Kristus on oleva Daavidin jälkeläisiä ja tuleva pienestä Betlehemin kaupungista. Tämäkin tapahtuma osoittaa, että myös valtaosan tämän päivän ihmisistä on mahdoton uskoa köyhään puusepän Poikaan, jonka elämästä kaikki loisto ja mahtavuus olivat kaukana. Kun tuo Jeesuksen huuto ensi kerran huudettiin 2000 vuotta sitten, tullaan sitä huutamaan ajan loppuun saakka. Mekin olemme saaneet vastata tuohon huutoon silloin, kun Pyhän Hengen työnä saimme ottaa uskon ja Kristuksen armotyön lahjana vastaan. Joskus on kuitenkin vaikea uskoa, että se elämän veden virta, joka silloin on Jeesuksesta lähtenyt virtaamaan, ei ole pysähtynytkään meihin, vaan mekin olemme muuttuneet elävän veden lähteeksi. Ajattelen, että se lähde tuottaa niitä hedelmiä, joita me niin usein epäilemme meistä lähtevän. Jos tunnet, että sinulla ei ole uskoa, niin katso ristille, missä uskon Sankarimme on riippunut ja verensä vuodattanut. Se veri yhdistää meidät uskovat ja sen veren voima on meidän uskomme perusta. Siinä veressä on meidän syntiemme anteeksiantamus, minkä rakas matkakumppani saat uskolla omistaa tänäkin päivänä. Antti Puuska |