Jumalan sanansaattajat

Meillä on jälleen mahdollisuus seurata luonnon valmistautumista talveen. Pimeiden iltojen myötä voimme tehdä itsellemme lupauksen: vietän enemmän aikaa Jumalan sanan parissa, hiljennymme kuten luonto ympärillämme, ja luemme esimerkiksi Raamatusta maailman suurimmasta ihmeestä – Jumalan armosta. Usein huomaamatta käytämme kallista aikaamme asioihin, joilla ei ole merkitystä. Hetken pysähtyminen voi kuitenkin auttaa ymmärtämään, kuinka monesti käytämme aikamme tyhjänpäiväisiin puuhiin – puhun nyt omasta kokemuksestani.

Mikkelinpäivän aiheena on Jumalan sanansaattajat. Mikkelinpäivä on ylienkeli Mikaelin päivä. Mikaelia kutsutaan myös enkeliruhtinaaksi. Ilmestyskirjassa kuvataan Mikael sotimassa Saatanaa vastaan ja ajamassa hänet pois taivaasta. 

Juudan kirjeessä kerrotaan tapahtumasta varsin ihmeellisesti:

"Mutta ei ylienkeli Mikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: 'Rangaiskoon sinua Herra!'" (Juuda 1:9)

Tuomio on Herran. Edes Mikael ei rohjennut tuomita, sillä tuomiovalta kuuluu Jumalalle. Kuinka helposti me kuitenkin tuomitsemme toisiamme, läheisiämme ja itseämme – kevein perustein, mutta mielestämme riittävin. Mikaelilla olisi ollut syytä ja aihetta tuomita ja herjata Paholaista, mutta hän ei sitä tehnyt. Ehkä seuraavan kerran, kun mieleeni hiipii tuomion ajatus, muistan, kenen valta tuomita todella onkaan. Jumalan sana kyllä tuomitsee synnin, se on Jumalan sana – ei minun mielipiteeni.

Mikkelinpäivän evankeliumi on Matteuksen evankeliumissa:

1. Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

2. Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä

3. ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.

4. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.

5. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.

6. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Matteus 18:1-6)

Opetuslapset esittävät kysymyksen, joka on meille ihmisille tyypillinen: "Kuka on suurin?" Tämä kysymys on aiheuttanut niin paljon riitoja ystävien, sukulaisten, puolisoiden ja naapureiden välillä, suuruuden tavoittelu on rikkonut perheitä ja koteja ja varmasti aiheuttanut monia sotia. Voi meitä ihmisiä, olemmeko aika helposti tuomitsevia ja ylimielisiä. Jeesus asettaa suuruuskysymyksen keskelle lapsen. Matteuksen evankeliumissa on minulle ja sinulle yhä ajankohtainen ja todella tärkeä opetus: usko on heikossa väkevä, ja uskon suuruus ilmenee nöyryydessä. Kuten lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan, olemme me täysin riippuvaisia Taivaallisesta Isästämme.

Jeesuksen opetuslapseus koskee meitä kaikkia. Me olemme Jumalan lapsia. Jae 6 puhuu vakavasti viettelemisestä: "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä..." Vaikka tässä Jeesus puhuu konkreettisesta lapsesta, myös me kristityt olemme näitä samoja lapsia. Meitä voidaan vietellä, jos meille opetetaan jotain joka ei perustu Jumalan sanaan. Jos keskitymme omiin voimiimme tai saarnaamme vaikka vain toista terää Jumalan sanasta, emmekä puhu esimerkiksi parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Siksi rohkaisen sinua ja itseäni valvomaan, tutkimaan Jumalan sanaa erityisesti näinä pimenevinä syksyn iltoina, viettämään aikaa rukouksessa ja osoittamaan rakkautta lähimmäisillemme.

Rakkaat kristityt, olemme kaikki turvassa Jeesuksen kämmenellä. Jumalan sanasta saamme voiman, ettei meitä vieteltäisi, vaikka maailmassa pauhaa eksytyksen henkiä. Meillä on lupa turvata Jeesuksen sovintotyöhön, sillä Hän on lunastanut meidät kallisarvoisella verellään. Hänen sovintotyössään on meidän turvamme. Ole sinäkin, matkaystäväni, turvallisella mielellä. Uskothan, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna. 

Ehkä tänä syksynä muistamme lähimmäisiämme ja yritämme pienentää itseämme, jotta Jumalan suuruus tulisi paremmin esille kaiken kiireen ja arjen keskellä.

Aamen.

Reino Syrjä