Kristityn vapaus

Jumalan armolla ja rauhalla tahdon tervehtiä sinua rakas matkaystävä.

Tämän viikon aihe on kristityn vapaus. Mitä kristityn vapaus on? Se hetki kuvastaa tuota vapautta parhaiten, kun olemme saaneet tehdä parannusta ja uskon veli tai sisar on saarnannut meille synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin olemme vapaita synnin kahleista ja vanha ihminen on lyöty. Tietenkin syntiturmelus on meissä ja pysyy mukana koko tämän maallisen matkan ja ainakin oma kokemus on se, että nuo hetket säilyvät sydämessä kirkkaana pienen ohikiitävän hetken. Mutta joka kerta se jättää sydämeen sellaisen lähtemättömän jäljen, jonka voimalla me jaksamme kilvoitella uskon tiellä eteenpäin ja haluamme aina uudestaan palata sinne ristin juurelle synteinemme ja vikoinemme.  Nuo hetket ovat varmasti meille myös pieni maistiainen siitä, mikä autuus ja ilo meitä odottaa Taivaan kodissa.

Kristityn vapauteen ei kuulu perinnäissäännöt, niin kuin Jeesus meitä opettaa Markuksen evankeliumissa; ”Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä? ”Mutta hän sanoi heille: Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niin kuin kirjoitettu on: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” Ja hän sanoi heille: ”Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Sillä Mooses on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ’Joka kiroaa isäänsä ja äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen ja äidilleen: ’Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban’ – se on uhrilahja – ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen. Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säästäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.” (Mark. 7:5-13)

Raamatussa tulee monessa kohtaa ilmi se, miten fariseukset ja kirjanoppineet turvautuvat vanhinten perinnäissääntöihin. Myös tänä päivänä meillä saattaa olla hyvin helposti erilaisia perinnäissääntöjä ja niitä voi tulla myös seurakuntaan. Eivät ne varmasti kaikki ole huono asia, kunhan me osaamme erottaa ne Jumalan sanasta, emmekä ala tekoinemme rakentamaan tietä Taivaan valtakuntaan, emmekä vaatimaan sitä muiltakaan. Se tie rakentuu rakkaat ystävät paljon helpommin, ikään kuin itsestään, siihen ei tarvita muuta kuin usko Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Hän on kerran kärsinyt puolestamme Golgatan keskimmäisellä ristillä, että mekin, syntimme tuntevat ja monesti niin heikot ihmiset pääsisimme kerran perille Taivaan ihanuuteen. Näin se on meille luvattu ja tähän ihanaan lupaukseen me saamme jäädä luottamaan tänäänkin. 

Jaakko Sukari