Itsensä tutkiminen 

Kun kuulemme raamatullista Jumalan sanaa, tiedämme, että se haluaa tutkia ja puhdistaa meidän mielemme ja omantuntomme niihin kertyneestä roskasta, josta suuri osa on meille rakasta ja syvälle juurtunutta. Siksi Jumalan sana ensin haavoittaa, ja sitten se valaa haavoihin öljyä ja viiniä. 

Yksi nykyajan roskista on epäjumalien palvonta. Ajattelen, että aikamme suurin epäjumala on nelikirjaiminen sana: Minä.

Minä, jolle mikään ei ole syntiä, kiellettyä eikä torjuttavaa. Minä, jolla on ainoa oikeus minun kehooni, ajatuksiini ja mielitekoihini. Mitä sitten Jumala, kaikkivaltias Isä, ajattelee meidän epäjumalistamme?

Tässä kohtaa lienee paras antaa puheenvuoro profeetta Jesajalle. Jesajalla on hallussaan sekä totuus että armo.

Herran Sebaotin päivä iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan, kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen, niin että se vaipuu maahan.

Se iskee kaikkiin Libanonin setreihin, korkeihin ja ylpeihin, ja kaikkiin Basanin tammiin, se iskee kaikkiin korkeihin vuoriin ja kaikkiin ylhäisiin kukkuloihin, jokaiseen ylpeään torniin se iskee ja jokaiseen murtumattomaan muuriin.

Se iskee rantojen huvipursiin ja kauas merelle purjehtiviin laivoihin. Ylpeä ihminen nöyrtyy, hänen täytyy taipua, korskeat miehet vaipuvat maahan. Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen ja epäjumalat väistyvät, joka ikinen. (Jes. 2:12–18)

ja

Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette? Jumalankuvanko? - Sen valaa valaja, ja kultaseppä kullalla päällystää, sepittää sille hopeaketjut.

Kenellä ei ole varaa sellaiseen antimeen, se valitsee puun, joka ei lahoa, hakee taitavan tekijän pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju. Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet?

Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niin kuin harson, pingoittaa sen niin kuin teltan asuttavaksi.

Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi. Tuskin he ovat istutetut, tuskin kylvetyt, tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan, niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat; myrsky vie heidät kuin oljenkorret.

"Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin", sanoo Pyhä.

Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.

Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"? Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.

Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. (Jes. 40:18-31)

Kohota, sinä odottava kotka, tänään siipesi ja kuule meidän Herramme ja Vapahtajamme sanoja: “Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan.” Usko siis ja vaella nääntymättä ja väsymättä maaliin asti. Toivotan siihen Jumalan rauhaa ja siunausta. 
 

Veikko Vuohijoki