Etsikkoaikoja

Etsikkoaika on sana, joka kuulostaa nykysuomalaisen korvaan aika oudolta. ”Etsikko” on vanha suomalainen sana, joka tarkoittaa ”luona käyntiä” tai ”vierailua”.

Keskiajalla vietettiin ”Marian etsikon päivää” eli Marian vierailupäivää sen tapahtuman muistoksi, jolloin Maria vieraili Elisabetin luona. Englannin kielessä, esimerkiksi kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä, etsikkoajasta käytetään ilmaisua ”time of visitation”, eli ”vierailun aika”. 

Raamatussa etsikkoaika tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että Jumala lähestyy ihmistä, Jumala vierailee ihmisen luona. Jumala lähestyi ihmisiä erityisellä tavalla Jeesuksen maanpäällisessä elämässä. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Joh.1:1 ja 14). 

Jeesuksen lihaksi tuleminen, inkarnaatio, aloitti erityisen etsikkoajan Jumalan omaisuuskansalle, johon Jeesuskin inhimillisen syntymänsä puolesta kuului. Mutta juutalaisten hengelliset johtajat, ja suurin osa juutalaisesta kansasta ei ottanut Jeesusta vastaan luvattuna Messiaana, vaan he hylkäsivät hänet. Tämä kosketti Jeesusta syvästi. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen tunteista ja reaktiosta.  

”Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sen tähden, ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” (Luuk.19:41-44).

Jumala lähestyy ja kutsuu ihmisiä edelleen. Hän lähestyy ihmisiä sanan ja sakramenttien kautta. Tänäänkin on etsikkoaika jokaisella, joka kuulee Jumalan sanaa. Kun ihminen kuulee Jumalan sanaa, hän voi suhtautua siihen kahdella tavalla: Hänen sydämensä voi joko kuulla sanan, tai hän voi paaduttaa sydämensä. Heprealaiskirjeessä on seuraavat sanat: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne” (Hepr. 3:15). Pyhä Henki voi avata ihmisen sydämen ottamaan vastaan Jumalan kutsun, ja synnyttää uskon. Mutta ihminen itse voi paaduttaa sydämensä, ja kieltää Jumalan Sanan, kuten tekivät Jeesuksen ajan juutalaiset. Silloin Jeesus itki. 

Seurakunnan ja seurakuntalaisten keskeisin tehtävä on viedä evankeliumia eteenpäin. Jeesus sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Elävän seurakunnan keskeinen tuntomerkki onkin ulospäin suuntautuneisuus ja lähetystyö. Seurakunnassa julistetun sanan ja seurakuntalaisten todistuksen kautta Jumala vierailee yhä uusien uskosta osattomien ihmisten luona. Silloin näillä ihmisillä on etsikkoaika. Silloin Pyhä Henki voi sanan kautta vaikuttaa hengellisesti kuolleen heräämisen eloon, kuten Raamattu meille todistaa.

Evankeliumin julistamisen tulee jatkua ajan loppuun asti, ja työtä on paljon. Jeesus sanoi: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa” (Luuk.10:2). Jeesuksen sanojen mukaisesti myös me rukoilemme, että Jumala voisi valmistaa ja lähettää herätysliikkeeseemme uusia työntekijöitä evankeliumin työhön. Samanaikaisesti voimme iloita siitä, että meidän ei herätysliikkeenä tarvitse tehdä Herran työtä yksin. Suomen luterilaisessa kirkossa on edelleen raamattu-uskollisia pappeja sekä herätysliikkeitä ja järjestöjä, joissa julistetaan elävää ja pelastavaa Jumalan sanaa ja tehdään lähetystyötä. Jumalan armosta etsikkoaika jatkuu Suomenkin kansalle edelleen. 

Erkki Hartikka