Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän”.
(Hepr. 10:19-25)

Jokainen Jeesuksen opetuslapsi, Hänen verellään synneistä pesty ja puhdistettu, on saanut uskon lahjan suuresta Jumalan armosta. Kun olemme päässeet tuntemaan Jumalan rakkautta sydämillämme, meille syttyy halu tekemään rakkauden tekoja lähimmäisillemme Jeesuksen rakkauden voimasta. Ja käyttäen niitä monia erilaisia armolahjoja, jotka Jumala on meille jakanut.

Usko kohdistuu Jumalaan, mutta uskossa tehdyt hyvät teot lähimmäiseen. Muistamme viimeisen tuomion evankeliumista, mitä Jeesus sanoo oikealla puolella oleville: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.  Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.” (Matt. 25:34-36) 

Kun vanhurskaat ihmettelevät, milloin he ovat näin Jeesukselle tehneet, Jeesus vastaa heille: ” 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40) Näemmekö me Jeesuksen kärsivässä lähimmäisessämme?

Me tarvitsemme Sanan kehotusta uskollisuuteen Jumalan antamien lahjojen hoitamisessa. Jumalan Henki kehottaa meitä osallistumaan kristillisyyden työhön monella tapaa. Jokainen kristitty on Jeesuksen lähetti kutsumaan ihmisiä taivaan tielle. Jolle on annettu opettamisen lahja, hän saa kasvattaa taivaan taimia kodeissa, pyhäkoulussa, lasten leireillä, rippikoulussa ja nuorten illoissa. Toiset julistavat Jumalan sanaa, myös virsin ja lauluin, seurakunnassa ja lähetystyössä. Diakoniatyötä voimme kaikki tehdä vanhusten parissa ja hädänalaisten auttamisessa. Seurakunnan emännät ja palvelusapulaiset, kuuntelupalvelun hoitajat, pysäköinnin ohjaajat, isännöitsijät, hallintoa hoitavat, rakentajat ja remonttimiehet ja kaikki muut lahjat ovat Jumalan käytössä. Monet vanhukset voivat olla mukana tärkeässä työssä esirukoilijana lasten ja nuorten sekä sananpalvelijoiden puolesta. Kaikki lahjat ovat tärkeitä. Olkaamme uskollisia vähimmässäkin.

Eri elämäntilanteissa kaipaamme jokainen rohkaisua, ystävyyttä, huolenpitoa, kyläpaikkaa ja lähimmäisen rakkautta. Jumala tahtoo hoitaa meitä lähimmäistemme kautta. Tekstimme lopussa heprealaiskirjeen kirjottaja muistuttaa tärkeästä asiasta: ”älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” Voisimmeko jo ensi pyhänä pyytää mukaamme rakkaan ystävän seuroihin?

Jorma Halme