Kristuksen kirkastuminen

Kirkastusvuorikokemus oli Jeesuksen elämän taitekohta, josta alkoi kärsimystie, jonka merkitys selvisi opetuslapsille vasta pääsiäisen jälkeen.

Yksi kirkastussunnuntain evankeliumiteksteistä on Markuksen evankeliumin yhdeksännen luvun jakeet 2.-8.

”Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään; ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista. 

Ja heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa. 

Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi". Sillä hän ei tiennyt, mitä sanoa, koska he olivat peljästyksissään. Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä". Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, eivät he enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen, joka yksinänsä oli heidän kanssaan.” 

Kuusi päivää ennen kirkastusvuoren tapahtumia, Jeesus oli pitänyt puheen, jossa hän puhui tulevasta kuolemastaan ja hänen seuraamisestaan. Tämä herätti opetuslapsissa varsin syvää hämmennystä. Tästä, opetuslapsissa epätietoisuutta ja ehkä jopa närää herättäneestä puheesta kului siis vajaa viikko siihen, kun Jeesus otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen mukaansa mennessään vuorelle rukoilemaan.

Vuorella opetuslapset saivat nähdä ja kokea jotain sellaista, mitä he eivät osanneet odottaa.

He näkivät Mooseksen ja Elian, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Jumala antoi lain Mooseksen kautta, ja Eliaa pidetään vanhan testamentin suurimpana profeettana. Nämä kaksi vanhan testamentin miestä, jotka olivat uskoneet Jumalan lupauksiin, olivat Jumalan lähettäminä kirkastusvuorella keskustelemassa Jeesuksen kanssa. Luukkaan evankeliumin mukaan he keskustelivat Jeesuksen kanssa hänen pian tapahtuvasta sovituskuolemasta ja poismenostaan. He puhuivat siis Jumalan antamien lupausten toteutumisesta.

Jumala puhui myös opetuslapsille pilven keskeltä: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Kirkastusvuoren hetki oli varmasti mieleen painuva. Paikalla olleet opetuslapset kokivat, että heidän oli hyvä olla tuossa hetkessä. He olisivat halunneet jäädä kirkastusvuorelle pidemmäksikin aikaa, mutta se ei ollut Jumalan tahto. Kirkastusvuorelle ei tehty majoja, vaikka Pietari sitä Jeesukselle, luonteenomaiseen tyyliinsä ehdottikin.

Taivaalliset vieraat eivät tulleet jäädäkseen, sillä pääsiäisen tapahtumat olivat tulossa ja apostoleita tarvittiin evankeliumin työhön. 

He kuitenkin saivat nähdä ennalta vilahduksen Jumalan valtakunnasta. He myös saivat nähdä Jeesuksen kirkastettuna. 

Jumala näytti heille jotain sellaista, mitä emme pysty vielä täällä maailmassa ollessamme täydellisesti näkemään, emmekä ymmärtämään. He näkivät Jumalan kirkkauden maailman, missä Jumalan loputon armo kohtaa armahdetun syntisen ihmisen.

Kirkastusvuoren kertomus kutsuu meitäkin tänään, nousemaan kirkastusvuorelle Jumalan todelliseen läsnäoloon ja rauhaan. Tuo todellinen rauha lähtee kokonaan Jumalasta ja ainoastaan Hän voi sen antaa. 

Kertomus myös opettaa meille, kuinka sinne voidaan kulkea ainoastaan Jeesuksen johtamana ja häntä seuraamalla. Jumalan lapsina saamme joskus tuntea suurta Kristuksen läheisyyttä ja taivaallista lohdutusta. Jumalan sanaa lukiessa tai kuunnellessa, evankeliumin armohoidossa tai vaikkapa hengellisiä lauluja laulaessa, saatamme joskus tuntea, kuinka Kristus kutsuu meitä luokseen taivaan kirkkauteen. 

Tällaista voimme myös kokea keskellä arkeamme, kun tapaamme ystävän, jolle voimme purkaa sydämemme tuntoja, sekä saamme kuulla ja uskoa evankeliumin. Meidän on kuitenkin tärkeää muistaa, että uskomme edellytyksenä eivät saa olla hyvät tuntemiset tai voimakkaat hengelliset ja yliluonnolliset kokemukset, vaan Kristus hallitsee elämäämme silloinkin, kun emme koe mitään ihmeellistä.

Vanhurskautemme ja pelastuksemme tulee olla kiinnitettynä vain ja ainoastaan Herramme Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön. Jeesuksen kärsimisessä ja kuolemassa toteutettiin täydellinen vanhurskas tuomio meidän synneistämme. Siinä Hänen kirkkautensa loistaa väkevimmin meidän silmillemme. 

Kun kerran pääsemme uskomme päämäärään, taivaan iloon, tulee ylistyksemme aihe olemaan juuri tuo Jumalan kirkkauden syvin ilmaus: teurastettu Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Tähän kirkkauteen olemme matkalla ja tuon Jeesuksen suorittaman, täydellisen sovitustyön ansiosta saamme tässäkin hetkessä uskoa kaikki syntimme anteeksi annetuksi, Hänen pyhässä nimessään ja sovintoveressään. Aamen.

Jukka Vitikainen