Kadonnut ja jälleen löytynyt

Jumalan armolla ja rauhalla tahdon tervehtiä teitä rakkaat ystävät. 

Tämän sunnuntain kirkkopyhän aiheena on kadonnut ja jälleen löytynyt. Evankeliumi on Luukkaan evankeliumista luvusta 15, jossa jakeesta 11 alkaen Jeesus puhui vertauksen tuhlaajapojasta. 

Tuhlaajapoika halusi poistua isänsä kotoa ja tuhlata hänen isältä saamansa omaisuuden. Tämän omaisuuden hän käytti nauttiakseen maailman iloista. 

Luukkaan evankeliumissa jakeissa 11-13 Jeesus alustaa näin; "vielä hän sanoi; eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen; 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti." Tuo aika kuitenkin päättyi, jonka jälkeen alkoi vastoinkäymiset ja huonot ajat. Olemme varmasti joskus kokeneet jonkun elämän tilanteen sellaisena, että koitamme pärjätä omin neuvoin. Me emme aina huomaa pysähtyä tarpeeksi ajoissa ja turvautua Jumalan huolenpitoon. Voidaan todeta, miksi yritän liikaa pitää elämän lankoja käsissäni. Sillä onhan Jumala luvannut olla kanssamme. Hän pitää meistä huolen antamalla meille jokapäiväisen leipämme. 

Samoin tuhlaajapoika huomasi tarvitsevansa isäänsä, eikä pärjännyt omin voimin. "Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaisen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut." ( Luuk. 15: 14-16) 

Jumalan armosta osallisina saamme tuntea Pyhän hengen voimasta syntisyytemme ja vikamme. Samoin kävi tuhlaajapojalle, että Jumala herätteli häntä tuntemaan virheensä ja katumaan tekojaan. "Niin hän meni itseensä ja sanoi: ' Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi." ( Luuk.15: 17-19) 

Katuvin sydämin hän lähestyi isäänsä joka iloitsi pojastaan, joka palasi kotiin. "Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän oli vielä kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ' tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja jälleen löytynyt. ' Ja he rupesivat iloa pitämään." ( Luuk. 15: 20-24) 

Tähän suureen armoon olemme päässeet Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän ei tuhlannut aikaansa, vaan toteutti isänsä tahdon. Synnittömänä ja syyttömänä koki ristin kuoleman meidän syntimme tähden. Tämän saamme ottaa uskolla vastaan ja jäädä Jumalan rauhaan luottaen huolehtivaan ja rakastavaan isään, joka tänäkin päivänä syntinsä tuntevan ja katuvan ihmisen ottaa avosylin vastaan. Aamen.

Anssi Rintala