Katoavat ja katoamattomat aarteet

Mikä on sinun aarteesi? Vanhan testamentin puolella Raamatussa on Saarnaajan kirja, joka sisältää vanhan miehen mietelmiä hänen pohtiessaan elämän tarkoitusta.

Kun tämä vanha mies katsoo elämäänsä taaksepäin, hän näkee, miten turhaa on tavoitella jopa sellaisia hyviä asioita kuten viisaus, työ, mielihyvä ja rikkaus. Saarnaajan kirjassa tämä vanha mies toteaa, että nämäkin asiat tuovat vain hetkellistä tyydytystä elämään, tuo tyytyväisyys päättyy siihen, kun elämän lanka katkeaa. Ne ovat katoavia aarteita. Raamatuntutkijat ovat tulkinneet, että tämä vanha mies joka Saarnaajan kirjan on kirjoittanut, olisi kuningas Salomon. Kuningas Daavidin poika, joka toimi Jerusalemissa kuninkaana 900 luvulla ennen Kristuksen syntymää. Hänellä oli kyllä paljon maallista rikkautta niin kuin Raamattu vahvistaa. Hänellä oli katoavaa aarretta hyvin runsaasti.

Viidennessä luvussa on kirjoitettuna hänen sanansa:

Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä, eikä voittoa se, joka rakastaa tavaran paljoutta. Sekin on turhuutta. Omaisuuden karttuessa karttuvat sen syöjätkin; ja mitä muuta etua siitä on haltijallensa, kun että silmillään sen näkee? Työntekijän uni on makea, söipä hän vähän tai paljon; mutta rikkaan ei hänen yltäkylläisyytensä salli nukkua. On raskas onnettomuus, jonka minä näin auringon alla: rikkaus, joka on säilytetty onnettomuudeksi haltijallensa. Se rikkaus katoaa onnettoman tapauksen kautta; ja jos hänelle on syntynyt poika, ei sen käsiin jää mitään. Niin kuin hän tuli äitinsä kohdusta, niin on hänen alastonna jälleen mentävä pois, samoin kuin tulikin; eikä hän vaivannäöstänsä saa mitään, minkä veisi täältä kädessänsä. (Saarn.5:9-14)

Ihminen, joka on Jumalan armosta päässyt hänen lapseudestaan osalliseksi, hänellä on täällä ajassa jo turvana katoamaton aarre. Se aarre on Pyhä Jumalan sana, joka on meille kirjoitettuna pyhään Raamattuun. Siinä Sanassa on kerrottuna Iankaikkisen vanhurskaan Jumalan pelastussuunnitelma, kuinka ihminen pelastuu ja pääsee osalliseksi siihen katoamattomaan lopulliseen aarteeseen taivaan kotiin. Siinä Jeesus Jumalan poika on meidän esimerkkimme. Hän oli rikas, mutta hän tuli niin köyhäksi, tehdäkseen meidät rikkaaksi Taivaallisista aarteista. 

Me saamme täällä ajassa kiittää Taivaan Isää myöskin niistä katoavista aarteista, jotka kerran jätämme kun täältä ajasta erkanemme. 

Katoamattomassa aarteessa Jumalan Sanassa on kerrottuna, kuinka Johannekselle näytettiin elämän veden virta, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Se virta ei lakkaa juoksemasta, se pysyy kristallinkirkaana. Se puhdistaa kaikkein likaisimmankin sydämen. Se on armon virta. Joka siitä vedestä pääsee osalliseksi ei janoa enää koskaan. Näin Jeesus sanassaan lupaa. Saamme uskoa tänäänkin Jeesuksen sovitustyön tähden syntimme anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. 

Kun me sen uskomme niin pääsemme osalliseksi lopullisesta katoamattomasta aarteesta. Eikä mitään kirousta ole siellä enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti. Aamen.

Timo Marttinen