Elämän leipä

Elämän leipä -teeman pyhäpäivää sanotaan myös puolipaastosunnuntaiksi, sillä se sijaitsee keskellä paastonaikaa. Toinen nimitys on leipäsunnuntai, koska päivän Raaamatun tekstit puhuvat viidentuhannen miehen ruokkimisesta ja ihmisten tarvitsemasta hengellisestä ravinnosta. Jeesus itse on elämän leipä, joka jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville.

Johanneksen evankeliumin luvussa 6 kerrotaan Jeesuksen ruokkimisihmeestä ja opetuksistaan synagogassa. Kun Jeesus oli ruokkinut kansan, löysivät opetuslapset hänet seuraavana päivänä Kapernaumista. Siellä Jeesus sanoi opetuslapsille: 

”Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään” (Joh.6:26-27).  

Jakeessa 35 ovat sanat ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan”.  Sen jälkeen Jeesus toruu opetuslapsia, että vaikka he ovat nähneet Jeesuksen ja hänen ihmetekojaan, niin he eivät silti usko. Hän kuitenkin vakuuttaa opetuslapsiaan Isänsä tahdosta, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Nämä opetukset olivat kuitenkin liikaa opetuslapsille ja he totesivatkin ”Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?” (jae 60). Jos kuulijoiden joukossa olevat opetuslapset olivat ymmärtämättömiä, niin sitä enempi niitä olivat ne paikalla olleet juutalaiset, jotka kyselivät toisiltaan, että kuinka Jeesus voisi antaa ruumiinsa heidän syötäväkseen.

Kun Martti Luther selittää Isä meidän -rukouksen kohtaa jokapäiväisestä leivästä, hän kysyy ’Mitä leipä eli Jumalan sana on? ja vastaa ’Leipä, sana ja ruoka ei ole kukaan muu kuin Herramme Jeesus Kristus . Mikään saarna tai oppi, mikä ei tuo meille Jeesusta Kristusta eikä kuvaa häntä eteemme, ei ole sielujemme jokapäiväinen leipä eikä ravinto’.  Hän myös toteaa, että Jumala haluaa opettaa lapsiaan huolehtimaan enemmän sielun ruoasta ja vieläpä kieltää murehtimasta, mitä he söisivät tai joisivat ruumiillisesti. Lutherin mukaan em. pyyntö tulisi sulkea sisäänsä myös aivan kaiken, mikä koskee elämäämme tässä maailmassa ja elämänpiirissämme, pitäen sisällään mm. maallisen esivallan ja hallinnon. Helposti Isä Meidän -rukousta luettaessamme ajatukset menevätkin vain luonnolliseen ruokaan, mitä toki tarvitsemme pyytää.

Todellista elämän leipää saamme elää todeksi aina kun olemme sanan äärellä, kuten seuroissa, jumalanpalveluksissa jne.  Ne ovatkin lepopaikkoja ja virvoittavia keitaita kristityn erämaavaelluksella. Myös silloin saamme syödä elämän leipää, kun olemme saaneet kristittyjä kotiimme ja ehkä viettäneet hetken avatun Raamatun äärellä. Silloin olemme saaneet kokea, että todellinen elävä leipä on tullut alas taivaasta. Usein parasta leipää on ollut se, kun olemme saaneet yhdessä jakaa niin maalliseen kuin hengelliseen elämäämme liittyviä ilon hetkiä ja voittoja ja tuntea, kuinka Herra on ollut hyvä meitä kohtaan. Mutta olemme monesti myös kokeneet tappioita ja vastoinkäymisiä, joiden jakaminen ei aina ole ollut helppoa. Se on kuitenkin keventänyt mieltämme ja erityisesti silloin, kun on saanut kuulla ystävien rukouslupaukset. Tällaisen iltahetken jälkeen, jossa on saatu tuntea Isä Meidän -rukouksessa mainitun Jumalan valtakunnan tulleen luoksemme, on voinut kiitollisena lähteä jatkamaan erämaataivalta. Sen sijaan jos keskustelut ovat ainoastaan pyörineet arvostelevassa hengessä muita ihmisiä tai vaikka herätysliikettämme kohtaan, olemme joutuneet lähtemään tyhjin vatsoin kotiin. Siitäkin huolimatta, vaikka talon emäntä tai isäntä olisi tarjonnut illan aikana mitä parhaimpia luonnollisia vatsan täytteitä. Saakoon sielujemme jokapäiväinen leipä, Jeesus Kristus, olla meidän todellisena elämän leipänä, niin arjessa kuin juhlassa.

Antti Puuska