Jeesus, kiusausten voittaja

Armollisen Jumalan tahto oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. (Hepr. 2:9,17-18) 

Nämä sanat on kirjoitettu lohduksi kaikille, joita synnin käärme on purrut ja jotka tarvitsevat Jeesuksen sovintoverta kohdalleen. Ja sehän on Taivaallisen Isän tahto, että jokainen ihminen tulisi näin tuntemaan. Sen tähden on tärkeää, että synti saarnataan synniksi, sillä tuo sielujemme vihollinen tahtoisi saada kristitytkin vähättelemään niin omia kuin toistemmekin rikkomuksia. Jokaisen synnin tähden on kuitenkin Vapahtajan veren täytynyt vuotaa. Pyytäkäämme siis Taivaalliselta Isältä sellaista mieltä, että tahdomme luopua Hänen tahtonsa vastaisista asioista elämässämme, Hänen kunniakseen. 

Vaikka tuo syntiturmelus on koko ajan kurjana matkakumppanina mukanamme, niin jotkut hetket jäävät erityisesti mieleen. Muutama viikko sitten, kun olin laittamassa saunaan tulia, vaimoni Tarja huomautti minulle, että olin jättänyt likapyykkiä väärään paikkaan. En pitänyt äänensävystä ja tein sen oikein selväksi, äänekkäästi. Oikein sitten hätkähdin ja säikähdin, että kuinka nyt noin hermostuin ja pahoitin hänen mielensä. Anteeksi piti pyytää ja Jeesuksen veri on senkin synnin maksanut. Tämä on nyt tällainen yksinkertainen esimerkki, ja meillä on erilaisia heikkouksia, mutta itselleni yksi suurin on nimenomaan tällainen kristittynä eläminen arjen keskellä, itsekkyys ja rakastamattomuus. Sillä onhan niin, että kun rikomme lähimmäisiämme vastaan, rikomme Jumalan tahtoa vastaan. 

Sinulla, Jeesuksen veli ja sisar, voi olla toisenlaisia heikkouksia ja kiusauksia. Carl Olof Rosenius on kirjoittanut hartauskirjassaan Leipäset (10.7.): 

Ehkä joku sanoo: "Minä olen toivoton tapaus. Minulla on niin suuria, hirvittäviä ja taivaaseen asti huutavia syntejä omallatunnollani. Ei ole ketään muuta yhtä suurta syntistä kuin minä. Mitä hyvää sanottavaa Jumalalla olisi minulle?"  

Kuuntele, mitä Herra sanoo sinulle ja muille kaltaisillesi: "Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi" (Jes. 1:18). Ja edelleen hän sanoo: "Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä" (Jer. 31:34).  

Mutta minun laitani on vielä huonommin, sanoo joku. Minulla ei ole vain syntivelkaa, vaan olen synnin vallassa. Minulla oli kerran uskon rauha, mutta nyt minua kiusaavat ja ympäröivät ylivoimaiset kiusaukset. Minusta tuntuu, ettei minulla ole muuta mahdollisuutta kuin joutua täydellisesti synnin valtaan.  

Mitä Jumala sanoo tällaiselle kurjalle ja syntiselle ihmiselle?  

Herra sanoo näin: "Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa" (Hepr. 2:18). 

Vetoa hänen sanaansa ja sano: "Herra, tee niin kuin olet sanonut." 

Uskokaa ja uskotaan, kaikki armoa kaipaavat, kaikki synnit ja viat anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen. 

Siunattua alkavaa paastonaikaa.

Sami Kantoluoto