Ansaitsematon armo
28.1.2024
|
Kolmantena sunnuntaina ennen paastonaikaa lähdemme kulkemaan Jeesuksen seurassa kohti pääsiäistä. Alkaa pääsiäisjakso. Pyhäpäivän latinankielinen nimi on septuagesima. Pääsiäiseen on seitsemänkymmentä päivää. Kirkkovuosikalenteri kertoo päivän aiheesta että aikoinaan siitä alkoi papiston paasto. Pysähdyin sen tiedon ääreen ja ajattelin, että ei taitaisi olla huono käytäntö tänäänkään erityisesti kaikille meille, jotka saamme julkisesti toimia saarnaajan tehtävässä. Onhan se tärkeä asia, että pääasia on pääasia meidän julistuksessamme. Rukoilemme, että usein saisimme läheltä nähdä kuinka Jeesus kärsii sovittaessaan meidän syntimme, ja kuinka ilosanoma kuoleman voittaneesta Jumalan Pojasta avartaa meidän sydämemme iloon ja kiitollisuuteen kun voitto on saavutettu. Pelastus lahjoitetaan meille armosta, ei suinkaan, eikä ollenkaan ansioidemme tähden. Uskallan ajatella, että oikeaa ja terveellistä paastoa Herran työssä ja jokaisen uskovan elämässä on luopua monesta turhasta ja antaa Jumalan kuljettaa meitä ristiinnaulitun Kristuksen seurassa. Voimme pyytää virrestä tutuin sanoin; ” Anna nähdä olennainen, siitä olla riippuvainen.” Ansaitsematon armo on sunnuntain aihe ja otsikko. Armo on perusta ja pääsylippu vapauteen, jota Kristukseen uskova saa maistaa jo elämänsä aikana ja kerran omistaa täysin ja kokonaan. Armo Jumalan sydämellä pysyy ja kestää vaikka uskova arjessaan useinkin voi tuntea toisin. Jeesus sanoo päivän evankeliumissa opetuslapsilleen: ”Kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.” Voi kuinka kaukana olen siitä ihanteesta, että olisin kaiken suorittanut oikein ja tunnollisesti Jumalan ja ihmisten edessä. Ansaitsematon armo on ainoa toivo ja mahdollisuus. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta- se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” ( Ef 2; 8,9 ) ” Näin syntisenä Herra, mun täytyy vaeltaa sun kanssas tiellä taivaan , perille kulkea. En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaa Ja kuitenkin, oi Herra sun käsiis jäädä saan.” Armon Sävel 128:1
Juuso Ahonen |