|
Uskovina Jumalan lapsina saamme olla samaan aikaan sekä maallisen isänmaamme että taivaallisen isänmaamme kansalaisia. Minä saan olla Suomen kansalainen, mutta samaan aikaan myös taivaan kansalainen. Raamattu muistuttaa meille näistä molemmista kansalaisuuksista ja uskon, että me tarvitsemme muistutusta näistä molemmista isänmaista. Profeetta Jeremia muistuttaa pakkosiirtolaisuudessa elävää Israelin kansaa, joka tunsi olevansa muukalaisena vieraalla maalla näillä sanoilla (Jer. 29:4-7):
”Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.”
Israelin kansan joutuminen pakkosiirtoon oli melkoinen tragedia koko kansalle, ja kansa meinasi menettää toivonsa ja uskonsa tulevaisuuteen ja Jumalan johdatukseen. Tämä Jeremian lohdutus on kuitenkin todella elämänmyönteinen ja tulevaisuuteen luottavasti katsova. Jeremia puhuu hyvin käytännönläheisesti arkielämään liittyen, kun hän kehottaa rakentamaan taloja ja asettumaan niihin asumaan sekä istuttamaan puutarhoja ja nauttimaan niiden hedelmistä. Puhuessaan naimisiin menosta ja lasten syntymästä, Jeremia kehottaa kansaa katsomaan tulevaisuuteen luottavaisesti ja positiiviesti kaikesta ulkoisesta ahdingosta huolimatta. Muutamaa jaetta myöhemmin Jeremia täsmentääkin syyn siihen miksi Israelin kansa saa katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen, kun hän kertoo Herran sanoista: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”. Uskon että myös me uudenliiton Jumalan kansana saamme omistaa nämä Jumalan lupaukset ja lohdutukset. Me saamme elää tässä ajassa tämän yhteiskunnan keskellä; rakentaa taloja ja asettua niihin asumaan, mennä naimisiin ja saada lapsia, lisääntyä eikä vähentyä. On myös tärkeä ottaa Jeremian neuvosta vaarin, että toimimme oman kotimaamme ja kotikaupunkimme parhaaksi ja rukoilemme sen puolesta Herraa. Ei Jumala ole tarkoittanut meitä elämään vain jossain hengellisessä todellisuudessa irrallaan tästä maallisesta yhteiskunnasta. Ei meidän tule eristäytyä muusta yhteiskunnasta tai välttää maallista työtä kotimaamme hyväksi. Me saamme toimia kukin omalla paikallamme ja omilla lahoillamme sen kaupungin parhaaksi, johon Jumala on meidät asettanut ja uskoa että sen menestys on meidänkin menestyksemme. Tehdessämme työtä yhteiskunnassamme, meidän tulee kuitenkin muistaa, että tämä näkyvä on kuitenkin vain väliaikaista. Me emme elä täällä maanpäällä ikuisesti. Loppujen lopuksi tämä maallinen elämä on iankaikkisuuden rinnalla kuin kämmenen leveys. Siksi onkin tärkeä, että saamme olla myös taivaan kansalaisia, mistä Paavali muistuttaakin meitä Filippiläiskirjeessä. Meidän oikea kotikaupunkimme on se taivaallinen Jerusalem, josta Raamattu niin ihanasti huudahtaa: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoa kyyneleen” (Ilm. 21:3-4). Jo nyt saamme olla Jumalan armovaltakunnassa ja omistaa pelkästä armosta Jesuksen lahjavanhurskauden itsellemme. Saamme tehdä kotimatkaa sinne todelliseen kotimaahan kunnian taivaaseen, josta ilmestyskirja jatkaa: ”Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut”. Lauri Halme
|