Antakaa toisillenne anteeksi
4.11.2023
|
Hartauden otsikko on ajankohtainen. Ajatukseni kulkee kuitenkin myös nuoruuden aikaan. Kotini lähellä, omakotitalon alakerrassa oli korjaamo. Se oli silloin yhden miehen firma, jossa korjattiin teollisuuslaitosten käyttämiä sähkömoottoreita. Työ edellytti paikalla oloa myös iltaisin. Tehtävien lomassa yrittäjällä oli myös mahdollisuus seurustella verstaalle poikkeavien kanssa. Minäkin kavereiden kanssa aika usein istuin siellä iltaa mukavia tarinoita kuunnellen. Uskovaisen miehen kertomukset omasta nuoruudestaan olivat kiinnostavia, eikä vähiten sen tähden, että kerronta oli elävää ja rehellistä. Muistan yhden kertomuksen, joka liittyy tämän kirjoituksen aiheeseen. Sunnuntaisin oli itsestään selvää, että osallistuttiin seuroihin. Rukoushuone oli ihan naapurissa ja kavereiden kanssakin uskollisesti oltiin seuroissa. Yhden kerran poikettiin ohjeista ja ohjelmasta ja mentiin katsomaan urheilukilpailuja. Illalla kotona alkoi kuulustelu: ”Et ollut seuroissa. Missä olit seurojen aikana?” Tunnustus kaivettiin ja seurauksena oli selkäsauna. Lastaan kurittanut isä koki kuitenkin kurittaneensa vihoissaan ja ehkä liian ankarasti. Hän pyysi lapseltaan anteeksi. Pojan reaktio oli mieleenpainuva ” Pyytää jo anteeksi, vaikka vielä sattuu.” Nyt nuoremmille on ehkä hyvä selittää, että 1970-luvun lopulle asti yleinen ja hyväksyttykin tapa oli kurittaa fyysisesti osana kasvatusta. Nyt on hyvä, että satuttaa ei saa. Opetetaan muuten, mikä on oikein ja mikä on väärin. Väärin tehnyttä ohjataan. Hänet hyväksytään, häntä rakastetaan ja hänelle annetaan anteeksi. Anteeksi antaminen meidän kaikkien elämässä on vaikeaa, varsinkin jos on sattunut oikein syvälle. Toisinaan sydän ei meinaa taipua anteeksi antamaan pientäkään loukkaavaa sanaa ja käytöstä. Tällaisessa todellisuudessa me tunnustavat kristityt elämme. Ihanteemme on kultainen sääntö, jonka mukaan minun pitäisi aina kohdella kaikkia lähimmäisiäni, niin kuin tahtoisin itseäni kohdeltavan, tai ”rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Toteutuessaan nämä tuovat hyvää meidän elämäämme. Epäonnistuessamme joudumme pettymään itseemme. Kaipaamme parempaa. Anteeksi saamisen ja anteeksi antamisen alkuperäinen syvyys ja lahja avautuu meille kristinuskon ytimessä, siinä, että Jumala armahtaa syntisen ihmisen. Hän antaa meille jatkuvasti kaikki synnit anteeksi. Hän lähetti oman poikansa maailmaan elämään synnittömän elämän ja uhraamaan itsensä. Tämä on se hinta, joka on maksettu meidän puolestamme. Synnin rangaistus ja Jumalan viha on pyyhitty pois. ”Katso Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Älä katso omia ansioitasi. Älä katso omaa mahdottomuuttasi. Katso Jumalan Karitsaa. Jeesuksen ansion tähden Jumala antaa kaikki synnit anteeksi ja lahjoittaa rauhan sydämeesi. Jumalan rauha hoitaa sinua ja tekee sinustakin rauhan välittäjän. Paljon olemme saaneet. Sen tähden annetaan toisillemme anteeksi. Saamme rohkeasti vakuuttaa toisillemme, että kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja Hänen sovintoverensä voimassa. Saamme elää armahdettuina tätä päivää ja uskon silmin näemme matkan päähän kristallivirran rantaan. Tänään, pyhäinpäivänä, erityisesti muistelemme taivaan kodissa jo olevia rakkaitamme ja kaikkia Jeesuksen uskossa pois muuttaneita kristittyjä. Koemme iloa uskovien yhteydestä, joka on totta meidän elämässämme ja joka kantaa myös ajan rajan yli Jumalan paratiisiin, taivaaseen. Siellä saan nähdä kasvot Herran, Virsi 763: 3 Juuso Ahonen
|