Lähimmäinen

Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman kasvojen edessä?

Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita? 

Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy?

Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?

-Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.

Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miika 6:6-8)

Tekstissä tulee ilmi meihin ihmisiin syvälle juurtunut kysymys: Mitä pitäisi tehdä että voisin kelvata Jumalalle?

Profeetta Miika sanoo edellisissä jakeissa että Herra käy oikeutta kansaansa vastaan ja kyselee: Mitä minä olen tehnyt sinulle kansani? Olenko vaatinut sinulta liikaa?

Herra moittii kansaansa siitä, että nämä eivät halunneet ottaa kiitollisuudella vastaan sitä hyvyyttä minkä hän oli valmistanut ja armossaan tarjonnut heille. Sen sijaan he kyselivät mitä kaikkea heidän itsensä pitäisi tehdä, olisiko jopa uhrattava lapsensa saadakseen ansiota Herran edessä. Heidän jumalanpalveluksestaan oli tullut ulkonaista suorittamista, jossa ei tuotu esille Jumalan tekoja, mutta jossa keskiössä oli ihmisen teko tarjottavaksi Jumalalle. 

Sanassa sanotaan, että kuuliaisuus on parempi kuin uhri. Kirjeessään roomalaisille Paavali kiittää Jumalaa siitä, että nämä olivat tulleet sydämestään kuuliaisiksi sille opille, jonka johdettaviksi heidät oli annettu. Nimittäin opille Jumalan armosta, joka kohtaa ihmistä Jeesuksessa Kristuksessa. Paavali sanoo että he ovat synnistä vapautettuina tulleet vanhurskauden palvelijoiksi.

Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä on Herran käsky: Meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme. Jumalan tahto on, että turvaamme syntien anteeksiantamukseen, jonka Jumala on rakkaudessaan valmistanut ja armossaan tarjoaa vastaanotettavaksi. Hänen tahtonsa on, että me rakastamme ja armahdamme toista ihmistä, meidän lähimmäistämme.

Kertomuksessa Laupiaasta Samarialaisesta (Luuk.10) ihmistä hoidetaan vuodattamalla hänen sidottuihin haavoihinsa öljyä ja viiniä. Luther selittää että öljyä vuodatetaan kun saarnataan armoa. Öljy pehmittää, ja saman tekee evankeliumi. Se pehmittää sydämen Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Jumalan armon omakohtainen kokeminen on lähde, josta tulevat lähimmäisiimme kohdistuvat, Jumalan mielen mukaiset teot. 

Uskoa seuraavat työt asetetaan Raamatussa tärkeään asemaan siinä tilanteessa kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan, istuu valtaistuimelleen ja kaikki kansat kootaan hänen eteensä. Kansat jaetaan kahteen joukkoon sillä perusteella, miten he olivat kohdelleet jaon suorittajaa elämänsä aikana. Oikealle puolellaan olevia hän kutsuu tulemaan ja omistamaan se valtakunta, joka on ollut heitä varten valmiina maailman luomisesta asti. Perusteeksi jaon suorittaja, Kuningas, esittää heidän tekojaan. Kun hän oli ollut nälkäinen ja janoinen, hän oli saanut ruokaa ja juotavaa. Kun hän oli ollut koditon, he olivat ottaneet hänet luokseen asumaan. Kun hän oli ollut alaston, hän oli saanut vaatteita. Kun hän oli ollut sairaana ja vankilassa, he olivat käyneet häntä katsomassa.

Valtakuntaa omistamaan kutsutut eivät kuitenkaan muista, koska he ovat nähneet Kuninkaan, heidän Herransa tällaisissa tilanteissa. Kuningas vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40)   

Kuninkaan vähäisin veli on meidän lähimmäisemme. Ihminen, jonka me kohtaamme täällä ajassa eläessämme.

Herramme Jeesus Kristus,

sinä olet meille esimerkki täydellisestä rakkaudesta.

Sinä hoidit ihmisen kaikkia tarpeita:

ruokit nälkäisiä, paransit sairaita, annoit synnit anteeksi.

Opeta meitäkin osoittamaan toisillemme samanlaista rakkautta.

Auta, ettei meillä olisi koskaan niin kiire,

että kulkisimme apua tarvitsevan ihmisen ohi. Aamen.

Aarno Konttinen