Kirkastusvuorella

Lauantaina 22.7. on suuri juhlapäivä, kun tämän vuoden rippikoulu saa päätöksensä Ristinkirkossa Lahdessa. Nuoret, joita on monin rukouksin lähetetty rippikouluun, saavat valkeisiin vaatteisiin puettuina olla yhtä Kristuksen kanssa ehtoollispöydässä ja yhdessä siunaamme heitä elämän tielle.

"Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä"(Luuk.9:35)

Jeesuksen lähimmät opetuslapset näkivät myös kerran mestarinsa puettuina hohtaviin, kirkkaan valkoisiin vaatteisiin korkealla vuorella, jonka on oletettu olevan nykyinen Taaborin vuori tai Hermonvuori. Evankeliumit kertovat meille Kirkastusvuoren erikoisista tapahtumista. Jeesus oli mennyt rukoilemaan opetuslasten kanssa vuorelle. Liekö kiipeily käynyt opetuslapsille liian raskaaksi, kun Luukas kertoo heidän nukkuneen Jeesuksen rukoillessa. Näinhän kävi myöhemmin myös Getsemanessa, kun Jeesus jäi pyynnöistään huolimatta yksin rukoilemaan opetuslasten arvostaessa untaan enemmän. Jaksatko sinä valvoa tärkeiden tapahtumien äärellä, kun Jumala puhuu sinulle? Jumala puhuu meille sanansa ja Pyhän Hengen kehotuksen kautta. Kuuntelemmeko sitä ääntä, kuulemmeko, vai vaimennammeko sen äänen saadaksemme nukkua? 

Opetuslapset heräsivät kyllä, he kuulivat keskustelua, jota Jeesus kävi Mooseksen ja Eliaan kanssa. Vuorenhuipulla oli koko Raamatun arvovalta paikalla, oli Mooses lain edustajana, Elia profeettojen ja itse Jumalan Poika kirkastettuna. Jeesuksesta tuleva lämpö ja valo sai opetuslapset tuntemaan taivaan iloa niin, että Pietari halusi tehdä majat Jeesukselle, Eliaalle ja Moosekselle, jotta nämä eivät lähtisi pois. He olisivat halunneet hetkeni jatkuvan ja jatkuvan. Oletko sinä saanut joskus tuntea taivaan lämpöä Jumalan Sanan äärellä niin, että haluaisit pysäyttää ajan ja nauttia tuosta tunteesta loputtomiin, tehdä majoja omalle Kirkastusvuorellesi?

Joskus meille annetaan tällaisia armohetkiä, mutta melko nopeasti ne kuitenkin haihtuvat pois. Niin kävi opetuslapsillekin, Jumala keskeytti Pietarin puuhat sanallaan: "Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä" ja opetuslapset pelästyivät kasvoilleen maahan. Taivaallinen Isämme ei halua, että me teemme majoja omilla käsillämme, katoavan maailman päälle. Johannes kirjoittaa (Joh.14:2-4): ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen — tien sinne te tiedätte.” 

Uskoa eletään todeksi harmaan arjen keskellä, koettelemusten keskellä, rutiinien keskellä, epäilysten keskellä. Tuntemisemme tulevat ja menevät, mutta on jotain, joka pysyy halki vuosisatojen. Siihen Taivaallinen Isämme haluaa kiinnittää meitä ja Matteuksen kertomus loppuu sanoihin (Matt.17:7-8): ”Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: "Nouskaa, älkää pelätkö." Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.” Jeesus koskettaa tänäkin aikana jokaista synnin pelästyttämää ja ahdistamaa sanoen: Nouse, älä pelkää. Olen valmistanut sinulle sijan Isäni kodissa, minä itse olen tie sinne.

Juha Siltala