Armahtakaa

Mikä on armahtamisen vastakohta? Se on tuomitseminen. Kirkkovuosikalenterissamme on seuraava teksti. Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.

Johanneksen evankeliumissa sen kahdeksannessa luvussa on seuraava kertomus Jeesuksen ja syntisen naisen tapaamisesta. Tämä tapaaminen päättyy sanoihin: 

”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” (Joh.8:10-11)

Jeesus siis opetti pyhäkössä ja Raamattu kertoo, että kaikki kansa tuli hänen luoksensa. Kesken opetuksen kirjanoppineet ja fariseukset toivat huoruudesta kiinni jääneen naisen keskelle kansaa, jotka olivat Jeesusta kuuntelemassa. He toivat esille Mooseksen lain, jossa sanotaan, että kyseiseen syntiin joutunut on kivitettävä. Minkälainen nöyryytys ja häpeä se olikaan kyseiselle naiselle. Julkisesti hänen syntinsä ja vikansa tuotiin kaikkien ihmisten tietoon. Missä oli toinen osapuoli? Se mies, joka hänen kanssaan oli huoruutta tehnyt? Miksi häntä ei tuotu myös Jeesuksen luo ja koko kansan nähtäväksi?

Kuudennessa jakeessa sanotaan, että he tekivät sen kiusatakseen Jeesusta, jotta he pääsisivät syyttämään häntä. Jeesus näkee ihmissydämeen ja hän näki tässäkin tilanteessa, mikä oli fariseusten ja kirjanoppineiden takaa-ajatus. Tarkoitus oli saada Jeesus ansaan. Tuomitseeko Jeesus huoruuteen joutuneen naisen kuolemaan kuten laki määrää? Ei Vapahtajamme niin toimi. 

Kuinka Jeesus toimi? Hän kirjoitti jotakin hiekkaan. Mitä, sitä Raamattu ei kerro. Mutta hänen sanansa, jotka hän ihmisille sanoi, ovat tärkeät meille jokaiselle. Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä. Ei lentänyt yhtään kiveä. Kuinka käy, jos me kiven heitämme ja olemme oikeanlaisessa itsemme tuntemisessa? Se kivi kimpoaa takaisin, se kimpoaa voimalla takaisin ja muistuttaa meitä omasta viallisuudestamme. Se osoittaa, että malka on omassa silmässämme. Sen tähden Vapahtajamme on kulkenut ristin tien – tuon syntisen naisen takia, hänen huoruuden kumppaninsa takia, hän on kulkenut tuon raskaan tien sinun ja minun tähteni. Me saamme armon Hänen verensä kautta, mutta hän sanoo, älä enää syntiä tee. Näin uskova tahtoo elää vaikka puutteellisena ja viallisena joutuu matkaa tekemäänkin. Emmehän tahdo ottaa kiviä käsiimme vaan haluamme olla nostamassa viallista ja langennutta ylöspäin. Kuljettamassa häntä lähemmäksi Kristusta.

Timo Marttinen