Katoavat ja katoamattomat aarteet

10.6.2023

Rukoilemme psalmin 25 sanoja lainaten.

 

Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni,

Jumalani, sinuun minä turvaan. 

Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.

Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua,

sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala.

Sinua minä odotan kaiken päivää.

Muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden. 

 

Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille,

jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.

Katso minun kurjuuttani ja vaivaani,

anna kaikki minun syntini anteeksi.

Varjele minun sieluni ja pelasta minut.

Älä salli minun tulla häpeään,

sillä sinuun minä turvaan. (Aamen)

Tulevan sunnuntain kirkkovuoden aiheet puhuvat meille katoavista ja katoamattomista aarteista. Tahdon johdattaa itseäni, sinua ja meitä kaikkia tutkimaan näitä aarteita.  Ennen kaikkea toivon, että ne katoamattomat aarteet, joita Taivaallinen Isämme on meille jokaiselle valmistanut, tulisivat meille entistä rakkaimmiksi ja tärkeämmiksi omassa sydämessämme. 

Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on peltoon kätketty aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki, ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaiken mitä hänellä oli ja osti sen pellon. (Matt. 13:44)

Kiitos olkoon Jumalalle, joka on meitä kutsunut ja johdattanut etsimään ja viimein löytämään tuon aarteen. Haluammehan säilyttää tuon kalliin lahjan aina sydämessämme. Jumalan sana kehottaa meitä myös jakamaan tuon aarteen ja kirkastamaan sen arvoa ihmisille, joita kohtaamme matkallamme. Auttakoon Pyhä Henki meitä karttamaan ja hylkäämään tämän maailman tavarat ja ajatukset, jotka meitä usein houkuttavat.

Vapahtajamme Jeesuksen kallis sovintoveri puhdistaa vieläkin meidän kaikkien katuvien synnit ja avaa niille, jotka sen uskovat tien taivaaseen.

Siunatkoon Taivaallinen Isämme meidän jokaisen elämää alkavan suven aikana. 

Armostas’, oi Isä anna, mitä lapses’ anelee.

Jeesus turvaks’ tule aina, meitä myöskin auttele.

Lohduttaja laupias, Pyhä Henki armias,

rukouksen nöyrän kuulkoon. – Aamen ja se tapahtukoon.

 

Matti Ihalainen